Ärsyttää ihmiset, joilla on täydellinen elämä
Luin juuri äsken instagramista yhden tyypin kirjoituksen, jossa hän luetteleli eletyn elämänsä onnistumisia. Ihan kiva, että joillakin menee hyvin. Ei siinä mitään. Mutta mietin vain, että minä en olisi voinut kirjoittaa omasta elämästäni samanlaista saavutuslistaa merkkipäivänäni. Siitä ajatuksesta tuli aika paha mieli. Miksi on niin, että joillakin ihmisillä on niin paljon paremmin ja enemmän? Miksi toiset saavat niin paljon ja toiset eivät saa edes perusasioita, kuten työpaikkaa?
Ei mennyt päivä sentään pilalle mutta miettimään jäin.
Kommentit (92)
On totta että monilla voi ulkoisesti elämässä mennä ihan hyvin ja kaikki näyttää kivalta ja menestyksekkäältä. Kun sitä elää vuosia lisää ja pitää korvat höröllä, sitä oppii ja kuulee kaikenlaista. Monilla on yhtä ja toista pientä kurjaa, mitä itsellä ei sitten olekaan. Masennusta, terveysongelmia, läheisellä ongelia jne. Ja eipä ole käynyt kateeksi.
Voisin itsekin listata hyviä asioita ja onnistumisia. Elämässä voi olla myös useita iloisia vuosia jolloin kaikki on hyvin. Sitten voi olla niitä vuosia että kaikki kurja ja ikävä oikein kasaantuu.
Kateus lähtee liikkeelle kateellisen omasta asenneongelmasta.
Kenenkään toisen menestys ei ole sinulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto. Kuinka itserakas täytyy olla, että oikein julkisesti luettelee onnistumisiaan ja hehkuttaa "erinomaisuuttaan"? :D
Ihan tervettähän tuo on, merkkipäivän tienoilla tehdä inventaari elämästä.
Voisihan niitä synkkiäkin listata, mutta sitten haukutaan likapyykkien julkisesta levittelystä.
Ei toisen onnistuminen ole toiselta pois.
Eikö voisi tehdä tuollaista listaa ihan vain itselleen, eikä oikein hieroa sitä toisten naamaan? Huomionkerjäämisen maku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto. Kuinka itserakas täytyy olla, että oikein julkisesti luettelee onnistumisiaan ja hehkuttaa "erinomaisuuttaan"? :D
Ihan tervettähän tuo on, merkkipäivän tienoilla tehdä inventaari elämästä.
Voisihan niitä synkkiäkin listata, mutta sitten haukutaan likapyykkien julkisesta levittelystä.
Ei toisen onnistuminen ole toiselta pois.
Eikö voisi tehdä tuollaista listaa ihan vain itselleen, eikä oikein hieroa sitä toisten naamaan? Huomionkerjäämisen maku.
Kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse ja kynttilää ei pidä pitää vakan alla. Saavutuksistaan on sallittua iloita myös julkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto. Kuinka itserakas täytyy olla, että oikein julkisesti luettelee onnistumisiaan ja hehkuttaa "erinomaisuuttaan"? :D
Ihan tervettähän tuo on, merkkipäivän tienoilla tehdä inventaari elämästä.
Voisihan niitä synkkiäkin listata, mutta sitten haukutaan likapyykkien julkisesta levittelystä.
Ei toisen onnistuminen ole toiselta pois.
Eikö voisi tehdä tuollaista listaa ihan vain itselleen, eikä oikein hieroa sitä toisten naamaan? Huomionkerjäämisen maku.
Mutta sinä voit jättää lukematta. 🤷🏻
Ei kenelläkään ole täydellinen elämä. Toisilla on enempi nallekarkkeja, kyllä. Elämä ei ole tasapuolista. Mutta itse voi valita esim olla kadehtimatta niitä, joilla on "täydellinen elämä". Se pelkästään nostaa oman elämän tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto. Kuinka itserakas täytyy olla, että oikein julkisesti luettelee onnistumisiaan ja hehkuttaa "erinomaisuuttaan"? :D
Ihan tervettähän tuo on, merkkipäivän tienoilla tehdä inventaari elämästä.
