Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun en tässä elämässä ehtinyt kokea oikeaa rakkautta
20.01.2024 |
Sellaista, jossa kumpikin osapuoli olisi yhtälailla rakastunut. Puhumattakaan mistään ihanasta nuoruudenrakkaudesta.
Ehkä seuraavassa elämässä sitten..
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on tässä, kaikki. Mitään muuta ei ole. Eliöt hajoavat kuoltuaan alkuaineiksi.
Että panostaisin tähän elämään, tähän hetkeen. Elämä kun voi loppua koska vain.
Minkä takia miehistä löytyy noita säälinkerjääjiä ja ruikuttajia? Naiset ryhdistäytyvät ja etsivät sen miehen, jos sellaisen haluavat. Tai toteavat että elävät sinkkuna ja tekevät siitä elämästä parhaan mahdollisen.
Mutta miehet ruikuttavat ja valittavat tekemättä mitään itsensä tai kenenkään muunkaan hyväksi. Vastenmielistä.
Mikä sai sinut ajattelemaan, että ap on mies? Ajattelen apn tavoin ja olen nainen. Olisi tosiaan ollut ihana rakastaa ja saada rakkautta. Jostain syystä ei onnistunut. Kohtaamisethan ovat suurta sattumaa.
Mutta mitä olet tehnyt naisena niin väärin, että oikeasti et ole löytänyt ikinä rakkautta? Äläkä syytä miehiä, vaan mieti, miksi muut naiset ovat löytäneet, ja sinä et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rutkasti villiä seksiä sitten ettei jää harmittamaan sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset voivat edes onnistua tuossa, että vetävät koko elämä ilman rakkautta, vaikka sitä toivovat? Oletteko niin rumia, ettei kukaan halua pysyvää suhdetta, niin tajuttoman vaativia vai muuten vaan totaalisen hankalia persoonia? Työskentelen naisvaltaisella alalla ja juuri kukaan ei ole sinkku. Ja ne, jotka ovat, ovat sitä maksimissaan 3-6kk ja uusi löytyy lähes heti. Mitä te teette niin väärin?
En tiedä ja sukupuoleni perusteella en varmasti mitenkään voikaan tietää. Mutta sen tiedän, että ei kumppanin ja rakkausden löytäminen ainakaan oman kokemukseni mukaan helpotu ikävuoisen karttuessa. - Itse olen kyllä siinä onnekas, että ainakin toistaiseksi -koputtaa puuta- olen välttynyt kyynistymättä liiaksi, einkä ole katkeroitunut. - Tiedän jo vuosien korjaan vuosikymmenien kokemuksesta, että ainakin oma rakkauden kaipuuni ja haluni löytää ja kohdata Hänet jota saisin rakastaa, ja joka vastaavasti rakastaisi ja välittäsi minusta (jne) kulkee enempi aalloissa; välillä hänet toivoisi löytävänmsä ja kohtaavansa koko ajan kellon ympäris ajasta ja paikasta riippumatta. Välillä taas on päiviä tai aiankin hetkiä, jollojn "hänen" ajattelemsiensa ei käy mielessäni ja koen ja tunenn voivani nauttai elsotani siinä paikassa ja hetkessä , jossa olen; ellen sitten muuten ole ni-inkeskittynyt johonkin, ettei "hänen" ajattelemisensa onnistu tunkeutumaan ja täyttämään mieltäni.
Mä ajattelin tänä keväänä löytää rakkauden. Aion ainakin yrittää. On ihanaa kun on joku jonka kanssa voi nauraa ja keskustella asiasta kuin asiasta. Voi katsella auringonlaskua ja kuunnella sateen ropinaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se elämän rakkaus voi löytyä vaikka vanhainkodissa....
Nämä ovat niitä ihmisiä, joilla on ollut vientiä koko elämänsä. Hylkiöstä ei tule suosittua vanhainkodissakaan.
