( ♥ ) TERHO-Pallojen keskiviikon kasvut ( ♥ )

[color=darkviolet]Onkos tää tottakaan ettei kukaan oo kuuhannu täällä yöllä :O mä heräsin kerran neljän maissa vessaan ja sit tiesin, ku ukko nousi kai kuuen maissa. Mut näinhän mä yleensäkki. .

Nyt se on sit menoo, koska otin tortun tuossa aamusumpilla :) ja on hyvä olo. Ja vähä laiton voitaki leivän päälle + kinkkusiivun. Yritän kyllä olla ihan älyttömästi mussuttamasta, vaikka en kyllä omasta mielestä pullapussia kerralla ookkaan ahminu. Kai se peipi tavalla tai toisella mahtuu tulemaan, vaikka sillä ois painoo vähä enempi, ku käyrät sallii.



Nyt pitää mennä peseen naamavärkki, ett kehtaa kävästä akan hoitopaikalla.



Z ja peipi 37+5

Onkohan kaikki muut lähteny synnyttämään ihmejuoman voimin paitsi Zatu ja mää =)



Zatu kyllä mä uskon että se on hyväks sekä äidille ja vauvalle kun vähän hemmottelet itseäs,ehkä tulee enemmän stressiä kuitenki itsensä kiusaamisesta.. Lohdutan tässä itseäni samalla,aamupalaksi söin kaksi banaanipäällysteistä paahtoleipää ja kaks korvapuustia =)



Omaa napaa:viime viikon tiistaina alko sitä limatulppaa vähän irtoilee ja tänään " vähän" enemmän :D Maha tuntuu jännältä,nyt on vaan jotenkin sellain olo ettei enää kauan mee kun jotain tapahtuu,vähän samanlainen olo kun plussatestiä tehdessä,vaikka monena kuukautena oli varma että nyt se on plussa niin silloin kun oli oikeasti plussakuukausi niin sen vaan ties.. nyt tuntuu siltä että pian..





Nyt lepäilemään ja katsomaan mitä se verenpaine sanoo levon jälkeen,aamulla oli edelleen 100 alapaine.. Huomasin tossa justiin että tää on ollu eka raskaus kun ei oo tarttenu liikkeitä laskea,vaikka vauva ei sinällänsä liiku paljoa tai kovasti mutta liikkuu usein,eli ei kerkeä missään välissä huolestumaankaan,aamulla äiti saa aina mojovan aamupotkasun kun herää :)



T:Isa ja masukki 38+3

http://www.iltasanomat.fi/naiset/horoskooppi.asp

[color=darkviolet][b]Isa [/b]hei. .niin millasta chatti-juttua sie tarkotit? En oo huomannu sun ottaneen kantaa mun kyselyihin. Mä oon tosi urpo näitten rakkineitten kans, joten mulle saa vääntää rautalangasta.

Vaikka horoskooppi väittää, ett mä teen tänään sitä. Siis rautalangan vääntöä. .

Musta tuntu nyt herätessä, ett masu ois tipahtanu. Vaikka ei se mun mielestä mitenkää ylhäällä ookkaan pönöttäny.

Ihan ensiksi Onnittelut uusille vauvautuneille!!! Olikin monta poikaa taas syntynyt =)



Mulla on taas keskittymiskyky niin nollassa, että olen vaan pinoja selaillut ja kommentoinnit jääneet sikseen. Kovin on jo levoton olo!



Myrtti: Täällä yks synnytyspelkoinen ilmoittautuu. Toista siis menossa synnyttämään. Ekaa oottaessa jännitti just se, kun ei tiennyt mitä tuleman pitää ja pystyi ottamaan rennommin, mut nyt osaan jo nimetäkin pelkoja, kun tietää mitä se on. Sekavaa kyllä, kun eka synnytys ei ollut mitenkään kamala tms ja nyt sitä aattelee, et ei tää toinen voi mennä yhtä hyvin... jne. No, joo, mun tekstistä huomaa, että ajatukset on ihan solmussa ja sekaisin ;)

Se pitää luottaa siihen, et kaik menee niin hyvin kuin pystyy ja luottaa sairaalan henkilökuntaan, et on ammattitaitosta porukkaa, joka tekee parhaansa =)



Lapsilukugalluppiakin oli. Meillä miehelle tää on jo kolmas muksu, niin hää on ehdottomasti sitä mieltä, että enempää hän ei halua. Ikääkin on jo kohta 41. Ite en voi mennä vannomaan, ettenkö lisää tahtois, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, etten enää ikinä halua olla raskaana =D Mie kohta 28 täytän, niin vielä kyllä ehtis, mut mites niitä yksin tekemään...