Voisihan niitä synkkiäkin listata, mutta sitten haukutaan likapyykkien julkisesta levittelystä.
Ei toisen onnistuminen ole toiselta pois.
Eikö voisi tehdä tuollaista listaa ihan vain itselleen, eikä oikein hieroa sitä toisten naamaan? Huomionkerjäämisen maku.
Kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse ja kynttilää ei pidä pitää vakan alla. Saavutuksistaan on sallittua iloita myös julkisesti.
"Kell' onni on, se onnen kätkeköön,
kell' aarre on, se aarteen peittäköön,
Ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan"
Tuo itsensä suitsutus on vaan silmälumetta. Uskon että jokainen saa annettua elämästään upean version ja sitten sen oikean. Voidaan kai sitä positiiviseksi ajatteluksikin kutsua.
Voisin kertoa itsestäni että olen ollut parisuhteessa 20 vuotta, saavuttanut työurallani menestystä, taloudellisesti menee ihan jees ja olen vielä saanut reissata lähemmäs 50 eri maassa.
Totuus on kuitenkin se, että alkoholilla on suuri rooli parisuhteessani, olen tehnyt järkyttävän määrän työtä, budjetoinut ja säästänyt hulluna ja reissuilla olen näynyt lentokentän, hotellin ja toimiston lisäksi hyvin vähän mitään muuta. Kaiken kukkuraksi olen kaksi kertaa ollut hyvin lähellä päättää päiväni mutta siitä ei tietenkään kannata mainita missään. Ihmiset haluavat antaa itsestään upean kuvan somessa mutta totuus on usein jotain ihan muuta.
Elämä on sattumaakin, koskaan ei voi tietää mitä kohdalle tulee. Olen elänyt niin kummallista elämää, että millään ulkonaisella ei ole minulle enää onnen symbolina merkitystä.Opinnot, talot, autot, omaisuus, lasten menestys, nämä ovat vain ulkoisia merkkejä siitä miten elämässä menee.
Tunnen monia hyvin tyytyväisiä, rutiköyhiä ihmisiä. Ei ole omaisuutta, mutta ei ole myöskään vastuuta ja huolta niiden hallinnoimisesta.
Tiedän monia rikkaita, joilla on massiivisia ongelmia läheisten terveyden kanssa. Ulospäin voi näyttää että elämä on pelkkää menestystarinaa, mutta takana on paljon inhimillistä kärsimystä.
Elin itse todella vaikean, todella köyhän ja ikävän lapsuuden. Meillä ei ollut aina rahaa edes syödä hyvin. Silti pidimme aina toistemme puolia. Tänään olemme kaikki hieman rikkinäisiä ja varmaankin omituisia, mutta meillä on sentään toisemme.
Se, mitä joku sanoo, ei ole aina edes totta. Some on kiiltokuvamaailma. Paras onni tulee siitä kun lisää ilon kipunoita omaan elämään. Ja nuo kipunat ovat usein täysin ilmaisia ja riippumattomia suorituksista, kuten työstä tai menestyksistä. Sattuma voi räjäyttää tuon täydellisen sometutunkin elämän säpäleiksi. En toivo kenellekään mitään pahaa, mutta elämä yllättää ja vetää turpiin meitä kaikkia vuorollaan. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut ihmisiä joilla ei ole ollut suurempia ongelmia ja ovat saavuttaneetkin paljon. Heillä kaikki ei ole kuitenkaan omaa ansiota vaikka sitäkin on joukossa vaan se on sellainen kokonaisuus hyvää lapsuuden perhettä, taloudellista turvaa juurikin sieltä kotoa, perintöjä, hyvää ulkonäköä, hyvää itsetuntoa, hyviä sosiaalisia taitoja, ripaus tuuria ja sitten myös omaa aktiivisuutta. Lisäksi sellaista päämäärätietoista asennetta jossa voidaan ajatella aika itsekkäästikin välillä.
