" Kahden kodin" lapset, missä on heidän kotinsa?

vuoroviikko-systeemi toimii erittäin hyvin.

Joten sikäli tässäkin ketjussa tulleet purkaukset tyyliin " lapsi on kuin heittosäkki" " mustalaismeininkiä" ovat aivan asiattomia.



Tärkeätä lapselle on tuntea itsensä rakastetuksi ja tärkeäksi.



Joku kirjoitti, että kun kuvioihin tulee äidin ja isän uusia puolisoita, on vaara, että koetaan, että lapsi vain vierailee silloin tällöin ja odotetaan, että lapsi lähtee. Minusta tämä vaara on paljon suurempi ja todellisempi silloin, kun lapsi on vain joka toinen vkl etävanhemmallaan!



Mutta lähtökohta sille yleensä on, että vanhemmat ovat eronneet ns. sivistyneesti ja asuvat melko lähellä toisiaan.



Itse tunnen vain kaksi tällaista vuoroviiikkoperhettä. Molemmissa syysteemi tuntuu toimivan. Tosin perheet ovat hyvin erilaisia. Toisessa on vain yksi alle kouluikäinen lapsi ja toisessa kolme kouluikäistä. Molemmissa perheissä vanhemmat työskentelevät pitkää päivää sen viikon kun ovat " lapsettomia" ja tekevät lyhyitä päiviä silloin kun lapset ovat.

Ja tuo mitä joku puhui uusperheistä ja " uusista" lapsista on niin totta, tasa-arvo lasten välillä on siinä kadotettu :(

yritti tällaista.

Aluksi meni hyvin, mutta sitten mies kyllästyi kun ex-vaimonsa antoi aina koko viikolle tehtävälistan käteen.

Vaati miestä tekemään kaikenlaisia remonttihommia, kuten tapetointia ja kaikenlaista pikkunikkarointia, puutarhatöitä ym. mukavaa. Miehelle tuli semmoinen olo että aina joutuu työleirille kun lasten kotiin menee.

Samanlainen käskyttäjä se ex oli jo ennen eroa.

Vierailija:

Onko jollain kokemuksia tälläisestä, että lapset jäävät yhteiseen kotiin ja vanhemmat muuttavat eri asuntoon? Miten toiminut?

vielä jatkaa.

... mitään suurta tarvetta niille remonteille ei ollut. Talo oli uusi ja siisti ja vaimo oli saanut mieleisensä tapetit ja muut sisustusjutut vain puoli vuotta ennen eroa.

Halus vaan kyykyttää eksäänsä.

Vierailija:

niinku tääläki heti tulee #Haista paska ...#

Tässä omaa kokemusta.



Erosimme ex. n kanssa aikoinaan sovussa ja välit ovat nykyäänkin mitä mahtavimmat ja mutkattomimmat. Lapsi oli aluksi vuoroviikottain molempien luona, mutta kun kouluun lähtö tuli eteen asettui lapsi minun luokseni pysyvästi. Meillä tuo vuoroviikko systeemi toimi todella loistavasti ja lapsi muistelee sitä useinkin, kuinka mukavaa oli. Sai viettää tasapuolisesti aikaa meidän molempien kanssa ja koti oli, uskokaa tai älkää kuten vieläkin molempien vanhempien luona. Molempiin koteihin on yhtä tervetullut ja rakastettu.



Vuoroviikko systeemi toimii vain jos vanhemmilla on hyvät välit, asuvat lähekkäin, että systeemi on mahdollisimman mutkaton, eikä lapsen tarvitse vaihtaa koko elinympäristöään aina viikoksi.



Itse asumme ex. n kanssa samalla paikkakunnalla ja pienestä kun kyse, niin törmäämme lähes päivittäin toisiimme muutenkin.



Jokainen tyylillään ja näin meillä. MEillä tuo ratkaisu osoittautui erittäin hyväksi. Isänkin täytyi ottaa omalla viikollaan lapsestaan vastuu ja voin väittää ja väitänkin, että meidän tapauksessa tuo systeemi pelasti miehen alkoholismilta. Viinan juonti väheni radikaalisti, kun oli pakko ottaa vastuu muistakin kuin itsestään eli pienestä rakkaasta lapsestamme. Sitäpaitsi itse olen enemmän tuo vuoroviikko systeemin kannalla kuin se, että isältä (kuten yleensä) riistetään isyys ja oikeus viettää aikaa lapsensa kanssa... eli tapaamiset vain joka toinen vkl, kuten yleensä menee. SIinä jos jossain lapsi riistetään aina " vieraaseen" ympäristöön, sillä väkisinkin noin harvoissa tapaamisissa vieraantuu toisistaan.

