MAALISmasut keksiviikkona

MASULI;

Niistä liikeseurannoista, muistaakseni se oli jossain että rv 28-32 voipi alotella. Hörppäse kunnon muki sokerista mehua niin eiköhän ala tapahtua - ehkä vauva vaan lepäilee..tyyntä myrskyn edellä näät..



Kiitos-kortit on lähetetty juu..tuli monen monta tyrmistynyttä katsetta, ja melkein yhtä monta viestiä täynnä kysymysmerkkejä :) Hah, siitäs saivat..eivät tosiaan olleet mitään osannu aavistaa.



Täällä on kauhee tuuli taas..sähköt pätkii, toivottavasti ehin viestin lähettää ennenku pätkäsee.

Koira on ihan hullu..hyvä ettei menny ovesta läpi pihalle kun tuli kotiin, ryntäs tarhaan enkä saanu sisään ennenkun lähdin lenkille sen kanssa ja muilutin etuovesta sisään. Pinna kiristyy tollasen tomppelin kanssa.



Hitsi..jotain mulla oli mielessä, vaan mitähän se oli..ai nii se Kelan äitiysavustuspäätös ja -rahapäätös tuli tänään - parin vkon kuluessa tulee siis paketti postiin :) kivaa!



Heh, mun tekis kauheesti mieli mennä käymään kaupalla..ostamassa jotain hyvää ja kattelemassa ihmisiä (kun ei oo töissä ni eihän niitä näekään!)...mutta kun mä yritän epätoivosesti säästää ja vähensin kauppareisut n.kahteen kertaan viikossa ni en millää raattis lähee tuhlaamaa, tulis kuitenki ostettua jotain turhaa..njäh..meen sohvalle lojumaa...



Tappi

Jos en nyt kuitenkaan vielä lähtis synnyttämään näillä viikoilla. Ja mikäli vanhat merkit pitää paikkansa tääkin menee yli. Kuopuksesta supparit loppui kuin seinään rv38 (tosin ei ne näin pahoja olleet) ja käynnistettiin 42+1. Esikko syntyi rv41.



Kälyn meinaan laittaa asialle, jos jotain ennenaikaisesti tapahtuu.



Ja alkoihan se Hippukin taas liikkua, mitä lie protestoinut.



Esikoinen on ollut rauhaton ja häiriköivä kolulussa, maikka soitti. Nyt taas harmittaa, harmitti ihan kyyneleihin asti. Mitäköhän pojan kans osais tehdä. Luulin, että se oli viime syksyn ongelmis, mutta ei....



Anteeks tää omanapaisuus.



-m-

Pikkuleivät paistettu ja pakastettu. Lapset haettu tarhasta ja eskarista ja välipalakin syöty. Pesin vielä pinnasängyn verhokatoksen ja pari pussilakanaa. Vähän syyhyttäisi kasata tuo sänky mutta maltampa vielä mieleni =) Jos sen helmikuulla laittaisi valmiiksi.

Tyttö halusi, että katsotaan vauvalle valmiiksi vaatteet millä hänet sitten tuodaan sairaalasta kotiin. Minä yritin vielä toppuutella mutta oli niin innoissaan, että pakattiin pikkukassi valmiiksi. Tohkeissaan oli ja muisti vielä, että isin pitää ottaa kyllä turvakaukalokin sitten mukaan. Hyvä kun joku muistaa, mies ei varmaan itse muistaisi.



Minua on tänään supistellut enemmän kuin muulloin, ottaa tosi tiukalle. Viikon päästä on neuvola, pitää silloin mainita asiasta vaikka eipä sille mitään voi tehdä. Lepoahan ne vaan tuputtaa, lepää tässä nyt sitten... kaksi koiraa, kolme kissaa ja kaksi lasta + mies :)



Minulla alkaa huomenna äitiysloma, varhennettuna. Tähän saakka olen ollut sairaslomalla ja vuosilomalla. On tämä aika vaan mennyt hurjaa vauhtia, ei jaksa ymmärtää. Mutta arjen pyörityksessä viikot sujahtaa huomaamatta. Loppu häämöttää!



Zeldatar, edelleen viikolla 31+4

Utukalle kokoasiasta.Ehkä tosiaan tarkistavat ensisynnyttäjänä vauvasi kokoa mutta en sinuna olisi huolissaan arviosta!Mun kaksi viimeistä lasta(01 ja 04)on molemmat arvioitu viikoilla 31 noin 2100-2300g painoisiksi ja lupailtu ainakin 4,5kg laskettuun mennessä.Ja itse olen siis pienikokoinen(nippanappa 158cm ja norm 48kg)Olen ollut ihan " kauhuissani" arvioista.Pojat kuitenkin olivat syntyessään rv 40+3 3820g ja rv 39 3780g,eli ihan tavallisen kokoisia poikia=)

Kaikki ultrat silloin myös antoivat pään mitasta rv 32 vastasi ultran mukaan rv 35!!Aikamoiset päänympärykset pojilla sitten olikin,molemmilla 38cm!Joten kyllä ne arviot voivat heittää ja heittävätkin.Jos vaikka pitkä jalkainen vauva masussa niin saadaan isoa kokoarviota kun laskee ne kaikki kolme mittaa yhteen ja niistä keskiarvon.