Nyt kun laskettu aika lähenee, niin on ne kaikki pienimmätkin harkkasupistukset jonnekin hävinneet =( Ainut mikä vaivaa, niin hirmu kovat liitoskivut, hyvä kun etiäpäin pääsee ja öisin unettomuus. Jatkuvasti on ihan väsynyt ja kiukkuinen olo.

Eilen neuvolassa kävin pikavisiitillä, niin kaik oli ihan ok ja sen verran edistystä, että vauva oli sentään nyt kiinnittynyt =) Seuraava käynti onkin vasta 39+5 ja th sanoi, että toivottavasti ei enää tavata... No, sitä minäkin toivon!!



Jeps, mut koppa jumissa, joten parempi poistua...



-tau- 38+4



ps. Maria tuli uniin... Oli virittänyt webbikameran olohuoneeseensa, kun tuli synnytykseen lähtö ja pallomahaiset tammenterhot piti olla lapsenvahtina. No siellä ne lapsoset piirteli vahaliiduilla lattoihin, seiniin jne omia taideteoksiaan ja mitäs siihen kukaan mitään tekemään. Lisäks unessa ajattelin kaiken pohjanmaan murteella =o

Jotta tämmösiä unia sit kun saa vähän nukuttua ;D

Onpa ollutkin hiljainen aamu tänään täällä.



ONNEA hurjasti pikku-Terhoja saaneille!!! Ihan mukava joukko onkin jakaantunut =)



LapsilukuG: Me on suunniteltu neljää. Ekalle parivaljakolle on nyt tulossa ikäeroa reilu puolitoista vuotta ja tarkoitus olis pitää nyt sitte ehkä joku nelisen vuotta väliä, käydä työelämässä ja sitte jos sais taas kaksi pienellä ikäerolla siinä kolmenkympin tietämissä. Saapihan sitä suunnitella ;)



Parisuhteesta: menee meillä tällä hetkellä ns. omalla painollaan. Hellät hetket on nykyisin aika harvassa, mutta minä uskon, että parisuhteessa onkin erilaisia kausia, ettei se olekaan koko ajan samanlaista. Me pidetään yleensä saunassa kunnon juttutuokio, jossa päivitetään kuulumiset. Sydäntä painavat asiat monesti tahtoo venyä ja sitte joku yö valvotaan ja käydään niitä läpi. Kovin helposti ei kyllä riitaa synny, ollaan molemmat semmosia, että jos joku asia suututtaa, niin kun sitä pari päivää miettii enneku avaa suunsa, se on jo menettäny merkityksensä, eikä siitä tuukkaan riitaa. Ehkä iloa sitte jossain vaiheessa ennemmin. Kyllä muakin kyrsii välillä kun mies voi vaan ilmoittaa menevänsä johonkin harrastamaan tms. ja mun pitää suunnitella monta päivää etukäteen ja varmistella että muistaahan se nyt, että mulla on meno. Ja ärsyttää, kun se sitte saattaa kuitenki viedä pojan vanhemmilleen hoitoon siksi aikaa kun sille tulee muka jokin yhtäkkinen tärkeä homma, tai ei kuitenkaan oo muistanu mun menoa. Valitusaiheita on kyllä vaikka kuinka, kun rupee miettimään, joten parempi kun ei mieti! Tulee vaan paha mieli. Eetua odottaessa olin kyllä paljon herkempi näissä asioissa, itkin kans monesti sitä, kun miehellä ei ollu mulle aikaa, vaikka se ei kyllä sillon harrastellu, vaan aika meni rakennuksilla.



Ja miehen huolehtimisesta: juu, minä siitä huolehdin =) heh, heh. Ei vain, kyllähän tuo vähän yrittää, kyselee miltä tuntuu ja millon mennään (ehkä jopa pieneen ärsyttävyyteen asti, niinku minä voisin siihen vaikuttaa). Käytännön tasolla toimii lähinnä niin, että aika mukisematta hoitaa pojan kakkapyllyn pesut ym. jos on sillon paikalla kun on tarvetta. Ja viimeksi imuroi sängyn aluset =). Ja nousee laittamaan yöllä Eetulle tuttia.



Synnytyspelosta: ei nyt varsinaisesti pelota, jännittää lähinnä. Yritän olla muistelematta sitä kipua, kun luomuna meni viimeksi.



Ei tuu mitään, Eetu huutaa koko ajan, on kunnon känkkäränkkä päällä. Romaani jatkuu myöhemmin =(

niin ajattelin että rynnätään johonkin chattisivulle (esim. suomi24) ja otetaan sieltä joku tyhjä huone käyttöön ja poristaan jonain iltana kun ei oo muutakaan tekemistä.. :)



Ei tää mun lepääminen oikein näytä onnnistuvan kun oon koko ajan tässä koneella =D



No jos kävis vielä koittamas,mut kun oon jotenkin hieman koukussa tähän palstaan..



