Onko talon hankkiminen tärkeämpää kuin lasten kanssa olo?

Jotkut vaan tuntuvat ottavan näitä nykyään tavallisia jättilainoja ja sitten valittavat, kun eivät voi olla kotona.

jolla pääsee eroon paheksuvista/moralisoivista/kaikentietävistä kanssa ihmisistä.



Kukin tekee tyylilllään: meillä lainaa 232 tuhatta. Olen hoitovapaalla ei kuntalisiä. Lainaa maksetaan 1700 kuukaudessa silti, mies on onneksi hyvätuloinen. Muuhun asumiseen ja menoihin jää kuukaudessa 1400-1900.



Töihin palailen ehkä syksyllä tai ensi vuonna saa nyt nähdä kuinka kauan seurani riittää vauvalle ja esikoiselle. Mutta missään tapauksessa en aio olla kotona niin kauen että nuorimmainen täyttää 3 vuotta.

Ja mitäs se ap:lle kuuluu vaikka jostain syystä menisin töihin jo aiemminkin. Rahan tai ison asuntolainan takia minun ei sitä onneksi tarvitse tehdä. Maksukykyä riittää vaikka jäisin kotiäidiksi, mutta luultavasti voimme kaikki paremmin, jos minullakin nvähän enemmän virikkeitä kuin pelkkä kodinhoito.

ilmaisin itseäni väärin. Se, mikä minua ärsyttää, on, että ensin otetaan laina ja sitten valitetaan, kun pitää mennä töihin. -ap

Meille tuli esikoinen 5 v sitten taloon ja halveksuen kaverini kertoi, että sit kun hän on raskaana, niin sitten hän haluaa että kaikki on täydellistä, siis täydellistä lapselle. Suunnittelee ostavansa parhaat rattaat ja antavansa kaikki mahdolliset parhaat virikkeet jne. Siinä vähän hölmistyneenä kuuntelin, et joo, mä mä olenkin varmaan varsin huono äiti nyt, kun jo ihan hyvän aikaa töitä tehneenä tein lapsen ja ostin hälle ihan uutena kaikki rattaat yms. (mut ilmeisesti en hänen mielestään parhaita) ja sitten olin vielä lähes vuoden hoitovapaalla, jonka jälkeen menin töihin. No he sitten päättivät rakentaa omakotitalon ja nyt odotetaan heille ensimmäistä lasta. Hän on lähes kateellinen meille, kun me olemme siinä elämäntilanteessa, että meillä on taas toisenkin lapsen kanssa mahdollisuus jäädä kotiin ja ostaa uudet rattaat jne. Heillä on hieno talo, mutta eivät voi ostaa kunnollisia rattaita eikä puhettakaan että voisi jäädä hoitovapaalle.



Elämän totuus on, että keskimäärin ihminen ei voi saada kaikkea. Jos haluaa hienon omakotitalon velkarahalla, niin sitten ei voi olla kotona hoitovapaalla. Jokaisella on omat arvonsa ja niitä kunnioitettakoon, mutta jos itse valitsee arvot tietyllä tapaa, niin minusta jälkikäteen on turha olla muille kateellinen tai harmitella sitä, ettei pysty lapsen kanssa kotona olemaan. Omien valintojen kanssa pitää elää ja jos siihen ei pysty, niin tekee vaikka sitten ne valinnat uusiksi ja myy vaikka talon ja menee vuokralle.

on säilyttää henkinen vapaus. meitä molempia ahdisti ajatus, että kun koulut on käyty ostetaan ok-talo ja otetaan iso laina. sitten töihin ja töitä painetaan niska limassa siihen asti että laina on maksettu.



onneksi puhuttiin asiasta ja päätettiin että lainaa ei oteta. eletään vuokralla jos löydetään joku kiva talo maalta. ja laitetaan rahaa säästöön jos sitten 50-kymppisenä haluaa ostaa oman talon/asunnon.



nyt on taakka pudonut harteilta. voidaan tehdä työtä oman jaksamisen mukaan ja parisuhde ei ainakaan liian työnteon takia joudu äärimmilleen. mä en vaan kestä sitä ajatusta että en voi 30 vuoteen tehdä mitään muuta kun työtä koska muuuten ei saada lainaa maksettua.



toki ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. mutta ilman omaisuutta tänne synnytään ja ilman omaisuutta lähdetään. kestän elämän alemman luokan ihmisenä, koska asun vuokralla mutta en sellaista elämää, ettei minulla olisi mahdollisuutta elää niin kun tunnen oikeaksi koska rahaa on tienattava täyttääkseni menestyvän ihmisen kriteerit.

koska en ole kotiäitityyppiä.

t. eräs, joka vasta haaveilee omasta asunnosta ja asuntolainasta...