Masulille paljon voimia vaivojen kanssa!!!!!!



Rimmalle sänky asiaa=)

Mä olen aiemmin meidän tytöt siirtänyt pinnasängystä lasten jatkettvaan sänkyyn jo aika tasan 1v.Esikoinen " muutti" kerrossängyn ylä sänkyyn alta 3v kun kolmas tytär syntyi.Tämän nuorimman kanssa ei olla niin helpolla päästy vaan vasta 2v oli kun siirsin jatkettavaan ja edelleen illalla nukahtamiset takkuaa!!Mutta aikansa kutakin,ehkä hän jonain päivänä oppii(toivoss on hyvä elää)

Meillä lapset osittain jakavat huoneita.

Esikoinen 10v on omassa huoneessaan(meidän entinen vierashuone)

Seuraavat tytöt 7v ja 8v jakavat talon isoimman huoneen yhdessä.

Pojat 5v ja 2v jakavat niinikään yhden huoneen ja vauvalle on oma huone odottamassa meidän makuuhuoneen vieressä.

Toki nukutan vauvaa ensin meidän vieressä pienessä korisängyssä mutta niinkuin ennenkin on ajatus että noin 6kk muuttaa omaan huoneeseen pinnasänkyyn,kun kori jää pieneksi.

Omassa huoneessa on vauvalle hoitopöytä ja mulle imetysnojatuoli.Ja sielä pystyn pitämään vauvaa lattialla kehittymässä rauhassa ilman että isommat pomppii yli=)Ja koira kuonoineen kiinni naamassa...



(.)Vatsa on pullahtanut isoksi.Mittasin vyötärön(minkä vyötärön???)ympäryksen ja se ei kuitenkaan ollut kasvanut kuin sentin,nyt 89cm!Mutta ainakin ylöspäin on kasvanut.Näyttää jo mahtavalta kun sivusta päin peilaa=)

Mahan muoto on nyt suippo,eteenpäin.Linea negrakin löyty,muttei kovin tummana.

Tytöistä aikanaan oli tumman tumma linea negra ja pojista taas ei ollenkaan.Mielenkiintoista!

Th laittoi nla korttiin merkinnän rt mutta itse kyllä epäilen asiaa vahvasti.Kummallekkin puolelle sivuille tuntuu iso,kova kohta.Ja itse epäilen että pää on vasemmalla ja pylly oikealla.Eli viistosti vauva olisi.Liikkeet tuntuu aika tarkkaan keskelle navan kohdalle,toisinaan kyllä ihan joka puolelle vilistää jalkoja ja käsiä.Taitaa olla edelleenkin hyvät tilat liikkua vauvalla ja sen se tekeekin,liikkuu jatkuvasti!Odotan niitä päiviä ja öitä jolloin olisi edes hetken masussa rauhallisempaa=)



Kas kas,sain kuin sainkin tässä istua=)



L+5+rv 29+

innostuin kirjoittamaan kun oli puhetta siitä eilisestä dokkarista. Katsoin siitä jälkipuoliskon ja musta ne synnytykset oli tosi medikalisoituja. Ei ainakaan kuvattu, että synnyttäjä ois tehny mitään muuta kuin maannut sängyssä alusta loppuun. Välillä pumpattiin epiduraalipuudutus selkään. Ja ne ponnistukset, tarkasti jonkun kätilön/lääkärin ohjeistamana. Ei mulle kiitos, sellaista synnytystä.

Itse olin ed. kerralla lähes koko ajan liikkeessä, konttasin tuskissani pitkin lattioita jos en muuhun kyennyt. Makuuasento ois ollut kaikista hirvein, synnytin myös kontillani. Ja ponnistin kyllä täsmälleen sitten kun siltä tuntui. Mutta saa nähdä miten tässä käy.. Kaikkihan ne on erilaisia, synnytykset, mutta siinä dokkarissa annettiin yksipuolinen kuva.



Omaan napaan ei kuulu sinänsä ihmeempää, turvotus riivaa jonkin verran.

T.Kaneli ja pikkuinen rv 30+3

Eilistä dokkari en oo nähnyt vielä,Saan sen huomenna katsella jälkikäteen videolta=)

Mutta mun kolmas synnytys oli kuin sen toisen,aiemman,dokkarin synnytys.Kipeä olin ennen epiduraalia mutta sen jälkeen vaan makoilin ja jossin vaiheessa ponnistin ja sitten vauva syntyikin=)Kipeä en ollut ollenkaan epiduraalin jälkeen mutta ennen sen antoa oli supparit niin voimakkaat etten meinannut suihkusta päästä ollenkaan omin avuin pois...Synnytys kesti 3h kaikkiaan.



