Lue keskustelun säännöt.
huoltajuuskiista, mitä mieltä?
04.09.2008 |
Mitä mieltä olette, onko mahdollista voittaa oikeudessa lapsen (5 v) asumista koskevaa kiistaa? Nyt on siis tilanne se, että lapsi "asuu" isällään, olen siihen itse suostunut ettei tarvitsis oikeudessa tapella, mutta nyt kuitenkin ajattelin mennä tappelemaan, koska isä haluaa että lapsi on suurimman osan ajastaan hänen luonaan, mutta tiedän ettei se ole lapselle eduksi. Lapsi ei edes halua mennä isälleen, kun taas mun ja mieheni seurasta nauttii kuin hullu puurosta. Mun mies on sen parhaita kavereita.
Meidän kanssa se uskaltaa olla oma itsensä ja puhuu kaikista asioistaan, on tosi iloinen ja tyytyväinen, isänsä seuraan se taas on lähinnä alistunu. Isä on tosi ankara eikä oikein ymmärrä lapsista mitään, poika tuntuu olevan sille pelkkä statussymboli ja oman egon jatke. Saa tuntea ittensä tärkeäks kun on joku kelle syytää leluja ja leffoja ja ketä kiikuttaa parturissa ja uimahallissa.
Juttu on kuitenkin niin, että meistä on tehty 2 lastensuojeluilmoitusta hullujen naapurien toimesta. (Ne teki meistä välillä valituksia vaikkei me oltu edes kotona!) Toinen lastensuojeluilmoitus perustui siihen, että yhdellä henkilöllä meidän kämpässä oli ollut taskussa muru pilveä josta se ei itsekään tiennyt mitään, saati sitten minä! Lapsi oli mummolassa ja kaiken lisäksi poliisit kutsuttiin paikalle tän lapsen isän vuoksi, joka tosin pakeni ajoissa paikalta. Ei se kyllä meillä olekaan ollut kylässä kun sen ainoan kerran.
Toisella kertaa naapurit kutsu poliisit koska appiukko muka huusi meidän kämpässä (se on huonokuuloinen) ja naapurin lapset ei muka saanu nukuttua, siitä huolimatta että meidän poika veteli viereisessä huoneessa sikeitä kaiken aikaa. Poliisit päätti sitten tehdä lastensuojeluilmoituksen kun huomasivat, että appiukko oli ottanu, mutta lähtivät kuitenkin menemään kun huomasivat että mä olen täysin kunnossa.
Kaiken lisäksi mulla on rattijuopumustuomio yhden oluen juomisesta! Se ei edes mennyt yli nollaviiden ennen kuin poliisiasemalla toisessa puhalluksessa, ensimmäinen jäi alle. Ja mä dorka en älynny valittaa tuomiosta kun vitutti niin saatanasti!
Että tiedättekö, kaiveleeko ne oikeudessa poliisirekisterejä, ja onko meillä mitään mahdollisuutta voittaa asumiskiistaa?? Nyt kun tänne saa kirjoitella ilman nimimerkkiä niin varmaan tulee paljon vittuiluakin, mutta ei se haittaa. Se on ite ketä haukkuu.
Mulla ei oo mitään omistushalua sitä lasta kohtaan. Mä haluan vaan että se voi elää onnellisena. Oon valmis menemään oikeuteen tappelemaan vaan siks, että tiedän, mikä sille on parasta. Mä tiedän että se kärsii jos ei saa nähdä mua riittävästi ja se itse haluaa asua mun luona, mutta ei voi itse oikeuksiaan puolustaa. Kaiken lisäks meille on vauva tulossa, ja pelkään, että se tuntee itsensä syrjäytetyks jos ei saa viettää riittävästi aikaa mun kanssa.
Ärsyttävä tilanne kun kaiken lisäks se isä on niin kauhea valehtelemaan että sekin vähentää mun mahdollisuuksia voittaa. Se keksii päästään ihan ihme juttuja musta, kuten että mä muka vedän jotain "nappeja" vaikka vastustan särkylääkkeitäkin! Ja itse se on kuitenkin naisia pahoinpitelevä tuurijuoppo. Voi, kunpa näitä asioita kysyttäis lapsilta eikä vaan aikuisilta. Lapsen tarpeistahan koko hommassa on kyse.
Olkaa nyt sitten mitä mieltä olette, oonko surkee mutsi vai en, mutta jos joku viitsii vastata asiallisesti ja tietää näistä asioista jotain niin olis kiva tietää mitkä mulla on mahikset jos oikeuteen mennään. Suomessahan luottamus viranomaisiin on aika korkeella että varmaan noi poliisijutut painaa enemmän kun se, mitä mä sanon...
