Ärsyttää ihmiset, joilla on täydellinen elämä
Luin juuri äsken instagramista yhden tyypin kirjoituksen, jossa hän luetteleli eletyn elämänsä onnistumisia. Ihan kiva, että joillakin menee hyvin. Ei siinä mitään. Mutta mietin vain, että minä en olisi voinut kirjoittaa omasta elämästäni samanlaista saavutuslistaa merkkipäivänäni. Siitä ajatuksesta tuli aika paha mieli. Miksi on niin, että joillakin ihmisillä on niin paljon paremmin ja enemmän? Miksi toiset saavat niin paljon ja toiset eivät saa edes perusasioita, kuten työpaikkaa?
Ei mennyt päivä sentään pilalle mutta miettimään jäin.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pystyy järjestämään oman elämänsä miten haluaa.
Sanoi Susanna Koski (Kok) ennenkuin eduskunnasta putosi ja työttönäksi jäi.
Vielä pahempaa: Susanna Koski (Kok.) jäi siipeilemään veronmaksajien piikkiin sopeutumisrahoja nostamaan. Sama iilimato-Susanna kehtasi telkkarissa haukkua monisairasta pitkäaikaistyötöntä tuilla elämisestä.
Hyi saatana
Minulla on täydellinen elämä. Läheisilleni voin sen kertoa ja tällä tavalla anonyymisti. Somessa en hehkuttaisi asiaa, koska en kaipaa kateutta osakseni. Olen kärsinyt kateudesta paljon. Vaikea ymmärtää, miksi kukaan, joka on oikeasti tyytyväinen, tahtoisi muiden kadehtivan. Kun kuulen kommentteja siitä, miten helppoa elämäni on, minua ärsyttää. Sehän on ihmisen typistämistä. Pinnan alla on kaikilla vaikka mitä.
En edes voi listata juuri mitään sellaisia asioita, joita saavutuksina yleisesti pidetään. Minulla ei ole ammattia eikä luottotietoja. Olen pienituloinen. Kärsin päihde- ja mielenterveysongelmista. Löytyy myös ADHD, joka tekee monista arkisista asioista hyvin hankalia. Traumaattisia asioita on tapahtunut niin lapsuudessa kuin aikuisenakin. On monia asioita, joita haluaisin elämääni, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista. Haluaisin myös lapsen, mutta en ole onnistunut tulemaan raskaaksi.
Tiedän, että olosuhteet voisivat olla paljon huonommatkin. Mutta tiedän myös, että lopulta kyse ei ole niinkään olosuhteista kuin päänsisäisistä asioista. Nuorena olin kuin Ap ja kadehdin muita. On vähän vaikea kuvailla, mitä sitten tapahtui. Kaipa minä hyväksyin, miten epätäydellistä ja tuskaista elämä on. Samalla se on täydellistä juuri sellaisena. Elämä on myös lyhyt ja jokaisella ainutlaatuinen. Vertailu on siis turhaa.
Onnelliset ihmiset tyytyvät vähään.
Joo mäkin pystyn luettelemaan omasta elämästä paljon hyviä juttuja ja monen mielestä elän varmaan ihan unelmaelämää ja oon onnistunut kaikessa. On rahakas työ, ihanat lapset, upea miesystävä, matkoja eksoottisiin paikkoihin.
Asiat on tietenkin todella hyvin moneen verrattuna, mutta sitten on kaikenlaista ahdistusta ja mm. ahmimishäiriö joka pysyy jotenkuten kurissa kun saan urheilua vastapainoisesti paljon. Mielialat vaihtelee paljon ja monesti olo on henkisesti aika huono. Yritän toki sitä korjata yksin/terapiassa ja elää terveellisesti yms. mutta lievä adhd varmaan aiheuttaa näitä ongelmia loppuelämän.
Ei kannata nyt somen perusteella ainakaan tehdä minkäänlaisia tulkintoja ihmisten elämästä..
Kaikilla ei vain ole kykyä ilmaista itseään ja sekin voi olla ärsytyksen syy. Päivitys vaikuttaa tyhmältä, kömpelöltä ja siitä syntyy muilla ihan muita ajatuksia kuin sen juttunsa julkaissut on alkujaan ajatellut. oOs siis joku tuttusi haluaa kirjoittaa ilostaan ja kiitollisuudestaan tähän asti eletystä elämästään se voi oikeastikin olla luotaantyöntävä, jos hän ei ole yhtään osannut miettiä tekstin sisältöä tarkemmin. Joten suosittelen hyppäämään vaan yli ja tökkäseen sen sydämen tai kirjoittaa onnittelut. Hän on saanut kaikkea muuta, mutta ei kykyä kirjoittaa kiinnostavasti someen.