Nelkku ja pikkuviitonen tulikin sitten luomuina ja yhtä huutoa oli=)

Neljännestä supistukset tuli 1 min välein ja kestivät 30 sek.Ja mä huusin joka supistuksen voimasta.Kätilö vieressä vaan hoki,kun mennään näin vauhdilla ei voi tehdä mitään.Ja että kyllä ton täytyy sattua.Samalla kertoili miehelleni omista synnytyksistään ja mun olis tehny mieli kirkua että hiljaa,sattuu,mutta en saanut sanoja suusta.Poika syntyi ekasta supistuksesta alta 1,5h



Viitosen supistukset oli onneksi harvemmassa mutta myös voimakkaita.55 min meni ekasta supistuksesta syntymään ja noin 30 min vaan ehtivät olla kipeän kipeitä suppareita.Kynnen jäljet miehelle muistoksi käsivarteen=)



Kaksi ekaa sitten olikin pidemmän kaavan mukaisia.12h ja 18h



Seuraava jää jännityksellä nähtäväksi.Mielummin ottaisin sellaisen vähän pidemmän mutta seesteisen synnytyksen kuin syöksyn huudolla=)

L

Heippa!



Töissä kolmanneksi viimeinen päivä menossa. Koska pidän 2 viikkoa lomaa ennen kuin äitiysloma alkaa. En olisi varmaan oikein jaksanutkaan enää.

Istumatyö kun aiheuttaa mulle tällä kertaa aikas pahoja liitoskipuja.



Möhköfantti84:



Täällä ainakin yksi toinen, joka ei aio kestoilla. Ekan kohdalla harkitsin vakavasti, mutta mies sanoi, että älä unta näe, et jaksa kuitenkaan.

Tai että hän ei ainakaan viitsi.

Mietin uudemman kerran ja voipa olla, että mies oli oikeassa. En tiedä, kun en sit kokeillut. Ja nyt tokan kohdalla taidan jatkaa samaan malliin kuin ekankin kanssa.

Eli aiheutan jätettä melkoisesti.. Siitä hieman huono omatunto. Mutta kierrätän kaikki muut (lasit, paperit, metallit, maitopurkit) ja kompostoin.

Ja kyllähän kestovaipatkin kuluttuvat ympäristöä, koska niitä tarttee pestä. Eli ei se ole ihan musta-valkoista tuokaan. Mutta jokainen menee tässäkin oman tahtonsa mukaisesti. Onneksi se on sallittua...



Emmi69:



katsoin dokumentin. Hieman se on sellainen amerikan malliin tehty juttu... Mutta ihan mielenkiintoinen silti.

Ymmärrän kyllä, että ekaa synnytystä jännittää. Muistan itsekin, kun mietiskelin asiaa. Meillä oli hyvä perhevalmennuksen pitäjä, joka sai minut vakuuttuneeksi siitä, että ammattitaitoinen henkilökunta kyllä ohjaa ja opastaa tarpeen mukaan. Että ole vain oma itsesi ja luota itseesi ja kysy, jos kysyttävää.

Mulle osui onneksi todella rauhallinen hoitaja ja lääkäri. Siinähän rauhoittui itsekin ihan väkisin, kun olivat niin jotenkin seesteisiä. Että kaipa se henkilökuntakin vaikuttaa hieman, miten itsekin tilanteeseen suhtautuu. Toivotaan vain, että meille kaikille osuu miellyttävät hoitajat ja lääkärit.

Ja jotenkin sitä tiesi, koska pitää lähteä sairaalaan. Meillä mies sanoi, että ei kai vielä ja mä sanoin, että nyt mennään. Sairaalaan kun päästiin, paikat olikin 8 cm auki ja suoraan synnytyssaliin. Että kyllä sen jotenkin sitten vain tiesi (?)



Hanan:



Mietin ihan samaa, siis äänetöntä porukkaa noissa synnytysohjelmissa. Se MTV3lta tulleessa (Italialainen pariskunta) ohjelmassa synnytys vaikutti todella kivuttomalta. Ehkä ei kehdannut huutaa ??, kun kamera oli vieressä?? Tai sitten oli saanut hyvät puudutukset. Itsekin huusin kuin pieni sika. Syy saattoi mullakin olla se, että en saanut kuin kohdunsuun puudutuksen kipuun, koska tultiin sairaalaan niin myöhään (8 cm paikat auki). en tiedä vaikuttiko se puudutus mitenkään?? Jos vaikutti, niin kuinkakohan paljon olisikaan sitten sattunut?? Mutta. se pahin kipu kesti varmaan minuutin, kun poju tuli ulos, kaikki kipu loppui ja uskomatonta, voi sanoa, että melkein samantien unohtui, kun sai pojan syliinsä.



Kiva kuulla että Duppiksen pojalla kaikki hyvin. Kyllä poju näytti niin pieneltä niissä kuvissa. ja kuitenkin hän on jo niin vahva.



Sängystä toiseen siirrosta on ollut puhetta. Me siirrettiin poika, nyt 1 v 3 kk, nukkumaan omaan huoneeseen ja " isojen" sänkyyn joulukuun alussa. Siksi, ettei koe tulevansa syrjäytetyksi, jos siirto oltaisiin tehty liian lähellä uuden vaavin kotiutumista.

