Sosionomi

Järjestöissä on myös sosionomeja töissä. Työmarkkinatoriltakin voi katsoa työpaikkoja. Todella laaja skaala.  Elämänkokemuksesta on suuri hyöty tuossa ammatissa. 

Ikä ei ole este sosionomiksi haluaville. Kyseessä on AMK tutkinto, jonne hakeudutaan valintakokeiden kautta, mikäli YO-todistus ei riitä heittämään sisään.

Kannattaa huomata, ettei sosionomeista tule sosiaalityöntekijöitä (nämä tulevat yliopistosta). Samoin sosionomi voi erikoistua johonkin suuntaukseen esim. varhaiskasvatukseen tai johonkin muuhun.



Opiskella voi myös etänä muun työn ohella, kun valitsee yhteishausa sellaisen koulun, joka tätä opiskelumuotoa tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tulos on soseonomi soossissa. Eli ei voi auttaa ihmisiä juuri käytännössä lakien vuoksi, monia auttaisi ainoastaan raha jota ei ole, ei kuulustelu. Tuurilla voi auttaa jollekin kodin tai muuta. Ala on valhe.

 

Artikuloinnistasi päätellen olet juurikin tuen ja avun tarpeessa moniltakin osin.

Sinä taas olet loistoesimerkki siitä millaisia ihmisiä hoiva-ja auttamisalalle valitettavan usein hakeutuu. Triggeröidyit toisen mielipiteestä ja kirjoitusvirheistä niin että oli pakottava tarve alkaa v***uilemaan ja ilkeäksi, bravo. 

-eri, alaa luojan kiitos vaihtanut

Vierailija kirjoitti:

Surkea palkka ja lähinnä sosiaaliohjaajan hommia. Mieluummin suoraan sosiaalityöntekijäksi.

Sosionomina on varmasti laajin vaihtoehtokenttä muihin amk -tutkintoihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tulos on soseonomi soossissa. Eli ei voi auttaa ihmisiä juuri käytännössä lakien vuoksi, monia auttaisi ainoastaan raha jota ei ole, ei kuulustelu. Tuurilla voi auttaa jollekin kodin tai muuta. Ala on valhe.

 

Artikuloinnistasi päätellen olet juurikin tuen ja avun tarpeessa moniltakin osin.

Sinä taas olet loistoesimerkki siitä millaisia ihmisiä hoiva-ja auttamisalalle valitettavan usein hakeutuu. Triggeröidyit toisen mielipiteestä ja kirjoitusvirheistä niin että oli pakottava tarve alkaa v***uilemaan ja ilkeäksi, bravo. 

-eri, alaa luojan kiitos vaihtanut

No johan nyt maailmanparantajakin on soseessa. Mistä päättelet itse, että olen ko. alalla edes töissä? Byää, joku on ilkeä. Pinkit lasit päähän ja sinne "uuteen alaasi" jotain pupeltamaan. Koitat nyt hallita omaa triggeröitymistäsi vaan.

Olen miettinyt sosionomiksi opiskelemista, koska nykyinen työni lähihoitajana on minulle liian fyysistä. Lisäksi haluaisin tehdä säännöllistä päivätyötä nykyisen vuorotyön sijaan.

Mutta onko opiskelu todella kaiken vaivan arvoista? Olen ymmärtänyt että koulutus on hyvin suureksi osaksi ns. pintaraapaisua kaikesta ja luovien menetelmien opettelua. En haluaisi käyttää 3,5 vuotta ryhmätöihin, moninaisuusprojekteihin, askarteluun, peleihin ja leikkeihin vaan oppia jotain ns. "oikeaa" ja kehittyä osaavaksi ammattilaiseksi. Sellaiseksi, jonka tilalle ei voida ottaa viikon pikaperehdytyksellä ketään kouluttamatonta sijaista.

Miten siis on, kannattaako sosionomiksi opiskella? Oppiiko koulutuksessa jotain erityistaitoja vai onko tutkintotodistus pelkkä muodollisuus joka vaaditaan tiettyihin työtehtäviin?

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin sosionomin ja sairaanhoitajan välillä, kumpikin kiinnostaisi...

Taitaa sh olla parempi vaihtoehto, niistä on valtava pula eikä terveydenhuolto toimisi ilman heitä. Ihmisten henki ja terveys riippuu sairaanhoitajista.