Kommentit (4)
Lapsi on "asunu" isällä reilu puoli vuotta, kuitenkin mä olen koko ajan huolehtinut sen asioista enemmän, isä on ottanu silloin kun sille sattuu sopimaan. Nyt kun sai lapselle tarhapaikan niin pelkään että lapsi näkee mua vähemmän. En mä edes halua yksinhuoltajuutta, eihän se ole kenenkään etu.
Suurin piirtein puolet ja puolet me sitä pidetään, mutta jotain täytyy tehdä ennen kuin se kouluun menee! Jos se joutuu silloin asumaan isällään niin siitä tulee joku moniongelmainen, kun ei isä osaa ottaa huomioon toisten emotionaalisia tarpeita ollenkaan, on esim. manipuloinu pojan tykkäämään itsestään, pakottamalla halaamaan ja syyllistämällä sitä jos ei se halua. Mun mielestä se on vähän sairasta... mua se kyllä tulee halaamaan ihan käskemättäkin. Aikaisemmin se myös sanoi ettei halua mennä isälle, nykyään vaan menee vaikeeks ja vaihtaa puheenaihetta kun kysyy isästä jotain. Mun mielestä sekin kertoo manipuloinnista.
Kysyin lastenvalvojalta niin sen mielestä ainoa vaihtoehto oli mennä oikeuteen. Olis mulla sinne todistajiakin mutta ongelma on että ne asuu kaikki aika kaukana. Se sanoi että tollaset asiat ratkee suurin piirtein puolessa tapauksista äidin eduks.
Vituttaa kun muuten tää systeemi vois ehkä just ja just toimia, saatais ehkä jotenkin nihkeästi sovittua miten kumpikin sitä pitää, kun lapsikin on kuitenkin tottunu ramppaamaan kahdessa aikassa, mutta toi kouluun meno on hankala asia. Olis kuitenkin kiva että pystyis oikeudenkäynnin välttämään. Hooh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sanokaas nyt jotain, kun yhden vastauksen oon saanu suomi24:ssä ja siel oltiin sitä mieltä että ei oo mahkuja ja että mun pitää hankkia joku hyvä harrastus. :D
Mun mies on kans sitä mieltä että ei oo mahiksia ja ite olen kyllä kanssa, kun paperilla toi exä näyttää paljon paremmalta huoltajalta kun minä, kun kukaan ei tiedä sen kusipäisistä toilailuista, esim. että pahoinpiteli mua kun olin raskaana ja jätti mut kaksin vauvan kanssa oman onneni nojaan monen päivän ryyppyreissujen ajaks, ei vastannu puhelimeen eikä ilmoittanu missä oli, jne...
Toi mun mies sano kans että tää tapaus kuulostaa vieraasta ihan siltä, että oon joku teiniäiti-pirinisti joka ei osaa ollenkaan pitää itestään huolta eikä järjestää elämäänsä. Siltähän se varmaan oikeudessa kuulostais, vaikka oikeasti mun elämä on ihan täysin raiteillaan, opiskelen ammattikorkeessa, oon raitis, vauva tulossa, en oo ihan teini (26v) jne...
Pitäiskö sitten antaa ton rattijuopumustuomion ja niiden lastensuojeluilmoitusten vanhentua, mutta mitä mieltä ne sitten silloin oikeudessa on, jos en oo aikaisemmin vaatinu asumisen muuttamista? Meinaako ne sitten että mua ei oo aikaisemmin kiinnostanu?
Kuinka nopeasti ne siellä oikeudessa tekee päätökset vai tutustuuko ne vanhempiin ensin ihan oikeasti? Jotta ehtisivät huomata ettei sillä mun exälläkään ihan kaikki kotona oo vaikka se onkin onnistunu välttelemään poliisia mua paremmin.
ap
En mä tiedä miten kukaan täällä suo juuri osaisi auttaa. Eihän tota tulosta voi tietää ennen kuin kokeilee. Jos susta on tärkeää saada lapsi itsellesi niin totta hemmetissä yrität kaikkesi, eikö se nyt ole ihan itsestään selvää?
Minkälainen tapaamissopimus teillä on? Onko isä yksinhuoltaja vai onko teillä yhteishuoltajuus?
Ensin lähtisin yrittämään lastenvalvojan kautta lisää tapaamisia sinulle ja lapselle. Jos lastensuojeluilmoitukset on tutkittu ja tyhjiksi havaittu, ei niiden pitäisi vaikuttaa viranomaisten toimintaan. Rattijuopumuksesta kulunut aika varmaan ratkaisee, miten paljon se vaikuttaa asiaan.
Yksinhuoltajuutta tuskin saat, mutta koeta saada laajat tapaamisoikeudet/vuoroviikot.