Hieman jännitin, että miten pysyy sängyssä, kun on kova kierimään ja pyörimään unissaankin. Että tartteeko hankkia toinen pinnasänky kuitenkin. Mutta, ihan hyvin siellä pysyy. Sänky on myös aika matala ja pidetään öisin paria isoa tyynyä lattialla, jos tippuisi. Ja on tippunut kaksi kertaa. Kerran ei edes itse ollut herännyt ??, vaan löydettiin hänet nukkumasta lattialta tyynyjen päältä.

Aamulla herää ja kypöttelee meidän makkariin, joka on viereinen huone. Että osaa tulla hyvin sängystä alas, kunhan on hereillä.

Meillä myös yöt rauhoittuivat tuon muutoksen myötä. Poju kun kai aina havahtui siihen, kun mä juoksin vessassa. Nyt saa nukkua rauhassa. Ollaan saatu nauttia jo sellaisestakin luksusta, kuin kokonaisista yöunista (niin jos mun ei tarttis juosta vessassa...)



Zeldatar: Miehelläsi on ihan työnantaja!



Rimma:



Varmaan tiedätkin, mutta kerron nyt kuiteskin että äitiyspakkauslaatikosta saa myös ihan kivan ensisängyn. Tosin sitä ei saa nostettua ylemmäs, jos ei laita esim. pinnasänkyyn tai muuhun sänkyyn/tasolle.

Mulla oli viime kerralla kaverilta lainassa rottinkinen ensisänky, mutta nyt en sitä sa, kun heille tulee vaavi samaan aikaan. ajattelin ottaa tuon äippälaatikon käyttöön. Ostin siihen kehtojalat (pahviset 15 euroa) , niin saa heijattua helpommin...



Tappert: Onnea tuoreelle rouvalle!!



Olin maanantaina neuvolassa ja sf-mitaksi tuli 29 senttiä. Ja tein elämäni painoennätyksen, eli 74 kiloa. Huh huh...

Täällä on ollut puhetta supistuksista. Ekaa odottaessa en tiedä, oliko mulla niitä vai ei, en osannut sanoa. Siis ennen synnytystä. Nyt on ollut. Vatsa vetää kireäksi ja selkää jomottaa ihan kuin kuukautisten aikaan.

Äitiyspolilla joulukuun alussa tutkivat ja paikat olivat kuulemma pehmenneet, mutta antoivat luvan olla ja tehdä kaikkea. Olen siis tehnyt. Kävelylenkki kestää välillä aikasen kauan, kun alkaa supistelemaan. Sitten vain rauhallisemmin ja taukoja.

Hieman mietityttää, että toivon mukaan eivät ole aiheuttaneet mitään avautumisia tuolla alakerrassa. Sain seuraavan lääkäriajan viikolle 37. Aika myöhään mielestäni, kun esikoinen syntyi jo viikolla 37.



Nyt kohti kotia täältä työpaikalta.

Onnellista odotusta kaikille kolutuksista ym. huolimatta!



t. Harju ja pikku-kakkonen vko 32

EMMI;

Taidetaan sitte panikoida yhdessä tota synnytystä - en tajua miten porukka voi olla tällästä :)



Jengi niinku ottaa vaan rennosti ja totee että kyllä se synnytys siitä sitten...entäs jos ei? *silmät lautasen kokosina tuijottaen!* Mä ainakin tiiraan tarkkaan kaikki synnytysvideot sun muut ja silti panikoin...tiedä sitten pitäskö jättää kattomatta.

En edes tajua mitä pelkään..mä oon niin huono tuntemaan kipua etten sitä osaa edes pelätä, enkä mä jaksa pelätä " itseni nolaamistakaan" kun joku muu on kuitenkin tehny samat mokat jo aiemmin..kätilötkin on jo kaiken nähny ja kuullu. Mitä sitten? Luulen osaavani mennä ajoissa synnärille - ennemmin ehkä etuajassa..puudutukset tulee tai ei tule..siihen kun ei voi paljoa etukäteen vaikuttaa, eikä se puudutuskaan kai liikoja satu. Jos Puksu päättää olla syntymättä alakautta, se leikataan - harvemmin nuo nyt on sisäänkään jääneet. Tyhmemmätkin on synnyttäny (viisaammista nyt puhumattakaan) joten miks mä en siihen sitten pystyis..kontrollin menettämistäkään ei ole järjellistä pelätä, koska jos kontrolli häviää multa, niin kyllä siellä jollain muulla aina järki pelaa...on siis ihan käsittämätöntä pelätä näin paljon. Ei ole mitään järjellistä eikä kai järjetöntäkään syytä pelätä - joten? Kai se on sitten tiedon puutetta vaan vieläkin..ei auta muu kun ottaa ja synnyttää :)



KESTOVAIPPAILU jutuistakin oli jotain..tuli vaan mieleen, että onhan se hurjan suuri jätemäärä niistä vaipoista (kertiksistä siis), mutta jotain rajaa...ei pidä ottaa paineita, jätetää yks etelänmatka väliin (tietysti se matka joka piti tehdä näinä viikkoina) niin eiköhän se jätevuori ole sillä kuitattu kun ajattelee miten paljon lentokone tuhoaa ja sotkee ekosysteemiä...