Ap
Esiinnyt ulkoisten olosuhteiden uhrina. Otapa nyt nainen itseäsi niskasta kiinni ja vastuu omasta onnellisuudestasi. Jos siis haluat vielä tehdä elämässäsi muutakin kuin narista kilpaa keinutuolin kanssa seuraavat 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En tiedä ja sukupuoleni perusteella en varmasti mitenkään voikaan tietää. Mutta sen tiedän, että ei kumppanin ja rakkausden löytäminen ainakaan oman kokemukseni mukaan helpotu ikävuoisen karttuessa. - Itse olen kyllä siinä onnekas, että ainakin toistaiseksi -koputtaa puuta- olen välttynyt kyynistymättä liiaksi, einkä ole katkeroitunut. - Tiedän jo vuosien korjaan vuosikymmenien kokemuksesta, että ainakin oma rakkauden kaipuuni ja haluni löytää ja kohdata Hänet jota saisin rakastaa, ja joka vastaavasti rakastaisi ja välittäsi minusta (jne) kulkee enempi aalloissa; välillä hänet toivoisi löytävänmsä ja kohtaavansa koko ajan kellon ympäris ajasta ja paikasta riippumatta. Välillä taas on päiviä tai aiankin hetkiä, jollojn "hänen" ajattelemsiensa ei käy mielessäni ja koen ja tunenn voivani nauttai elsotani siinä paikassa ja hetkessä , jossa olen; ellen sitten muuten ole ni-inkeskittynyt johonkin, ettei "hänen" ajattelemisensa onnistu tunkeutumaan ja täyttämään mieltäni."
Kun olit nuori, niin mikä silloin meni pieleen? Miksi muut naiset löysivät kumppanin, mutta sinä et?
Minä olen ikisinkkumies ja minä olen tässä elämässä kokenut rakkautta valtavasti.
Rakastan vanhempiani,rakastan läheisiä sukulaisiani,rakastan läheisiä ihmisiäni, rakastan edesmennyttä koiraani, rakastan omaa rauhaa, rakastan harrastuksiani. Rakkautta on paljon eikä ainoa rakkaus ole parisuhde.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rutkasti villiä seksiä sitten ettei jää harmittamaan sen enempää.
Lùtka siellä neuvomassa.
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset voivat edes onnistua tuossa, että vetävät koko elämä ilman rakkautta, vaikka sitä toivovat? Oletteko niin rumia, ettei kukaan halua pysyvää suhdetta, niin tajuttoman vaativia vai muuten vaan totaalisen hankalia persoonia? Työskentelen naisvaltaisella alalla ja juuri kukaan ei ole sinkku. Ja ne, jotka ovat, ovat sitä maksimissaan 3-6kk ja uusi löytyy lähes heti. Mitä te teette niin väärin?
Osa naisistakin on sellaisia, että kuka vaan kelpaa. onhan se nyt selvää, ettei 3 kk eron jälkeen normaalisti ole löytynyt sopivaa ihmistä. Mutta totta kai joku löytyy vaikka yhdessä päivässä nettideiteiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset voivat edes onnistua tuossa, että vetävät koko elämä ilman rakkautta, vaikka sitä toivovat? Oletteko niin rumia, ettei kukaan halua pysyvää suhdetta, niin tajuttoman vaativia vai muuten vaan totaalisen hankalia persoonia? Työskentelen naisvaltaisella alalla ja juuri kukaan ei ole sinkku. Ja ne, jotka ovat, ovat sitä maksimissaan 3-6kk ja uusi löytyy lähes heti. Mitä te teette niin väärin?
Osa naisistakin on sellaisia, että kuka vaan kelpaa. onhan se nyt selvää, ettei 3 kk eron jälkeen normaalisti ole löytynyt sopivaa ihmistä. Mutta totta kai joku löytyy vaikka yhdessä päivässä nettideiteiltä.