Sosionomi taas on parikymmentä vuotta vanha ammatti ja niitä hommia voi tehdä myös ilman tutkintoa.

Ei kannata. Sosionomeja ei arvosteta. Sosiaalialalla suurin osa on vihervasemmistolaisia ja aivopesu sen mukaista. Sosionomin tyypillinen palkka on noin 2600€ kuukaudessa. Sosionomi rinnastetaan usein lähihoitajiin, joilla on parempi palkka. Työtehtävät hyvinvointialueilla ovat tympeitä byrokratian pyörittämistä. Omia aivoja ei saa käyttää. Etenkin looginen ajattelu on kielletty. Tämä näkyy jo pääsykokeista: ei tarvitse osata matematiikkaa tippaakaan. Opinnot ovat läpihuutojuttu. Kukaan ei ole niitä vielä reputtanut.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt sosionomiksi opiskelemista, koska nykyinen työni lähihoitajana on minulle liian fyysistä. Lisäksi haluaisin tehdä säännöllistä päivätyötä nykyisen vuorotyön sijaan.

Mutta onko opiskelu todella kaiken vaivan arvoista? Olen ymmärtänyt että koulutus on hyvin suureksi osaksi ns. pintaraapaisua kaikesta ja luovien menetelmien opettelua. En haluaisi käyttää 3,5 vuotta ryhmätöihin, moninaisuusprojekteihin, askarteluun, peleihin ja leikkeihin vaan oppia jotain ns. "oikeaa" ja kehittyä osaavaksi ammattilaiseksi. Sellaiseksi, jonka tilalle ei voida ottaa viikon pikaperehdytyksellä ketään kouluttamatonta sijaista.

Miten siis on, kannattaako sosionomiksi opiskella? Oppiiko koulutuksessa jotain erityistaitoja vai onko tutkintotodistus pelkkä muodollisuus joka vaaditaan tiettyihin työtehtäviin?

Nimenomaan muodollisuus. Opinnot läpäisee kuka tahansa. Mikäli saat kulutettua 3,5 vuotta opintoihin, jotain on pielessä. Täysipäiväisesti opiskelet sosionomiksi vuodessa.

Voi olla vaikka jonkin laitoksen johtajana. Usein edetään kokemuksen kautta.

Etsivä nuorisotyö, vanhustyö, kriisityö, lastensuojelutyö jne. Vaihtoehtoja on loputtomasti. Hyvä pohja myös erilaisille valmennus- ja terapiakoulutuksille. 

Vierailija kirjoitti:

Luulisin, että sosionomin tutkinto olisi hyvinkin sopiva keski-ikäiselle opiskelijalle, jolla on jo myös elämänkokemuksen ja muun työn tuomaa pohjaa tehdä sosiaalisesti vaativiakin tehtäviä.

Tällä perusteella itse lähdin opiskelemaan sosionomiksi ja olen ollut tyytyväinen. Työtä on tarjottu jo useammalta taholta, vaikka opinnot ovat vielä kesken, joten uskoisin että töitä kyllä löytyy, kun valmistun. Mieluisampi sosiaaliala on kuin hoitoala.

Lisään vielä, että todella monenlaisiin tehtäviin on mahdollista työllistyä. Asiakasryhmiä ovat lapset, nuoret, aikuiset, vanhukset, vammaiset ja tehtäviä käytännössä kaikki, joissa näillä ihmisryhmillä on tarvetta ohjaukseen ja tukeen. Myös jonkin verran pääsee hoitotyön tehtäviin. Työnantajina voi olla kaupunki/kunta, yksityinen yritys, järjestö tai vastaava ja työnkuva voi olla todella moninainen. Samalla tutkinnolla voit työskennellä päiväkodissa tai lastensuojelulaitoksessa, vetää sateenkaarinuorten vertaisryhmää tai virikeryhmää vanhuksille, toimia kehitysvammaisten päivätoiminnassa tai vaikka päihdekuntoutuksessa.

Kertokaa nyt joku ihan konkreettisesti, mitä taitoja sosionomikoulutuksessa opetellaan? 

Onkin näköjään tuoreempi keskustelu... Olisikohan kenelläkään tietoa sosionomin opintoihin pääsystä avoimen AMK:n kautta? Hakijoita varmaan todella paljon ja paikkoja rajoitetusti, mutta jos sattuu pääsemään polkuopintoihin, niin miten helposti tulee valituksi tutkinto-opiskelijaksi sen jälkeen..? Entä onko jollain kokemuksia avoimen AMK:n opinnoista? 