Mua itseäni suoraan sanoen ei heilauta se jätevuori vielä mihinkään, mun kestovaippailu tuskin suuremmalti maailmaa pelastaa (vaikka kyllä pitäs!), mutta mun vähäisiä rahavaroja se säästää..siinä mun suurin syy. Ja se oli kaiken lisäks miehen ajatus, joten sillä on hyvä kiristää mies vaipanvaihtoihin..njähnjäh. Juuh, ei saa vetää herneitä nenukkaan moisesta jutusta kukaan (ne herneet sitte turpoo ja sitte sattuu, kokemuksen syvällä rintaäänellä).



oijoi, täytyy mennä heittää puita lisää uuniin ja mennä syömään kaalilaatikkoa - namnam..



Tappitaatti

Mietin kans vauvalle tota äitiyspakkauksen laatikkoa ensisängyksi. Esikoisen laatikko on tallessa, tulokkaalle ei otettu koko pakettia. Mut kun en saa sitä lootaa oikein nostettua minnekään ja kun meillä noita lemmikeitäkin on. Tosin kissat eivät ole makuuhuoneessa meidän nukkuessa. Vieressä en aio vauvaa nukuttaa, mikäli on yhtä hyvä nukkumaan kuin esikoinen. Poika nukkui alusta asti yksinään pinniksessään. Vieressä on ollut ehkä vain neljänä yönä, kun mukaan lasketaan mummolassa yökyläilytkin. Jos poika olis nukkunu vieressä, en olis ite nukkunu kunnolla. Mies kun ei osaa unissaan varoa toisia, pientä vauvaa varsinkaan. Joutuisin siis vahtimaan yöt läpensä miehen jokaisen kääntymisen. Ja siitähän ei tulisi mitään. En ainakaan päivisin pysyisi hereillä.



Synnytyksistä: Eilisen dokkarin katsoin pätkittäin. Helpohkolta ja siistiltä se näyttää tolleen mut todellisuudessa se voi olla ihan muuta. Mä en tiennyt poikaa synnyttämään mennessä mitään esim. suolentyhjennyksestä, tai että kovan kipukynnyksen omaavana olin kuolla pitkiin ja koviin 17 h kestäviin suppareihin, oksensin kivusta, paikat ei auennu jne jne. Sit loppu oli ihan leikkiä, kun viimein olin 3 cm auki ja sain epiduraalin. Ponnistus oli täysin kivuton. Paineen tunne on valtava, mutta kipua ei ollut. Ja kun olin kaikissa letkuissa, en saanut enää mennä vessaan vaan piti astiaan kakkia kaikkien nähden. Kumma kun sitä ei siinä tilanteessa tajua edes hävetä mitenkään =) Pissi ei puudutuksen takia tullu, joten katetroitiin, eikä sekään tuntunu miltään. Epiduraalin laitto ei tuntunu miltään, ei niiden helvetillisten suppareiden jälkeen. Enkä myöskään tiennyt, että se lääkärin " nyrkkitesti" voisi sattua niin paljon. En siis ketään halua pelotella, mutta että aika kiiltokuvamaisia noi dokkareitten synnytyksen on olleet. Mutta, kaikesta selvittiin kuitenkin, repeämät pieniä ja toivuin tosi nopeesti. Jälkisupparit oli yllättävän kipeitä, sekin oli juttu mitä en ennalta tiennyt. Saas nähdä miten tällä kertaa käy. Jännä, miten sitä on kuitenkin niin positiivinen ja miellyttävä mieli jäänyt tuosta synnytyksestä. Kätilö oli mahtava! Onneksi kätilö vaihtui, sillä vastaanottanut kätilö vaikutti turhan hajamieliseltä. Toi mulle kaurapussin tunnin odottelun jälkeen kun unohti. Juomista odotin puoli tuntia, kun unohti. Sanoin miehelle, et jos tuo on loppuun asti, niin varmista, että kätilö muistaa ottaa lapsen kiinni.



rimma

minä taas olen aina ihmetellyt, että miks ihmeessä ihmiset HUUTAA kurkku suorana synnytyksissään :-) (vitsillä...) siis mulle kätilö sanoi jo alussa, ettei missään tapauksessa ole järkeä huutaa, koska silloin lähtee kaikki voima ponnistamiselta pois. Ja siltä se tuntuikin. Minua ei mitenkään komennettu tai ohjattu ponnistuksissa, vaan ponnistin aina kun kova paineen tunne tuli, hieman ennen supistuksen alkua vedin keuhkot täyteen ja ihan hipihiljaa punkesin niin pitkään kuin jaksoin.



Mutta itse haluan aina kertoa näitä positiivisia ensisynnytysjuttuja, koska kuitenkin suurin osa kertoo niitä kauheita vuorokausien mittaisia tuskajuttuja..... ihan vaan siksi että te ekakertalaiset uskotte, että synnytys voi olla myös helppo ja positiivinen kokemus. Minä en ole isokokoinen ihminen, odotin ISOA vauvaa (arvio 4.5kg kun käynnistettiin!) ja kipukynnykseni on mielestäni tosi alhainen.