Mä kadehdin kaikkia jotka nauttivat työstään. Mä oon nelikymppinen ja ollut vain yhdessä 3 kk pätkässä jossa tykkäsin olla. Kaikki muu on ollut ihan paskaa ja lähes koko aikuisiänhän sitä töitä on tullutkin tehtyä. Tuossa kivassakin työssä se vika et piti tehdä 40 h viikossa, mikä mun kirjoaivoille liikaa. Aikansa jaksaa paahtaa, mut sit menee ripuliksi.
Muuten elämäni on varsin erinomaista. Seksiä sais olla enemmän, mut ku ei tän jatkuvan työnteon takia jaksa...
Hei, kenelläkään ei ole täydellinen elämä. Some ei ole elämää, se on keinotekoinen kiiltokuva.
Vierailija kirjoitti:
Kateus lähtee liikkeelle kateellisen omasta asenneongelmasta.
Kenenkään toisen menestys ei ole sinulta pois.
Tietenkin julkaisuilla on tarkoitus aiheuttaa kateutta. Mutta miksi niitä tarvii katsella,
Helpompaa niille jotka eivät ole menestyneet ja leuhkineet sillä kun sitä harvoilla ihan loputtomiin jatkuu.
Yleensä se menestyminen on joku hetken aikakausi kun kusi noustessa päähän sumentanut näkökyvyn suppeaksi.
En ole koskaan sellaista tavannut enkä usko somehehkutuksiin. Niissä jätetään ne negatiiviset asiat kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee tällä hetkellä niin hyvin, että haluaisin hehkuttaa asiaa julkisesti. Olen työelämäni huipulla, velaton ja varallisuutta löytyy. Onnellisesti naimisissa 20 vuotta ja edelleen olen pakahtua rakkaudesta joka päivä. Eniten iloitsen terveydestäni. Olen ihan oikeasti onnellinen ihminen.
Se miksi haluaisin huutaa maailmalle onnellisuuttani johtuu varmasti siitä, että takana on huonoja aikoja. On ollut todella vakavia terveysongelmia mutta niistä on selvitty. Läheisiä on menehtynyt ennenaikaisesti. Töissäkään ei ole aina mennyt näin hyvin ja olen ollut aiemmin todella rikki työasioista.
Itse uskon asian olevan niin päin, että ne jotka ovat kultalusikka perssiissä syntyneitä eivät koe tarvetta hehkuttaa saavutuksiaan koska se on heille normaali tila. Uskon että ap:n tuttu joka luettelee onnistumisiaan tekee sen siksi että hän tietää myös sen elämän nurjan puolen ja osaa iloita hyvistä asioista.
Ei, vaan ne ihmiset joita kuvaat "kultalusikka persiissä syntyneiksi" ovat saaneet tuta kateuden, eivätkä halua erityisemmin kutsua tuota epämiellyttävää reaktiota esiin muissa ihmisissä.
Onnen kätkeminen on ikivanha juttu, juuri siksi että aina löytyy kateellisia, joilla on kova tarve purkaa aggressioitaan kateutensa kohteisiin. Oli syytä tai ei.
Toi "kultalusikka persiissä syntynyt" on jo itsessään kateellista ja vähättelevää puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Joo mäkin pystyn luettelemaan omasta elämästä paljon hyviä juttuja ja monen mielestä elän varmaan ihan unelmaelämää ja oon onnistunut kaikessa. On rahakas työ, ihanat lapset, upea miesystävä, matkoja eksoottisiin paikkoihin.
Asiat on tietenkin todella hyvin moneen verrattuna, mutta sitten on kaikenlaista ahdistusta ja mm. ahmimishäiriö joka pysyy jotenkuten kurissa kun saan urheilua vastapainoisesti paljon. Mielialat vaihtelee paljon ja monesti olo on henkisesti aika huono. Yritän toki sitä korjata yksin/terapiassa ja elää terveellisesti yms. mutta lievä adhd varmaan aiheuttaa näitä ongelmia loppuelämän.
Ei kannata nyt somen perusteella ainakaan tehdä minkäänlaisia tulkintoja ihmisten elämästä..
Somen perusteella voi tehdä ainakin sen tulkinnan, että ihmisellä on kova tarve esitellä elämäänsä somessa. Ja se on tosi kummallista, jos kerran kaikki on hyvin.
En ole itse somessa, mutta "saako" siellä hehkuttaa negatiivisia asioita? Jos kertoo vaikka sairauksistaan, niin koetaanko se yhtälailla huomionhakuisuudeksi kun hyvistä tapahtumista kertominen?