Sen mukaan olemme vaihtaneet uudempaan ja ottaneet lisää lainaa. Tärkeää on, että asuntolaina ei hallitse elämäämme ja valintojamme.



Minullakin on muutama ystävä, jotka ovat rakentaneet omakotitalon vauva-aikana ja sitten joutuneet menemään töihin heti vanhempainvapaan jälkeen, kun iso (yli 200 000¿) laina painaa päälle. Saman äidit valittavat sitä yhä vieläkin, vaikka lapset ovat jo kohta 5-vuotiaita. Kadehtivat kuulemma minua, kun olen saanut olla kotona lasten kanssa.

Elmässä ei kannata yrittää suorittaa kaikkia " projekteja" yhtä aikaa. Terveytensä, parisuhteensa ja suhteensa omiin lapsiinsa saa pilattua helposti, kun yrittää yhtä aikaa hankkia lapset, rakentaa talon, tehdä paljon töitä em. rahoittamiseksi jajaja...



Ihan tosi: olen usein ihmetellyt, onko joillakin aikuisilla ihmisillä lainkaan maalaisjärkeä, kun eivät yhtään mieti jaksamistaan ja ajankäyttöään!



Ei se lapsi siitä kärsi, jos ekat elinvuotensa asuu kerrostalossa. Mutta siitä kyllä saattaa hiukan kärsiä, jos työnnetään alle vuoden iässä hoitoon ja vanhemmilla ei sen jälkeenkään ole koskaan aikaa hänelle.



Toinen juttu sitten on, missä määrin nuo ovat tietoisia valintoja. Asuntolaina on saatettu hommata aika monta vuotta ennen lapsia. Pk-seudulla ei ole kamalasti vaihtoehtoja, jos haluaa asua perheasunnossa, ja molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä: kunnalliseen vuokra-asuntoon ei ole niillä tuloilla asiaa, mutta vapailta markkinoilta ei ole nykyvuokratasolla mitään järkeä vuokrata ---> kannattaa ostaa, mikä merkitsee parin sadan tuhannen euron investointia näillä leveysasteilla.

niin rahalliset kuin henkisetkin. Me olemme pystyneet rakentamaan talon vaikka minä olen ollut kokoajan kotona. Nyt nuorin täyttää 3v palaan työelämään kuten muutenkin olisin joutunut tekemään. Nyt meillä on 6h+k+s+khh eli iso talo isolla tontilla. Kohtuullinen laina nykymittapuunmukaan eli 150 000e.



Itse ajattelen että on ihanaa nyt kun on talo jossa meille kaikille 6 ihmiselle on tilaa. Sitten vanhana voidaan myydä tämä talo ja ostaa vaikka keskusta kerrostalo asunto ja toivottavasti silloin meillä on jo se vaatimaton mutta ominkäsin rakennettu tai remontoitu pikku mökki jossa viettää kesiä.

Eli lainaa (ja " pakko mennä töihin" ) voi olla, vaikka ei asuisikaan kovin leveästi.



Vuokratkin ovat täällä niin korkeita, että kannattaa tarkkaan laskea onko vuokraaaminen järkevää. Kaupungin asuntoja saa hiukan halvemmalla, mutta valitettavasti niissä on paljon häiriöitä yms. Eli ei välttämättä ole lapselle paras mahdollinen ympäristö. Ja ympäristö vaikuttaa kuitenkin paljon lapsen kasvaessa.



Ennen kuin kiskoo näppiksen nenäänsä, niin minä olen itsekkin asunut kaupungin vuokra-asunnossa monia vuosia. Osa oli mukavia ja osassa oli sitten aivan kamalia ongelmia naapureiden kanssa. Minulle ei ole mitään kaupungin asuntoja ja niissä asuvia vastaan.

Olen ollut 6 vuotta kotona, kaksi lasta joista nuorempi täyttää tänä vuonna 3. Aion olla tämänkin jälkeen kotona koska en todennäköisesti pysty menemään töihin tai opiskelemaan, kiitos esikoisen synnytyksessä tulleiden vaurioiden. Asutaan rivarissa, 4 h josta velkaa n. 100 000 euroa. Mies on ihan hyvätuloinen joten olemme pystyneet lyhentämään lainaa. Haaveissa olisi omakotitalo mutta realiteetti on että pk-seudulla meillä ei ole siihen varaa. Jos taas muutettaisiin kauemmas, pitäisi ostaa uudempi auto ja kun bensan hinnatkin ovat mitä ovat....ei siis varteenotettava vaihtoehto ole tuokaan. Ja jotta harmittaisi vielä enemmän niin meillä olisi 2 ilmaista tonttia eri paikkakunnilla johon voisi rakentaa mutta miehen työt ovat täällä, kehä kolmosen sisäpuolella joten sekin voidaan unohtaa.