Tilanne kyllä mulla oli hyvin edullinen käynnistykselle eli olin ollut noin kuukauden ajan jo 2cm auki ja kohdunkaula hävinnyt. Kalvot puhkaistiin ja supparit siitä sitten hiljalleen voimistuivat. Kun totesin, että jotain kipulääkettä vois ottaa, että sen verran tuntuu pahalta, niin kätilö totesi että olen 5cm auki ja voin ottaa epiduraalin. Olin tosi yllättynyt että näinkö mukavasti jo tähän asti meni. Sattuihan ne supparit, mutta koin ne samanlaisiksi kuin todella voimakkaat kuukautiskivut, alamahaa ja alaselkää vaan särki ja poltti ihan hemmetisti. Sitten sain tosiaan epiduraalin (ei tuntunut miltään) ja kaikki kivut hävisivät. Tunti siitä, sanoin miehelle että kutsuu kätilönkun tuntuu tosi kova paine alapäässä ja melkein ähkäisy tuli kun tuntui että vauva tulee jo itsestään ulos.



Kätilö tuli ja totesi 10cm auki. Kysyi miten haluan jatkaa, ja totesin etten halua maata pedilllä, tuntuu jotenkin voimattomalta yrittää ponnistaa siten, joten menin siihen synnytys" tuoliin" . Siinä sitten alle 10min ponnistin ja vauva maailmassa! Eihän se kivalta tuntunut, mutta ei kyllä sattunutkaan kun epiduraali vei kivut pois. Ja tosiaan eka kommenttini oli että näinkö helppoa se oli. Ja poika oli liki 4kg, 53cm eli ei mikään pieni tosiaan :-)



Sandi 31+3

Tulen vielä jatkamaan tänne kun kerran koneella istun. Vaikkei kyllä pitäis tehä muuta kun kirjottaa noita koirayhdistyksen juttuja, selkä ei kestä pitkään koneella olemista ja noi ois pakko jo kohta olla valmiina kirjotettuna koneelle ja lähetetty eteenpäin.. Näin sitä taas lusmuillaan ;)



Mä aion myös käyttää kertakäyttösiä vaippoja, musta ei oo siihen kakkapyykkeilyyn, oon muutenkin laiska pesemään pyykkiä.



Meillä vauva menee suoraan pinnasänkyyn, en aio mitään ensisänkyjä hankkia/vuokrata/lainata. Näin oli esikoisenkin kanssa ja hyvin sujui kun pinniksen pohjaa sai nostettua aika korkeelle niin ei ite tarvinnu sukeltaa sinne sänkyyn kun vauvaa nosti. Mä aikanaan esikoisen kanssa kauhistutin anopin kun sanoin ettei mun tarvii raahata vauvaa sänkyineen ympäri kämppää, vaan se nukkuu makkarissa ja jos muulloin pitää saada kädet vapaiksi niin vauva menee sitten sitteriin siksi aikaa.



Se on kyllä jännä kuinka sitä unohtaa todellisuuden siitä synnytyksestä. Luonnon keino saada naiset synnyttämään vielä uudestaan ;) Mulle supistukset sattui ihan kamalasti kun mentiin sairaalaan, en oikeen pystyny ees liikkumaan. Jäin sitten sairaalaan yöksi ja mies lähti kotiin. Sain unilääkettä että pystyin nukkumaan. Aamulla sitten synnytyssaliin kun oli tutkittu ensin vauvaa muutamaan kertaan. Niin siellä synnytyssalissa sitten aika kului nukkumalla :D Supistuksia ei oikeen tullut vaikka mulle tippa laitettiinkin.. Supistukset lähti illalla käyntiin kunnolla vasta kalvojen puhkaisun jälkeen. Mut katetroitiin myös kahdesti kun en saanut pissattua. Suolihuuhtelua ei luojan kiitos tehty. Mä synnytin selällään maaten. Kipuihin oli epiduraali, minkä laittaminen ei niinkään sattunut, se rutina vaan kuulostaa kamalalta kun ne laittaa sen selkään! Mä olin hyvin kiltti synnyttäjä, en kiroillut, haukkunut miestäni enkä huutanut sen kauheemmin, ähisin senkin edestä :D Mä myös tiesin sen etukäteen että huutaminen vie vaan voimat.



Nyt on pakko lopettaa kesken, selkään särkee niin paljon että meen kohta ihan jumiin taas.



H

Jos nyt muutaman sanasen ehtis tähän säveltää ;)



Pinot oon taas lukassut niin nopsaan läpi ettei taida olla muistissa kuin muutama juttu!



Kestovaipat: En minä siihen ryhdy..jos hetken mietin niin nyt olen sen ajatuksen jo unohtanut!



Tappi: Ota sille kampaajalle lehdestä kuva millaiset hiukset haluat tai mieti joku julkisuuden tyyppi jolla sellaiset hiukset on.

Mulla on tuo sun kuvailemas " kesy punkkaritukka" ja täytyy sanoa ettei aikoihin ole helpompaa hiusmallia mulla ollut. Siis kasvattelen sen sellaiseksi liruksi letiksi sitten aina kun en viihdykkään siinä miten se on leikattu mutta nyt on ollut tämä malli ihan huippu! Laitan vain hiusvahaa..en muuta..pikkasen sitä käsiin hieron ja sit hiuksiin tonne juureen ja pörröttelen ja muotoilen ne päällimmäiset suortuvat ojennukseen! Jos en jaksa ollenkaan laittaa niin nostan vain etuhiukset nipsulla tuohon päälle..tai hiukan sivulle ja sekin kiva :) Mulla aika reilusti leikattu lyhyemmäksi tuolta päältä.