Lapsiluvusta vielä,alunperin meilläkin oli suunnitelmissa 4 lasta,mutta tän kolmannen yrityksessä meni niin kauan aikaa (2,5vuotta) että se muutti vähän suunnitelmia..



Kertokaapas onkos innostuneita ihmisiä joku ilta chattailuun,niin vois suunnitella aikaa tarkemmin :)



T:Isa

viime yö mäni taas hyppiessä..millon ol tutin laittoo vaipanvaihtoo syöttöö ja millon ol omia yö seikkailuja..

minnen näin suht uutena oo varma miten toi pino uamusin aakastaan joten oon vaan kiltisti outellu et joku muu sen tekköö..toissa yönä kävin kahen aikaan viimeset maanantain tekstit lukemassa..jottain meinasin kirjotella mut tyssäs sit siihen ku mietin et miten saan ne maanantain viesti-linkin...hmm..olikohan tuossa selostuksessa mitään järkee..

LapslukuG:

kyl meille varmaankin tulee lisää muksui muttei parriin vuoteen..ukkohan sitä et tehhään kaikki sammaan syssyyn hän ei halluu olla kuuskympinen kun viimonen muuttaa pois kottoo..ukko siis nyt 36 kääks on se vanaha näin nuoren neidin silmin..;)meillä ikäeroo 16 v mut täys lellipentu toi on...oikein kyrsii välist ton herran ajatusmaailma...GRRR..ei pie aatella,tais joku jo sannoo et tulloo vaan paha miel...

mie tos mietin et taian olla tän listan kuopus...korjatkee jos oun viäräs...



T:musta_kissa 37+4(syntys jo, jo yli viikon ollu jo SE tunne et KOHTA)

[color=darkviolet]Oot tainnu pähkäillä oman lapsen hoitoon saamista. Onneksi sulla on se naapurin mummo ettei web-kameraan tarvi turvautua ;)



[b]Chat-ilta [/b]kuulostas tosi kivalta :) koska usein tulee illat istuttua tässä tai ainaki kone on päällä, ett voi käyä tarvittaessa tarkistaan kuulumiset. Nimim. koukussa ;)

Joten mulle passannee lähes millon vaan. Kuhan neuvotte lähes kädestä pitäen mihin mennä ja mitä tehä.



Sain ihme pistoksen ja aloin luutuaan mökkiä. En imuroinu, joten keräilen sit villakoiria sieltä sun täältä. Ei kovin hyvää siivoomista, mut parempi kunnei ollenkaa, kai.

Nyt ku annoin itelle luvan " herkutella" niin ei oo tehny mieli karkkia ottaa :O Mut kyllä varmasti jotai pullaa täytyy saaha viel tänään tai ainaki kaakaota.

Laiton itelle kotiutumisvaatteet kassiin, tosin vaikka nuo farkut on tilavat niin en tiiä mahunko niihin. Pitää antaa erinäisiä ohjeita ukolle sitte joskus, ku oon jakaantunu. Viimeks kyllä jäi kiloja laitokselle viikon aikana aika monta. Tais olla turvotusta, vaikka en ollu sitä tienny.



Tilasinpa tuossa töppöset :) Soitin äitille, ett tekee peipille jotku pötkylän malliset ja neutraalin väriset. Itellä menis vaan langat solmuun ja en tänään ainaskaa jaksa aatella lanka ostoksille lähtöö. Onneksi voi livahtaa sieltä mistä aita matalin ;)

Juu ei kai nuo loput lattiat iteksein siivoonnu.

Moro!



Joo, mennään vaan chattiin, mä oon mukana. Mä oon ainakin aika huono kommentoimaan aina pinon luettua, mut siinä tulee sellaista ns " jutustelua" , joten mukana oon.. Ilmoitelkaa ajoissa! :)



Viime yönä vauveli puski kovasti alaspäin yöllä, mut ei mitään supistuksia liittyny niihin... kipeetä vaan teki ne säännölliset puskut. Iltapäivällä taas neuvola, mut eipä sieltäkään mitään ihmeitä varmaan, kaikki on kropassa ollu ns valmiina muutenkin jo pitkään.



Nyt aamukahvia tms.. .



39+3

kaikilla vauvat puskee alaspäin, kun minun tyty tuntuu tulevan sit yläkautta" .. :) ainakin siltä tuntuu, kuin mönkisi ylöspäin aina välillä!



eilinen dokkari oli kyllä pettymys. ja mitä ne eukkoset makas koko ajan? minä sanoin heti miehelle, että minä ainakin pompin pitkin salia jos mahdollista. haluan pysyä liikkeellä. tai senhän näkee sitten..



myrtti: minua jännittää synnyttäminen samalla lailla kuin olisi jonnekin reissuun lähdössä :) vatsan pohjaa kutittelee ja on sellaista miellyttävää jännitystä. pääsis jo synnyttämään, niin saisin vauvani! mitenkään avuttomaksi en usko kokevani itseäni synnytystyötä tehdessä.. toimiihan äänihuuleni joka tapauksessa :D



isalla meinaa litkut auttaa, vai? joitko sen lopun?



kävi tässä mielessä, jos vielä hyppäisi ratsusen selkään viikon päästä ja saisi sillä häädettyä vauvelin masusta? aika hullu idea ja tuli näin äkkiseltään.. en nyt mitään ratoja rupeis kuitenkaan menemään! kunhan vähän jotain tekis :)



chattiin: tulen mukaan! aika ja paikka?