Minun exäni ovat ainakin löytäneet aina täydellisen miehen minun jälkeeni. On tummat hiukset, hyvä duuni, urheiluharrastus... Ja kauaa ei ole mennyt, kun on ex näkynyt jo uuden miehen kanssa liikenteessä. Miten jotkut naiset eivät sitten löydä millään, eivät muka ketään? Ja kun miehiä kävelee tämänkin palstan mukaan juttelemaan koko ajan keskellä kirkasta päivää naisille? Palstan mukaan normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustetut miehet puhuvat naisille aina ja missä vain.
"Kun olit nuori, niin mikä silloin meni pieleen? Miksi muut naiset löysivät kumppanin, mutta sinä et?"
Olin pahasti kotiväkivallan traumatisoima enkä kyennyt ihmissuhteisiin. Kärsin myös sairauksista, joiden vuoksi ulkonäköni meni pilalle, sikäli kun joskus edes jotain kauneutta oli.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on tässä, kaikki. Mitään muuta ei ole. Eliöt hajoavat kuoltuaan alkuaineiksi.
Että panostaisin tähän elämään, tähän hetkeen. Elämä kun voi loppua koska vain.
Minkä takia miehistä löytyy noita säälinkerjääjiä ja ruikuttajia? Naiset ryhdistäytyvät ja etsivät sen miehen, jos sellaisen haluavat. Tai toteavat että elävät sinkkuna ja tekevät siitä elämästä parhaan mahdollisen.
Mutta miehet ruikuttavat ja valittavat tekemättä mitään itsensä tai kenenkään muunkaan hyväksi. Vastenmielistä.
Mikä sai sinut ajattelemaan, että ap on mies? Ajattelen apn tavoin ja olen nainen. Olisi tosiaan ollut ihana rakastaa ja saada rakkautta. Jostain syystä ei onnistunut. Kohtaamisethan ovat suurta sattumaa.
Mutta mitä olet tehn
En tietenkään syytä miehiä. Olen itse vastuussa valinnoistani. Olen varmaan vaativa, vaikka en itse ajattele niin. Ulkonäkö vähintäänkin ok. Arvostan rehellisyyttä, ehdotonta luotettavuutta, oikeamielisyyttä yms, siis kaikenlaista ylevää. Harvassa miehessä on haluamiani ominaisuuksia. Olen myös introvertti ja haluan välillä olla yksin. Sekin voi vaikuttaa. Mutta oikeastaan olen jo sinut sen kanssa, etten tule löytämään ketään. Joskus vaan haikeus iskee, mutta harvemmin ja harvemmin. Ehkä seuraavassa elämässä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisena sen rakkauden ajattelet? Tuo ihana rakastumisvaihe kestää pari vuotta maksimissaan ja sen jälkeen alkaa työnteko parisuhteen eteen ja kärsimys. Tulos = rakkaus kestää noin 7-10 vuotta valtaosassa normaaleja tapauksia.
Ehkä, jos puhut romanttisesta rakkaudesta. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen rakkaus onkin sitä, että mies hipsuttaa varpaalla minua jalasta, kun katsotaan elokuvaa, ja minä ostan hänelle hetken mielijohteesta Hattiwattilampun yölampuksi. Siinä nuoruuden ja viidenkympin välissä on selätetty yksi alkoholismi ja kasvatettu yhteenkuuluvuus uudelleen. Sitä rakkautta ei ole Hollywoodin elokuvissa, koska se on todellista rakkautta.
nuoruuden ihastukset on laimeaa kamaa tähän verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisella ei ole oikein mitään syytä miksi ei saisi rakkautta. Johtuu pelkästä nirsoudesta ettei nainen saisi rakkautta. Mies ei saa jos ulkonäkö ei ole komea niin mies ei sen ulkonäkönsä takia saa rakkautta koskaan. Itse uskon täysin että ruma ulkonäköni on syy etten saa rakkautta ja naista. Olen saanut pakit sadoilta naisilta.