Taitaa olla korkean toimintakyvyn masennus noilla, joiden täytyy olla kokoajan esillä ja estraadilla, ja jotka haluavat kokoajan tuoda saavutuksiaan julki. He kokevat välittömästi hyödyttömyyden ja tyhjyyden tunnetta, jos eivät saa huomiota.
Jotenkin säälittävää listata omia saavutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin voisin luetella pitkän listan onnistumisista ja saavutuksista, niistä asioista mitkä on hyvin.
Toisaalta on myös se synkempi lista josta harva tietää ja niitä en viitsi edes tähän listata sillä oksettaa jo itseänikin edes ajatela niitä.
Tiedän, että töissäkin minua kahdehditaan omaisuudestani, työurasta, parisuhteestani yms. Välillä tekisi mieli huutaa heille, että ettekö saatana näe niitä mun elämän kipupisteitä ja salaisuuksia.
Tämä. Ei koskaan pidä luulla, että ulospäin kiiltokuvalta näyttävän elämän takana ei olisi ongelmia ja kipua, vaikka se ei olisi näkyvillä. Kadehteminen on turhaa, eikä oikeassa elämässä kukaan selviä ilman vastoinkäymisiä. Some vääristää.
Siellä taustalla voi olla lähisuhdeväkivaltaa, omaa alkoholiongelmaa, nykyisin mielenterveysongelmia on valtavasti, uupumusta, epätoivoa, läheinen voi olla vakavasti sairas, talous voi näyttää hyvältä mutta ruokaa ostetaan pikavipillä, lapsella voi olla huumeongelma, masennusta jnejne. Ei näitä huudella kun kerätään kohokohtia. Kuljetaan hymyssä suin, vaikka ollaan vereslihalla.
Tässä tulee eittämättä taas mieleen, että mitä siellä somessa sitten saa kertoa? Ei saa kertoa jos on onnellinen, ei laittaa kuvia itsestään, ei lapsistaan, ei lemmikeistään eikä kuvia matkoilta ettei kenellekään tule paha mieli. Ei saa laittaa kuvia kodistaan koska joku muu saattaa asua rumassa vuokrakuutiossa ja hänelle tulee paha mieli kun jollain on kaunis koti. Ei saa hehkuttaa onnistunutta treeniä missään lajissa eikä varsinkaan laittaa kuvia salilta.
Mulla ei ole instaa eikä facea mutta mielenkiinnolla luen näitä keskusteluja missä joku aina loukkaantuu jostain mitä joku puolituttu tai somejulkkis julkaisee somessa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee eittämättä taas mieleen, että mitä siellä somessa sitten saa kertoa? Ei saa kertoa jos on onnellinen, ei laittaa kuvia itsestään, ei lapsistaan, ei lemmikeistään eikä kuvia matkoilta ettei kenellekään tule paha mieli. Ei saa laittaa kuvia kodistaan koska joku muu saattaa asua rumassa vuokrakuutiossa ja hänelle tulee paha mieli kun jollain on kaunis koti. Ei saa hehkuttaa onnistunutta treeniä missään lajissa eikä varsinkaan laittaa kuvia salilta.
Mulla ei ole instaa eikä facea mutta mielenkiinnolla luen näitä keskusteluja missä joku aina loukkaantuu jostain mitä joku puolituttu tai somejulkkis julkaisee somessa.
Totta tuokin. Ärsyyntyä ei itse koskaan päivitä mitään, mutta lurkkaa muita ja on jatkuvasti kirjautuneena.
Niin. Usein jää vain sitten se toinen puoli listaamatta, eli: ollaan korviaan myöten veloissa ja se huippuasiantuntijan 3000 liksa menee sentilleen kaikkiin vakuuruksiin lyhenkyksiin ja peruselämiseen, parisuhde natisee liitoksistaan hynyselfieistä huolimatta, kakara on täysin pitelemätön, riehuu koulussa ja on pakko rampata lastenpsykiatrilka ja kuraattorilla, perhejoulukin on jotakuinkin perhehelvetti. Yt:tä pukkaa ja potkut tulilla. Audissa on pohja ruosteessa, eikä mene katsastuksesta läpi.Mutta hyvin menee. Upeeta ja mahtavaa, bling-bling. Hienostorouvat ja -herrat formaatin takana on yleensä aika vaatimaton todellisuus, jota pää kestää paremmin, kun siihen laittaa vähän värikynää.
Tässä puhuttiin nyt somen ihmeellisestä maailmasta. Millä tavalla se vaikuttaa elämääsi, mikä näkökanta sinulle on siihen?