37+4 (ihan kun olisin jo pari viikkoa ollu rv37+ menossa)

Poitsu tuossa imuroi kovasti leikki-imurillaan. Se on ny jostain syystä kovasti vastaan äiskän nettisurffailuja =/



LiikelaskentaG: laitetaan ihan gallupia kehiin, eli kuinka moni on joutunu liikkeitä oikein seurailemaan? Isabelluska tais olla, ettei oo tarvinnu, eikä munkaan. On kyllä ollu ihan tosi aktiivinen tapaus tämä masukki. Vaikka nyt on kyllä ollu huomattavasti hiljasempaa, mutta kuitenki heti ilmoittaa itsestään, jos alan ajatella että onpa hiljaista =)



Chattiin löytyy kyllä innostusta, mutta pitää kyllä suunnitella vähän etukäteen, että ehtii varata ukon olemaan varmasti pojan kanssa. Ja minäkin tarviin kirjalliset ohjeet siitä chatista =) Pitääkös sinne Suomi24 olla kirjautunut?



Juu, hetken oli hiljaista ja kävin kattoon mitä jätkä touhuaa. Oli kaivanu jääkaapista oikein_mehukkaan_tomaatin ja sitä haukkaili kulkeissaan. On vähän matot tomaattimössössä =/ vaan hienoa, että tuommoset maistuu hyvin!



Zatu: mulla jäi viimeksi 8kg laitokselle viiden päivän aikana, mutta nyt ei taida niin käydä, kun about sen verran vaan on kertyny =). Sormuksetkin on taas sormessa, vaikka vähän ahdistaa, ku eilen innostuttiin ukon kanssa avaamaan uudeltavuodelta jäänyt sipsipussi. Oon kyllä useamman kerran pohtinu, että kuinka sitä saattokaa tulla sillon niin paljon (25kg!!) vaikka olin töissä ja söin muka vähemmän. Mutta ehkä siinä oli just se epäsäännöllisyys ja epäterveellisempi sapuska. Mullakin on muuten vähän uskonpuutetta siitä, että tämäkin synnytys vois sujua niin hienosti ku edellinen.



Muutenki mun elämä on ollut monella tapaa aika helppoa, ei oo ollu suurempia vastoinkäymisiä, oon ollu aina terve, koulut menny hyvin, oon aina saanu töitä ja löytäny ihanan miehen, perhesuhteet muutenkin on ok, meillä on hyvä koti ja ihana, kaunis ja terve poika ja tulevaisuuskin näyttää ihan hyvältä ja ollaan onnellisia. Mietityttää ja vähän pelottaa, että voiko näin jatkua?!?



Kotiutumisvaatteista: minä laitoin sellaset vähän pienemmät äippähousut kassiin, jotka alko kuukausi sitte kiristää mahasta niin, etten oo niitä enää voinu pitää.



( . ) on vähän jännä olo. Menkkajomotusta koko ajan ja supistuksia tulee sillon tällön. Ei mitään kipeitä, mutta tuntuvia. Vauva on ihan alhaalla ja on semmonen tunne, että vedet vois poksahtaa ihan millon vaan, pitää liikkuakin vähän varovasti. Tänään on muuten SE päivä, jona veikkailin vauvan syntyvän! Ja sama aika, kun synnytys alkoi viimeksi =/. Yöllä heräilin muutamaan kipeään supistukseen ja sitte heräilin oudosti ihan muuten vaan vähintään tunnin välein, ei edes vessaan tarvinnu, mutta olo oli levoton. Pitääkin muuten laittaa vielä harso vauvan kotiutuskassiin, niin saa sen suojaksi kaukaloon kävelymatkalle sairaalasta autolle, jos tuulee...



Mulla on tässä hyvä tukijoukko olemaan pojan kanssa, kun lähtö tulee, oon ainoastaan yöstä ollu vähän huolissani, kun appiukko tulis viikolla ja se on vähän hajamielinen ja voi keksiä jotain ei niin fiksua. Se pitää Eetua vähän isompana poikana ku se onkaan ja sitte voi sattua jotain. Joten, mun ystävä lupasi, että saan hänet soittaa yöksi jos tarvii ja se helpotti tuonkin asian kanssa. Hällä on 4 ja 6vee pojat, jotka on nyt isänsä luona, joten tietää kyllä mitä tekee =)



Noniin, nyt vaaditaan taas huomiota. Mulla alkaa olla syli täynnä pehmoleluja ;)



Elina ja masukki 37+4

Edelleen tosi kurja ja kipeä olo, voi kökkö. Esikoinen onneksi alkaa jo toipua, mutta itse on niin tööt ettei mitenkään jaksaisi tehdä yhtään mitään. Ja tässä pitäis nyt kolme päivää olla yh, voi plääh...