Masuli: Koitahan jaksella olon kanssa, itse odottelen oikeestaan jo niitä kunnon tuntemuksia kun tuntuu että niitä ei nyt ole ollenkaan..saahan nuo masukit meillä kaikilla vielä olla viikkoja mielellään tuolla kasvamassa kohdun suojassa mutta kyllä tämä aika ajoin tuntuu jo pitkältä tämä odottelu, kaikkine pikku vaivoineen!



Nyt iltapalalle :)



Sinna 31+5

Onpas mukavaa, kun meillä nyt ihan mukavan mittaisia pinoja! Mukavaa on lukea, millasta kenelläkin tämä odotus on.. Ja jokaisellahan se vissiin vähän erikaista onkin :)



Synnytyksistä piti kommentoida...

Itsellä jäi eilinen dokkari katsomatta, vähän harmittaa :( Meillä siihen aikaan iltapuurit ja muut iltatoimet paraimassa vauhdissa... Mutta ihan lopusta kerkesin nähdä ehkä 5min. kun niitä vauvoja alkoi sadella äitien rinnanpäälle :)

Se se vaan on aina niin ihana tunne! Nähdä ensi kertaa oma lapsi! Ja kun ne on aina omia erilaisia yksilöitään... on niitä sitten jo kuinka monta tahaansa...



Omat synnytykset on kyllä taas pyörineet mielessä, nyt kun alkaa taas loppusuora häämöttää. Esikoista tosiaan (oon kai monesti jo kertonutkin... mutta...) käynnistettii ja pitkän kaavan mukaan. Syntyi vasta kuudentena käynnistyspäivänä. Poika oli suht kookas, 4040g 50cm

Onneksi kuitenkin paljon paljon pienempi, mitä peloittelivat!!! Kävin meinaa reilu 2vk ennen la äitipolilla siinä synnytystapa-arviossa ja arviovat silloin että olisi 3800-4100 ja siinä kun mietin, että vielä se reilut 2vk kerkee kasvaa, niin alkoi hymy hyytyä! Onneksi sitten viikon päähän varasivat ajan käynnistykseen (niukasti lapsivettä ja istukka alkanut vanhentua ja juuri ison koon puoleen). Viikon kuluttua olikin eri ultraaja joka sanoi, että isoksi olivat povanneet ja sanoi, että vauva olisi silloin n. viikko ennen synnytystä ollut 3800g ja varmaan se olikin aika tarkka arvio.

Kuopuksesta sanoivat sitten siellä arviossa reilu pari viikkoa ennen la, että olisi silloin ollut 3200g ja normaalilla kasvulla olisi syntymäpainoltaan 3700g. Se oli kyllä tarkka arvio!!! Meinaa, painoi syntyessään 3680g.

Ekan kyllä ties tehneensä ja ponnistus kesti reilun tunnin. Omat supisukset kun hävis niin silloin ponnistin dokkareiden tapaan käskystä. Kuopuksesta oli sitten ihan tarve ponnistaa ponnistinkin omaan tahtiin.

Eipä tarvinnut toisella kertaa ponnistellakkaan kuin 12min. :)

Mutta itselläni eka synnytys oli lyhyempi kuin toinen. Eka 5,5h ja toinen 8h. Mutta tiedä sitten miten paljon ne käynnistyslääkkeet joudutivat siellä taustalla.

Mutta siis hyvillä mielin kyllä tässä odottelen synnytystä. Sen vaan olen oppinut, ettei mitään kannata kamalasti etukäteen suunnitella, sillä se synnytys menee sitten omalla painollaan ja sitä kun ei voi suunnitella.

Noita kivunlievityksiä toki etukäteen voi miettiä, mutta sekin taas eri asia onko ne sitten synnytyksessä mahdollisia ja sitä saattaa siellä vaikka mieli miten muuttua... Itse meinaa esikoisen kohdalla olin ehdottomasti sitä kohdunkaulan puudutetta vastaan, että minuun ei sitä piikkiä laiteta... vaan kylläpä siellä kärvistellessä mieli muuttui... oli aika sama mitä laittaavat, KUNHAN LAITTAAVAT :)



Nyt ei ole täällä ollut mitään sen kummosempia supistuksia. Närästys vaan vaivaa kamalasti! Kun herättyäänkin tyhjällä mahalla alkaa jo närästää, niin aika samalta tuntuu mitä sitä suuhunsa laittaa... kaikki tuppaa närästämään... Mutta, onneks on Rennie :)



Maha alkaa vähän ahdistaa, tuntuu että ihan on kylkiluissa kiinni ja tekee olosta vähän tukalan... sitten kai tuolla venyttelee, kun tuntuu että samaan aikaan ahdistaa kylkiluita ja puskee itseään alaspäin. Se tuntuu aika epämukavalta. Mutta eihän tässä nyt enää kauan tarvii kärvistellä. Hurjaa!!! siis enää 8vk !!! ... siis sinne lasketulle ajalle ;)