Erolapsena voin sanoa että onhan se kamalaa kun vanhemmat eroaa eikä halua sua vaan veljen! Näin oli meillä.. Yritä siinä sitten kasvaa tasapainoiseksi.. Se on se VIRHE ja pahuus erossa: unohdetaan että varhaisnuorikin on tunteellinen ihminen, ei aikuinen ja tarttee syliä.



Lapsi ei ole erossa lyömäase ja tarttee vakuuttelua ettei ero johtunut hänestä. Ja lasta rakastetaan. Lapsi on mestari ajattelemaan miten omalla käytöksellä aikuiset rakastuu uudelleen ja miten hyvin käyttäytymällä vanhemmat leppyy.



Minusta tärkeintä on että lasta tuetaan erossa. Että lapsella on paikka jossa voi kasvaa ja olla oma itsensä! Ei se merkkaa mitään onko yksi vai kaksi kotia.. Vaan se että lapsella on hyvä lapsuus!!



Ettekö te ihmiset käytä aivojanne? Toivottavasti olette tänään viettäny hauskan päivän lapsenne kanssa ettekä roikkunu netissä kokopäivää..

että kumpaan kotiin tällaisen vuoroviikkolapsen postit tulee? Entäpä asumistuet? Jos esim. äiti ja vuoroviikkolapsi niin saako asumistukea yhden vai kahden henkilön mukaan?

niin että lapsilla on kaksi kotia ja kaksi rakastavaa perhettä. Näin myös sen jälkeen jos/kun vanhemmat perustavat uuden suhteen ja saavat kenties lisää lapsia.



Nyt kuitenkin kun täällä saa vähän väliä lukea näitä kirjoituksia " miehen lapset eivät kuulu perheeseemme" , " he ovat täällä vain kylässä" , " ahdistaa jo valmiiksi kun miehen lapset tulevat taas meille" jne alkaa epäilyttää. Tuskin nämä viikonloppuäitipuolet miehen lapsia perheenjäseniksi laskisivat vaikka nämä joka toisen viikonlopun sijasta asuisivat perheessä joka toisen viikon. Korkeintaan kokisivat tilanteen enstistä ärsyttävämmäksi ja odottaisivat sitäkin kiihkeämmin noita viikkoja jolloin saavat olla vain oman perheen kesken.



Ja mitä tuolloin tapahtuisi lasten kodille äidin puolella? Olisiko isäpuoli yhä valmis pitämään puolison lapsia osana perhettä, vai alkaisiko hänkin suhtautua tilanteeseen äitipuolen tavoin. Lapset muuttuisivat välttämättömäksi pahaksi, puolison lapsiksi jotka tulevat heidän perheeseensä kylään ja häiritsemään näin heidän oman ydinperheensä arkea. Mitenhän olisi, kävisikö siinä niin vai pystyisivätkö miehet olemaan avarasydämisempiä kuin naiset?



Jokatapauksessa lapset vaistoavat kyllä herkästi perheen tunnelmia ja kuulevat enemmän kuin aikuiset uskovatkaan. Hyvin pian he tajuavat olevansa isän uuden perheen luona vieraita, jopa kovin ei-toivottuja sellaisia ja pahimmassa tapauksessa sama olisi edessä myös äidin uuden perheen luona. Pelottava ajatus.

Joillekin lapsille se sopii toisille ei.

MInulla kokemusta siitä ettei sopinut, mutta vanhemmat eivät siltikään olleet valmiita vaihtamaan systeemiä.

Eli pitäisi vanhempien olla tarkkana ja tuntosarvet pitkänä, että sopiiko heidän lapsilleen tällainen järjestely.

Monesti myös lapset suojelevat vanhempiaan eli eivät välttämättä osoita, että tää tuntuu kurjalle, koska eivät halua tehdä valintaa vanhempien välillä. Tämän siis huomasin tässä läheisessä perheessäni, eikä vanhemmat oikein asiaa edes havainneet.



Mutta varmasti tämä kahden kodin systeemi saattaa joillekkin sopia.