Vierailija kirjoitti:

Onkin näköjään tuoreempi keskustelu... Olisikohan kenelläkään tietoa sosionomin opintoihin pääsystä avoimen AMK:n kautta? Hakijoita varmaan todella paljon ja paikkoja rajoitetusti, mutta jos sattuu pääsemään polkuopintoihin, niin miten helposti tulee valituksi tutkinto-opiskelijaksi sen jälkeen..? Entä onko jollain kokemuksia avoimen AMK:n opinnoista? 

Ei ole helppo päästä avoimeen amk:hon opiskelemaan. Vaikka muka ei tarvitse olla mitään pohjakoulutusta tms niin kuitenkin sinne pitää kai kirjoittaa joku ihmeen motivaatiokirje ja selittää, että miksi juuri sä olisit hyvä sinne. Ja noi opinnot maksaa myös. Eikä ole mitään takeita, että pääsee tuon jälkeen tutkintoa opiskelemaan. Samanlaista soopaa kuin joku avoin yliopisto, mutta sinne ei kai tarvitse mitään kirjeitä kirjoitella, kunhan vaan ilmoittautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkin näköjään tuoreempi keskustelu... Olisikohan kenelläkään tietoa sosionomin opintoihin pääsystä avoimen AMK:n kautta? Hakijoita varmaan todella paljon ja paikkoja rajoitetusti, mutta jos sattuu pääsemään polkuopintoihin, niin miten helposti tulee valituksi tutkinto-opiskelijaksi sen jälkeen..? Entä onko jollain kokemuksia avoimen AMK:n opinnoista? 

 

Ei ole helppo päästä avoimeen amk:hon opiskelemaan. Vaikka muka ei tarvitse olla mitään pohjakoulutusta tms niin kuitenkin sinne pitää kai kirjoittaa joku ihmeen motivaatiokirje ja selittää, että miksi juuri sä olisit hyvä sinne. Ja noi opinnot maksaa myös. Eikä ole mitään takeita, että pääsee tuon jälkeen tutkintoa opiskelemaan. Samanlaista soopaa kuin joku avoin yliopisto, mutta sinne ei kai tarvitse mitään kirjeitä kirjoitella, kunhan vaan ilmoittautuu.

Mikä ihmeen motivaatiokirje? Nevö hööd. Mitä sellaseen sitten raapustaa? 

Mua alkuun kiinnosti just sosionomin opinnot mut nyt kun tätäkin on lueskellut, niin ei taida maksaa vaivaa hakea ainakaan tuohon. 

Ei ainakaan kannata mennä lastensuojeluun hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt sosionomiksi opiskelemista, koska nykyinen työni lähihoitajana on minulle liian fyysistä. Lisäksi haluaisin tehdä säännöllistä päivätyötä nykyisen vuorotyön sijaan.

Mutta onko opiskelu todella kaiken vaivan arvoista? Olen ymmärtänyt että koulutus on hyvin suureksi osaksi ns. pintaraapaisua kaikesta ja luovien menetelmien opettelua. En haluaisi käyttää 3,5 vuotta ryhmätöihin, moninaisuusprojekteihin, askarteluun, peleihin ja leikkeihin vaan oppia jotain ns. "oikeaa" ja kehittyä osaavaksi ammattilaiseksi. Sellaiseksi, jonka tilalle ei voida ottaa viikon pikaperehdytyksellä ketään kouluttamatonta sijaista.

Miten siis on, kannattaako sosionomiksi opiskella? Oppiiko koulutuksessa jotain erityistaitoja vai onko tutkintotodistus pelkkä muodollisuus joka vaaditaan tiettyihin työtehtäviin?

Aika paljon varmasti riippuu, mitä itse otat valinnaiseksi. Eli valitsetko esim. kriisityöskentelyn menetelmiä, vai esim. ohjausta lapsiryhmässä.

Näiden sisällöissä on kuitenki varmasti paljon eroa.

Vierailija kirjoitti:

Mua alkuun kiinnosti just sosionomin opinnot mut nyt kun tätäkin on lueskellut, niin ei taida maksaa vaivaa hakea ainakaan tuohon. 

Niin no, en ehkä perustaisi elämääni vaikuttavia päätöksiä nettifoorumi -keskusteluiden varaan.