Mun yksi kaveri on juuri tällainen. Ihana ja kannustava perhe, hyvä ulkonäkö ja niiden summana syntynyt hyvä itsetunto. Näillä eväillä on helppo onnistua ja turvallista myös epäonnistua.
Samaa mieltä siitä, että instapäivitykset eivät kerro kenenkään todellisista oloista mitään, ja somessa leuhottaminen harvoin on merkki siitä, että asiat ovat oikeasti superhyvin.
Samanaikaisesti: onnellisuus kerääntyy. Kuten joku totesi, onnellisista lapsista tulee valtavan paljon suuremmalla todennäköisyydellä onnellisia aikuisia. Ja onnellisia ovat lapset, joiden vanhemmilla on riittävät voimavarat ja kyvyt hyvään vanhemmuuteen.
Elämä ei ole oikeudenmukaista, eikä kaikki ole itsestä kiinni. Siksi kannattaa keskittyä siihen omaan elämäänsä, ja jättää vertailut. Niistä ei tule kuin paha mieli.
Itse olen onnellinen siitä, että edes jotkut saavat elää tavallisen, hyvän elämän normaaleine vastoinkäymisineen. Ilman että tarvitsee koko aikuisuuttaan tapella lapsuudentraumojen ja kaltoinkohtelun jälkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto. Kuinka itserakas täytyy olla, että oikein julkisesti luettelee onnistumisiaan ja hehkuttaa "erinomaisuuttaan"? :D
Ihan tervettähän tuo on, merkkipäivän tienoilla tehdä inventaari elämästä.
Voisihan niitä synkkiäkin listata, mutta sitten haukutaan likapyykkien julkisesta levittelystä.
Ei toisen onnistuminen ole toiselta pois.
Eikö voisi tehdä tuollaista listaa ihan vain itselleen, eikä oikein hieroa sitä toisten naamaan? Huomionkerjäämisen maku.
Kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse ja kynttilää ei pidä pitää vakan alla. Saavutuksistaan on sallittua iloita myös julkisesti.
"Kell' onni on, se onnen kätkeköön,
Niin, tuo on syntynyt kateuden suojaksi. Ehkä voimme kasvaa siitä yli?
Se lisääntyy, mihin kiinnität huomiosi.
Mua ärsyttää "pikkurouvat". Naimisissa olevat naiset, joilla ei ole huolen häivää, kun mies hoitaa kaiken. Töissä viettävät ruokatunnin shoppailen, kun saavat käyttää palkan itseensä. Kun klo tulee 16, soittavat miehelleen, "haetko lapset hoidosta, jään ylitöihin, onhan sauna lämpimänä klo 20 ja hierotko sit mun hartiat". Sitten vkonloppuna baarissa ja miehiään vielä pettävät. Sunnuntaina istutaan kirkossa miehen kanssa käsikädessä. Itse olen ykdinhuoltaja omakotitalossa. Hoidan lumityöt, pienet remontit, lämmityksen, vesipumpun, ruohonleikkurin yms. Sitten nää "pikkurouvat" ihmettelee, ku et koskaan mitään osta itselkesi ja " kyllä sinä miehen saisit kun käyttäisit enemmän huulipunaa". Hoh hoijaa, no kateuttahan tämä minulta on...
Insta on paikka, jossa elämä kääritään hienoon pakettiin ja myydään sitten kavereille. Kaveri hehkuttaa instassa kuinka rakastaa miestään, pusi pusi ja sydämet päälle. Naamatusten sanoo että ukko käy hermoille eikä jaksa häntä. Lomalla kuvaa instaan mahtavat maiset ja upeat ravintolat, täydellinen loma vietetty kiitollisena. Naamatusten näyttää sitten videota, jossa rekat jyrrää hotellin takapihalla ja torakka kömpii sängystä.