Mutta nyt kastomaan telkkua. Ja pinotilaa muillekkin.



t. K@tju rv: 32 *POKS*

Käytiin tänään katsomassa sitä kämppää, kiva on kyllä. Tietty menee aikansa ennen kun se sitten muuton jälkeen alkaa tuntumaan kodilta, mutta niinhän se on kämpässä kun kämpässä :)

Tosin... Väittivät isännöitsijätoimistossa että siinä on parveke. No joo... siis siinä on ranskalainen parveke (eli siis ihan vaan kaide). Kukahan heleveetten nero semmosen sinne on keksinyt laittaa. Onneksi tuo nyt ei mitenkään vaikuta siihen, halutaanko sitä kämppää vai ei.



Pojalla tänään kaikki ihan hyvin taas. Päänympärys kasvaa edelleen, mutta toistaiseksi edelleen seurataan tilannetta. Oli kovasti pirtsakampi tänään kun eilen. En kyllä ehtinyt olla kun alle puoli tuntia pojan luona ennen kun komensivat mut ulos kun tuli taas uusi vauva osastolle. Huomenna täytyy ottaa vahinko takaisin. Painoa oli tänään pojalla ollut 1360, eli 20g eilisestä lisää :)



Te ootte muuten olleet tosi ahkeria niiden meidän kuvien kanssa. Ja ilmeisesti näitä pinoja lukee jokunen muukin kun " ilmoittautuneet" maalismasut. Ennen meillä kävi siellä enimmillään 12 eri osoitteesta porukkaa katsomassa, mutta tossa toissapäivänä oli ollut sitten reilusti päälle 200 kävijää :D



Ihanata kun niin moni on meidän pientä kehunut :) ihan pääsen kohta ylpistymään (okei, okei se on jo myöhäistä, olen jo)

Jotenkin on kyllä tosi hyvä tavallaan mennä teidän mukana tätä loppuaikaa, kun itsellä jäi niin pahasti kesken, niin pääsee edes jotekin puimaan sen loppuraskauden fiilikset. Kuulostaa varmaan oudolta, mut oli miten oli :)



Tappiko se oli joka sanoi että pelotta, muttei tiedä mikä? No jokatapauksessa. Mulla oli esikon kanssa ihan sama fiilis. Se oli sitten ihan vaan se tuntematon mikä pelotti. Siis ihan se, ettei tiennyt mitä siellä tapahtuu todellisuudessa, millaiset ihmiset sattuu kohdalle, yleensäkin se uusi tilanne. Mulla on kyllä nuo synnytykset olleet sellaisia, ettei mitään kammoa ole jäänyt. Eka kesti 13h ja en muuten tajunnut edes synnyttämään lähteä ennen kun pakotettiin, kun kaikki mulle sanoi että kyllä sen sitten tietää. No minä urpo en tajunnut :D

Tokan kanssa olin jo osastolla. Ihan kiva niin, koska meni kolmessa tunnissa siitä kun tajusin että nyt tapahtuu. Ihan jees oli tuokin. Tosin nopeampi mun kohdalla tarkoitti myös kivuliaampaa. Spinaalin tuikkasivat mulle just ennen ponnistusvaihetta. Sen jälkeen taivas aukesi, siksi kymmeneksi minuutiksi mitä se touhu sitten enää kesti.



Tämä kolmas nyt sitten meni tosissaan kahdessa tunnissa ja luomuna, kun ei täällä kotona paljoa kivunlienitystä ollut saatavilla, ja naistenklinikalle päästyä homma olikin jo ponnistamista vailla valmis. Tää vika nyt oli aika hurja, mutta veikkaan vahvasti että oma tekonsa oli sillä pelolla mikä löi päälle kun tajusin että se tosiaan tulee nyt enkä ollut ollenkaan varma ehdinkö sairaalaan.



Niin ja nukkumisjutuista. En ole vielä uskaltanut tuota pienempää tyttöstä pinniksestä pois siirtää kun on ihan mieletön rymyäjä ja löydän sen milloin mistäkin sängynnurkasta. Samanlainen oli siskonsakin ton ikäisenä ja taisikin olla 2-vuotias ennenkuin muutti pois pinniksestä. Oikeestaan siinä vaiheessa siirtyi kun alkoi tulemaan itse laitojen yli :)



Tulihan sitä juttua... hui!



-Duppis ja pikku-ukko 18pv

Sitä piti teille sanomani, että kun mietitte mitä kannattaa hankkia ennen synnytystä, niin lämpimästi suosittelen hankkimaan agiolaxia tai jotain vastaavaa tuotetta. Meinaan mulla joka kerta tempassu toi synnytys päälle semmosen kevyen kenttäummetuksen. Ja tiesivät esikoisen kanssa mulle kättärillä kertoa ettei ole kuulemma edes ihan harvinainen vaiva. Anteeksi kakkajutut, mut itse toivoin et joku olis viitsinyt mulle kertoa :D