Täälläkin yksi synnytyspelkoinen ilmoittautuu. Esikoisen synnytystä en pelännyt lainkaan, aattelin vaan että onhan siitä selvinnyt miljoonat muutkin naiset luolamiesajoilta saakka, joten miksen minäkin. Mutta nyt kun TIETÄÄ millaista se on ja mitä kaikkea voikaan sattua (vaikkei olis todennäköistäkään), niin kyllä sitä ihan eri lailla pelkää. Eka synnytys meni kyllä hirveän hyvin, mutta kun luomuna meni ja paikat oli tosi kireät, niin mulla jäi valtava kammo sitä ponnistusvaihetta kohtaan, vaikka yleensä kaikki kokee sen vaan helpottavana kun pääsee hommiin. Ja nyt kun on takuuvarmasti isompi vauva tulossa kuin esikoinen, niin miten ihmeessä mä saan sen ponnistettua ulos. Jonkinasteista paniikkikohtausta mäkin pelkään siinä vaiheessa kun sairaalaan pääsee ja mielikuvat tulvii mieleen... Ekan kanssa olin ihan kylmän rauhallinen ja rauhoittelin miehenkin, mistähän sellaisen tyyneyden ja varmuuden sais takas?!



Mut onneks luonto hoitaa tätäkin asiaa silleen, että mitä enemmän viikkoja tässä kertyy, niin sitä malttamattomampi alkaa olla näkemään oman pienen lapsensa ja pääsemään vähitellen tästä rantapallosta eroon! Että useimmiten sitä on enemmän malttamaton kuin peloissaan, ihan oikea suunta :)



Käytiin aamulla esikoisen kanssa vähän kaupungilla pyörimässä, kun ei tässä kunnossa voida oikein kyläilläkään. Eiköhän taas tarttunut matkaan vaikka mitä ihanuuksia molemmille lapsille, mulle pitäis kyllä antaa porttikielto kaikkiin lastenvaateliikkeisiin tällä hetkellä...



Jospa nyt menis vähän pötköttämään itsekin, jos sitten jaksais viedä päivän loppuun. Tais olla aika tehokasta se synnytysjuoma, kun pino on näin lyhyt. Näinkö se on sit vielä itekin sitä testattava... ;)



ariella rv 37+4 (näköjään samoissa mennään Elinan kanssa, mut eikös Ceciliah sulla oo jo enemmän??)

Onpas tuolla ulkona mahdottoman tuulista! Yölläkin oli sellainen myrsky, että häiritsi jopa vähän nukkumista, höh!!



Neuvolassakin tuli käytyä. Olikohan viimeinen kerta?! Ei mitään kummallista, vauvan on hyvin asemissa eli ei muuta kuin syntyisi:) HYvin saisi jo terkankin mukaan tulla.. Paino edelleen sama kuin pari viikkoa sitten, nyt tämä mamma taitaa herkutella viikonloppuna:) Terkka sanoi, ettei painon tartekaan enää nousta, kunhan vain syön? Ai miekö?! Helppo oli sanoa, että juu kyllä syön!!! Syke vauvalla 150.



Olo on hyvä. Ei kiepitä supistuksia, eikä edes menkkajomotuksia. Löystymiskipuja tuolla alapäässä, muttei kauhean kipeitä. Mitenkä miusta van tuntuu, että tämä viihtyy masussa pitempään kuin esikko??Jos samaan aikaan tulisi niin perjantain aikana pitäisi syntyä...Mutta enpähän usko, että tässä nyt ihan nopsana mihinkään lähdetään..



Elin@: Et taida olla ainut, jota enemmän jännittää/pelottaa toinen synnytys kuin eka. Täällä on ainakin yksi kohtalotoveri. Eikä miullakaan mitään traumoja ekasta jäänyt, vaikka aika luomuna se hoidettiin. Nyt osaa pelätä omasta ja vauvan terveyden puolesta enemmän kuin silloin. Mutta eiköhä me kaikki tulevasta koitoksesta selvitä oikein mainiosti:)

Myös miun elämä on omasta mielestä ollut suht helppoa, eikä isoja vastoinkäymisiä ole ollut. Sitä tulee kyllä väkisinkin mietittyä miten kauan tälläinen " hyvä elämä" voi kestää ennen kuin jotain todella kurjaa tapahtuu.. Kun tuota lapsiluku asiaakin miettii niin tulee ajatus, että jos me saadaan kaksi tervettä lasta niin se on sama että voittaisi kaksi kertaa lotossa.. Uskaltaako lähteä kolmatta edes yrittämään??