Tiedät totuuden omasta elämästäsi ja vertaat sitä muiden luomaan kiiltokuvaan. Vähemmästäkin tulee paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto. Kuinka itserakas täytyy olla, että oikein julkisesti luettelee onnistumisiaan ja hehkuttaa "erinomaisuuttaan"? :D
Ihan tervettähän tuo on, merkkipäivän tienoilla tehdä inventaari elämästä.
Voisihan niitä synkkiäkin listata, mutta sitten haukutaan likapyykkien julkisesta levittelystä.
Ei toisen onnistuminen ole toiselta pois.
Ennen nettiaikaa tehtiinkö julkisia inventaarioita muuta kuin julkkikset aikakauslehtiin. Nykyään ihan kaikki vähänkin menestyneet (rahaa mällätä), vaikka vain omasta mielestäänkin, kuvittelevat olevansa jotain julkkiksia somessa.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää "pikkurouvat". Naimisissa olevat naiset, joilla ei ole huolen häivää, kun mies hoitaa kaiken. Töissä viettävät ruokatunnin shoppailen, kun saavat käyttää palkan itseensä. Kun klo tulee 16, soittavat miehelleen, "haetko lapset hoidosta, jään ylitöihin, onhan sauna lämpimänä klo 20 ja hierotko sit mun hartiat". Sitten vkonloppuna baarissa ja miehiään vielä pettävät. Sunnuntaina istutaan kirkossa miehen kanssa käsikädessä. Itse olen ykdinhuoltaja omakotitalossa. Hoidan lumityöt, pienet remontit, lämmityksen, vesipumpun, ruohonleikkurin yms. Sitten nää "pikkurouvat" ihmettelee, ku et koskaan mitään osta itselkesi ja " kyllä sinä miehen saisit kun käyttäisit enemmän huulipunaa". Hoh hoijaa, no kateuttahan tämä minulta on...
Katkeruutta ainakin.
Mulla menee tällä hetkellä niin hyvin, että haluaisin hehkuttaa asiaa julkisesti. Olen työelämäni huipulla, velaton ja varallisuutta löytyy. Onnellisesti naimisissa 20 vuotta ja edelleen olen pakahtua rakkaudesta joka päivä. Eniten iloitsen terveydestäni. Olen ihan oikeasti onnellinen ihminen.
Se miksi haluaisin huutaa maailmalle onnellisuuttani johtuu varmasti siitä, että takana on huonoja aikoja. On ollut todella vakavia terveysongelmia mutta niistä on selvitty. Läheisiä on menehtynyt ennenaikaisesti. Töissäkään ei ole aina mennyt näin hyvin ja olen ollut aiemmin todella rikki työasioista.
Itse uskon asian olevan niin päin, että ne jotka ovat kultalusikka perssiissä syntyneitä eivät koe tarvetta hehkuttaa saavutuksiaan koska se on heille normaali tila. Uskon että ap:n tuttu joka luettelee onnistumisiaan tekee sen siksi että hän tietää myös sen elämän nurjan puolen ja osaa iloita hyvistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pystyy järjestämään oman elämänsä miten haluaa.
Sanoi Susanna Koski (Kok) ennenkuin eduskunnasta putosi ja työttönäksi jäi.
Vielä pahempaa: Susanna Koski (Kok.) jäi siipeilemään veronmaksajien piikkiin sopeutumisrahoja nostamaan. Sama iilimato-Susanna kehtasi telkkarissa haukkua monisairasta pitkäaikaistyötöntä tuilla elämisestä.
Sen verran on ollut isoja vastoinkäymisiä, etten usko ollenkaan, jos joku puhuu täydellisestä elämästä. Kyse on siitä, mitä tuo esille ja miten asioihin suhtautuu.