Ap:n kysymykseen siis kommenttina että juuh, valitsin ennemmin lasten hoidon enkä asumista omakotitalossa iso laina niskassa...vai valitsinko sittenkään? Ei ollut paljon vaihtoehtoja. Tämä siis vain esimerkkinä juuri siitä että elämässä sattuu ja tapahtuu eikä kaikkeen aina voi vaikuttaa / varautua.

Hoitovapaata ei ymmärtääkseni katsota sellaiseksi tulotasoon vaikuttavaksi pysyväksi tekijäksi, joka oikeuttaisi kaupungin vuokra-asuntoon.



Eli ne kaupungin vuokra-asunnot eivät keskituloisille edes ole mikään optio, jonka voisi valita.



-17-

Olen ollut kotona molempien lasten kanssa ja talo tulossa. Kustannusten vuoksi ei ole vielä pakko töihin lähteä, enkä lähdekään. Kuitenkin tämän hetkinen vuokramme on suurempi, kuin mitä ystäväperheemme maksaa talostaan kuukaisittain. Eli ei sen talon hankkiminen ja lainan ottaminen välttämättä perheen kuukusimenoja kauheasti kasvata. Kyllä vuokrastakin nykyisin joutuu melko mukavasti pulittamaan ainakin tietyilla alueilla!

niin, että nuorempi oli 3v kun menivät hoitoon ja sitten rakennettiin 160m2 talo. Olemme molmmat nyt siis töissä ja lapset todella hyvässä hoidossa yksityisessä leikkikoulussa. Ikää meillä nyt 35 ja lainaa 145.000e, bruttotulot 7200e + lapsilisät - joten lainakaan ei ole meille ongelma!



Kaiken voi saada jos on tavoitteita ja valmis tekemään töitä niiden eteen hyvä AP!

10 vuotta ja sen jälkeen tehtiin lapset.

jättäytyä pois työmarkkinoilta, tai saa jäädä loppuiäksi työttömänä norkoilemaan toisten elätiksi. Kaikilla ei ole se vakituinen duunipaikka maailman tappiin asti odottamassa.

mutta kyllä siitäkin voi kärsiä, että asuu kerrostalossa.



Me asuttiin ja vain siksi, että on varaa hoitaa lapsia kotona. Ostettiin saunallinen kolmio hyvästä taloyhtiöstä. Naapurit oli kivoja ja koko seutu.



Mutta vuonna 90 rakennettu asunto ei. Koliikkia huutavaa vauvaa ei päässyt edes suihkuun tai saunaan pakoon. Parvekkeelle kuului huuto, käytävään kuului huuto. Makuuhuoneet olivat asunnon eri päissä, mutta huuto kuului.



Itse asiassa normaali puheäänikin kuului kämpän joka nurkasta joka nurkkaan. Suihkun käynti kuului, kun istui olohuoneen sohvalla.



No, toinen lapsi syntyi samaan asuntoon. Voitte kuvitella, millaista on asua kahden lapsen kanssa tällaisessa tavallisessa kerrostaloasunnossa.



Hossirumba on myös oma lukunsa. Vauvan nukuttaminen tupakansavuisella parvekkeellä on oma lukunsa. Lasten nukuttaminen sisällä oli perin mielenkiintoista. Ja varsinkin hiljaisen puuhan keksiminen 2-vuotiaalle vauvan nukkuessa. Siinä on haastetta itse kullekin.



Hermojamme syötiin pala palalta.



Kun muutimme 3-kerroksiseen omakotitaloon, olin vihdoin kotona. Voin mennä kellariin pyykille yksin ihan rauhassa. Lapet voivat leikkiä, kiljua, huutaa sielunsa kyllyydestä omassa huoneessa. Minä saan haistattaa pms-oireisena paskat elämälle ihan ääneen. Täällä olisin halunnut viettää vauva-ajatkin.



Ennen en ymmärtänyt, miksi ihmiset muuttavat väljiin asuntoihin. Nyt ymmärrän.

Minä olen hoitovapaalla kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Sen jälkeen menen töihin ja alamme katsella isompaa asuntoa. Ei alle 3-vuotias tarvitse omaa huonetta.