Zatu: Älä ota paineita syömisistäsi, nyt meidän pitäisi vain yrittää nauttia nämä viimeiset hetket.. Tuskin tässä enää kukaan pystyy syömisillään mitään radikaalia aikaan saamaan.. Itse mietin, että jos tämä on viimeinen raskaus, niin sitten myöhemmin on turha harmitella miksen osannut vaan olla ja nauttia, jos sitä ei nyt tee. Vaikeeta se välillä on, kyllä miekin noista syömisistä olen ihan tarpeeksi stressiä vetänyt;)



Eilinen dokkari.. Myös mie ihmettelin miten ne naiset vaan makasivat sängyissä.. Ei sovi miulle, ainakin esikon synnytyksessä olin liikkeessä aika paljon. Sekin tumma nainen, synnyttikö hää 17 tuntia, vähänkö siinä aikakin käy pitkäksi jos " vaan" pötköttää. Sanoiko se tumman naisen lääkäri ihan oikeesti, että kaksi tuntia saa yrittää ponnistaa ja sitten sektioon? Miusta kaksi tuntia tuntuu ihan mielettömän pitkältä ajalta...



Kotiutumisvaatteet: Pitkähihainen imetyspaita ja äitiyshousut. Noi housut menevät ainostaan alkuraskaudessa ja niitä voi pitää ihan muutenkin, mutta joustavat sen verran että se löllerö maha mahtuu niihin;) Pitäis kai laittaa valmiiksi, mutta jotenkin uskon siihen, että kun SE alkaa niin ehdin hyvin kotona vielä laitella tavaroita..

Viimeksi painoa taisi tulla 11kg ja viikossa lähti 10! Nyt on vajaa 10kg tullut ja toivottavasti häviää yhtä nopsaan kuin ekallakin kerralla.



Mukavaa päivää,



tikru 38+5

Mulla on vähän sellainen tutina ollut, että Isabelluskalta kuullaan seuraavaksi vauvauutisia. Mutta kovastipa Maikkookin kummitteloo kaikkien unis. Ja mihinä se muuten on, kun ei oo joo kuulunu?! Onkohan se luvannu kellekään ilimootella nyytistään?! Maikkoo, kukkuu!



SynnytyspelkoG: Ei pelota eikä pahemmin jännitäkään. Ykkösen synnytys oli toisaalta helpoin kun ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Kakkosen synnytys oli just siks " pahempi" , kun tiesi mitä tuleman piti. Varsinkin sillä hetkellä, kun synnytys ei tuntunut etenevän ja omat voimat ja jaksut olivat nollassa. Kauhistutti ajatella, mitä kaikkea on vielä edessä ennen kuin vauva on sylissä. Mutta nyt kolmannella kertaa en osaa jännittää, vaikka alussa mietinkin, voiko kolannellakin kertaa kaikki mennä hyvin. Olokin on niin vaivainen, että lähtisin synnyttämään vaikka tästä paikasta. Vaikka tietää, kuinka moni asia synnytyksessä " voi mennä pieleen" , oon valmis sietämään vaikka mitä, kunhan vauvalla on kaikki hyvin ja hengissä selvitään. On vaan luotettava, että kaikki menee hyvin. Meni sitten loppujen lopuksi miten meni, mutta uskon, että omalla ennakkoasenteella on ratkaiseva merkitys. Supistusten voimistuessa mä (ja varmasti vähän jokainen) ikään kuin vajoan johonkin omaan maailmaan ja kaikki energia on keskittynyt siihen kivun sietämiseen ja synnytykseen. Ja sitten kun siinä tilanteessa asti taas on, ei sitä ajattele, vaan menee vaan tuntemusten ja tilanteen mukaan. Jotta jännittäjille kai voiski sanua, jotta pahempi peleko ku paukahros :) Tiedän, että sairaalaan lähtötilanteessa iskee sellainen horkka ja vapinajännitys, että jahas, se on menoa taas, mutta kun sairaalaan asti pääsee, kaikki etenee omalla painollaan. Tuolla synnytyspuolen synntysmuistelopinossa on joku maininnut sen hetken, kun vauva " molskahtaa" ulos. Se on kyllä todella liikuttava ja palkitseva hetki. Sitä odotellessa :)



Chatti-illasta: oon mukana, jos saan ohjeet.



Parisuhteesta: Varsinkin ykkösen raskausaikana noita Myrtin mainitsemia keskusteluja+riitoja kyllä riitti. Omassa kropassa tapahtui niin paljon kaikkea ennen kokematonta ja oma äitiksi tuleminen mietitytti. Samalla mietin miestäni isänä ja meitä kahta vanhempina. Meillä ei ollut ykköstä plussatessa kauhean paljon seurusteluakaan takana. Vaikka lapsi oli toivottu, silti mietti ja jännitti, miten kaikki menisi. Ihme kai se olisi, ellei sellaista elämänmuutosta jännittäisi ja pähkylöisi?!



Musta kissa: Paljonko teillä tulee lapsille ikäeroa? Meillä tyttöjen ikäero 1v2kk, muistui vauva-ajat elävästi mieleen sun kuvasta blogissa :)



Eillisestä dokkarista: taisivat kaikki olla jo epiduraalin saaneita, kun makoilivat. Mäkin oon aina halunnut olla mahd paljon jalkeilla, mutta supistukset meni viimeksi niin jalkoihin, että ei tehnyt mieli tepastella. Puudutuksen jälkeen jalkeilla olosta ei sitten tarvinnut haaveillakaan. Täytyykin muistaa kysyä neuvolassa huomenna siitä " shortsipuudutuksesta" . Mulla on puudutus mennyt aina liiaksi jalkoihin.



Mutta nyt " aamukaffille" . Voikaahan hyvin!



L36 tai reilu 37

Jestas ku on kaunis päivä, vähän tuulista, mutta ihanaa oli olla pitkään ulkona.



Vika neuvola oli tänään, olis antanut ens viikollekin, mut en ottanut kun on se sektio sitten torstaina. Kaikki arvot ok.



SynnytysG. ei pelota ei, mulla kun on se sektio, kivut sitten jälikäteen vähän hirvittää, mutta kyllä ne lääkkeillä saa pidettyä poissa tai anakin kurissa.



KotiutumisvaateG: mä aion mennä laitokselle vanhoissa housuissa ja käytän BellyBeltiä, tätä stydeemiä oon käyttänyt nyt raskauden aikanakin ja hyväks todennut. Todennäköisesti aion otta imetys puseron mukaan.



Liikelaskenta G: tässä raskaudessa ei oo tarvinnut sellaista harrastaa, onneks. Poikien kanssa sitäkin enemmän, olivat perätilassa ja eivät päässeet liikkumaan kunnolla.



Chatti: mä en oo oikein koskaan päässyt jyvälle siitä ja oon muutenkin aika laiska kirjoittelemaan.



Nyt kaffelle ja pullalle.



-MM- ja baby 37+5

Ei oo tullut ulos astuttua tänään, kun vettä sataa ja tuulee. On kyllä olokin sit sen mukanen. Ihan puuduksissa. Jotenkin oon muutenkin ihan " koomassa" . Pojan kiukuttelut ei saa just minkäänlaista reaktiota, kun yleensä alkaa jossain vaiheessa käydä hermoon.



Hiljasta on täälläkin. Joko on muut synnyttämässä? Missä Maria?!?

Täytysköhän se poiketa kauppaan ja kokeilla itekin tuota synnytysjuomaa? Nyt ei ois muutakaan tekemistä, niin synnyttämään voisin lähteä.



Oisin kanssa kiinnostunut tuosta chatista, mutta ei oo hajuakaan miten moinen toimii...

Meseillyt kyllä olen, mut nuo chatit on vieraita paikkoja, joten rautalangasta väännettyjä ohjeita kaivataan täälläkin.

Zatukin on näköjään kalat, kun sama horoskooppi sattui.

Mulla tuo spostiosoite onkin yhdistelmä horoskooppia ja luonnetta ;)



Jotain muutakin piti kirjotella, mut oikeesti tää olotila on niin puuduksissa! Voisko tää olla tyyntä myrskyn edellä vai pehmeneekö miun pää ihan muuten vaan? =o



-t-

mä kun kävin maanantaina babyn koko kontrollissa niin lääkäri kyseli sterilisaatiosta. Onko teiltä muilta kysytty tästä?



Täytyy myöntää että oon harkinnut asiaa, mutta vaikuttaa jotenkin liian lopulliselta. Toisaalta se tehtäis mulla nyt sektion yhteydessä, ei klipsellä jotka vois hyvässä lykyssä poistaa, vaan putket nipsaistaan ja ommellaan kiinni ja tätä ei voi sitten enää korjata.



ÄÄH, ku vaikeeta tää on :/

:)

Täällä sitä ollaan myös! En ole myöskään vielä ihmejuomaa kokeillut, ajattelin tehdä itelleni cocktailin vasta viikonloppuna... Käväisin moikkaamassa duunikamuni 2 kk ikäistä tytteliä, suloinen :)

Ihmeen paljon jokelteli ja seurusteli, oli muuntoinkin tosi tyytyväinen tytteli..hmmm kohta se omakin tuossa käsivarrella keikkuu, mikä tuntuu ihan utopialta!



Mulla muuttunut maanantaista lähtien tuo valkovuoto rusehtavaksi (menkkojen jäkituhruksi), kovin siis elätän toiveita synnyttämään lähdöstä...Sitä tutkiskelee itteensä kuin salapoliisi.



Lapsiluvusta:

Kolmea olin aatellut, mutta tästä kakkosesta tulleet sisäiset pukamat rv:lla 20 on saanut mut hieman empimään...Isäntä kans meinas, et kaksi ois ok. Saas nähä, miten käy!



Parisuhde:

Onko se jotain syötävää? Meillä keskustellaan vaan rakennusprojektista, mies ei pahemmin kysele mun fiilareita, vaan passittaa mut rautakauppaan aina kun kykenen. Eilen se jopa kysys multa, että milloinkas se hänen oma lekurireissu olikaan...No juu se olikin sitten jo tänään, onneksi olin laittanut lapun talteen. Sanoinkin sitten aika kimpaantuneena, että mä huolehdin mun lekurit niin huolehdi sä omas! Muutenkin huomaan, et mun pinna on kuin viulunkieli - ihan kireenä koko ajan! Jos mies vielä leikillään ärsytttää (ja osaan sen tosi hyvin), niin mulla on pää punanen ja tuskahiki ja voluumit kaakossa, ihana nainen!



Synnytyspelko:

No on ja ei. Pelottaa lähinnä synnytyksen jälkeinen tila, kuinka kipee sitä tällä kertaa onkaan, varsinkin kun pukamat on jo omasta takaa tällä kertaa messissä jne...kovin ä-polilla lohduttivat, että on helpompaa tämä kakkoskerta.. no joo, ehkä.



( . ) huomenna on taas neuvola. En sitten viime yönä saanut taaskaan nukuttua. Vaavi potkiskeli pariin kertaan oikein kovaa ja ylös, yritti laittaa mun kylkiluita uuteen järjestykseen. Sitten pissareissut, kyljenkäännöt ja myrskyn äänet valvottivat muuten, ai niin ja isännän kuorsaus. Tuntuu, että herään jokaiseen pieneenkin pihahdukseen. Päivisin voisin nukkua vaikka kuinka! Supparit on edelleen kovettumisia, ei siis mitään kivuliasta.

Tänään pelästyin kunnolla raksalla käydessäni, kun kaaduin rappusilta nelinkontin kuraiselle kalliolle - hyvä minä! Onneksi sain kädet eteen ja kolhisin vaan siis polveni, masu säästyi naarmuitta. Nilkat ovat ilmeisen löysät näin loppuajasta, pitäneepä vähen kattoa, mihin sitä mononsa asettelee!



Äitee ja Aatutar 37+5

Tänään oltiin neuvolassa.. Kaikki oli hyvin. Painoa oli tullut lisää vain ihan ministi. Ja hemppakin oli noussut yli 120:nen :)

Vauva on kuulemma tosi alhaalla, muttei vielä vissiin ihan kiinnittynyt kuitenkaan.

Syke oli jotain 130-140... Eli kaikki kunnossa:)





Viime yö meni iha älyttömän huonosti. Mentiinkin sit takasin nukkuun ku tultiin neuvolasta. Supisteli ja särki mahaa. Ja sitten se kipu siirtyi selkäänkin. Eikä mikään asento ollut hyvä. Puutu aina paikat ja pyörin oikeestaan koko yön. Nyt sit kyllä vähän väsyttäis.



Joo mä voisin kanssa siihen chatti juttuun tulla mukaan, kuhan just tarpeeks ajoissa sit sovitaan se aika, niin osaa olla oikeeseen aikaan paikalla :)



tau79:Niin kai se on aika oleellista, et just luottaa siihen henkilökuntaan. Ne kuitenkin on aika monta synnytystä hoitanut. Kumpa vaan osaiskin olla avoimin mielin. Varmasti vaikuttaa se oma mieli siihen koko tapahtumaan!



Ceciliah: Niin, se on kyllä totta, että eihän kukaan käske hiljaa olemaan. saa sanoa ihan vapaasti mitä haluaa ja pyytää apua, jos sitä tarvii. Kai munkin pitäis vaan rentoutua asian suhteen. Iät ja ajat on synnytetty. Ja ihmiset ei oo vielä sukupuuttoon kuollut, joten ei se varmaan niin kamalaa hommaa voi olla ku porukka sitä tekee aina vaan uudelleen :)



Lydi@: Varmaan sitä on just molemmat niin jännityksessä, että on tahtomattaankin ja huomaamattaan ehkä vähän kireenä... :) Mutta eiköhän se siitä sit sutviinnu ku saa vauvan kainaloon :)



MoominMamma: Minkäs vuoks sulle se sektio tehdäänkään...?



no joo, täytynee varmaan mennä lukeen akkarii, ku se kert tänään taas tuli :)





myrtti-rv37+2