"Kun olit nuori, niin mikä silloin meni pieleen? Miksi muut naiset löysivät kumppanin, mutta sinä et?"
- Jos osaisin tuohon vastata, niin varmaan olisiin todennäköisemmin kumppanin löytänyt,. Vai pitäsikö minun uhriutua ja syyttää muita tilantteestani? Osoittaa peilikuvaani? Esittää perättömiä väitteitä lapsuuden perheestäni? - kun eihän näin voi käydä ihmiselle, joka on elänyt lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa ydinperheessä, jossa sai psakseen rakkautta ja välittämistä tasa-arvoisen parisuhteen muodostanvilta vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan - Ja edellleen omaan läheiset välit heidän kans. En ole ujo, vaan ihan "normaali" eli en exovertti en introverttim vaan jotain näiden ääripäiden väliltä. En ole ylipainoin En koulukiusattu. Olenko nirso? - Tuskin sen nirsompi kuin kukaan muukaan "normaali".
Hieman surullsita on se, että en oikein itsekään keksi tai löydä mitään sellaista syytä tai syitä, jota taijoita osoittamalla voisin sanoa, että katso nyt itsekin tuossa on selitys sille miksi olen ja olen ollut aina sinkku ja vailla ja ilman rakastavaa kumppania. Ehkä minut sitten on lupa pitää vain omissa harhoissani elävänä höppänänä. Kun eihän tällainen selittely kuullosta normaalilta. - Mutta miten se sellaieelta vosikaan kuullostaa?
Vierailija kirjoitti:
"Kun olit nuori, niin mikä silloin meni pieleen? Miksi muut naiset löysivät kumppanin, mutta sinä et?"
Olin pahasti kotiväkivallan traumatisoima enkä kyennyt ihmissuhteisiin. Kärsin myös sairauksista, joiden vuoksi ulkonäköni meni pilalle, sikäli kun joskus edes jotain kauneutta oli.
- eri
No siinä on jo ainakin joitain ihan hyviä syitä ja pointteja. Ymmärrän.
"En tietenkään syytä miehiä. Olen itse vastuussa valinnoistani. Olen varmaan vaativa, vaikka en itse ajattele niin. Ulkonäkö vähintäänkin ok. Arvostan rehellisyyttä, ehdotonta luotettavuutta, oikeamielisyyttä yms, siis kaikenlaista ylevää. Harvassa miehessä on haluamiani ominaisuuksia. Olen myös introvertti ja haluan välillä olla yksin. Sekin voi vaikuttaa. Mutta oikeastaan olen jo sinut sen kanssa, etten tule löytämään ketään. Joskus vaan haikeus iskee, mutta harvemmin ja harvemmin. Ehkä seuraavassa elämässä sitten. "
Eivät nuo ole syitä, miksi et ole löytänyt rakkautta. Toki tuo "olen varmaan vaativa" kertoo jotain.. Ulkoisista vaatimuksista et nimittäin maininnut mitään noiden mentaalisten unelmaominaisuuksien lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
"Kun olit nuori, niin mikä silloin meni pieleen? Miksi muut naiset löysivät kumppanin, mutta sinä et?"
- Jos osaisin tuohon vastata, niin varmaan olisiin todennäköisemmin kumppanin löytänyt,. Vai pitäsikö minun uhriutua ja syyttää muita tilantteestani? Osoittaa peilikuvaani? Esittää perättömiä väitteitä lapsuuden perheestäni? - kun eihän näin voi käydä ihmiselle, joka on elänyt lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa ydinperheessä, jossa sai psakseen rakkautta ja välittämistä tasa-arvoisen parisuhteen muodostanvilta vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan - Ja edellleen omaan läheiset välit heidän kans. En ole ujo, vaan ihan "normaali" eli en exovertti en introverttim vaan jotain näiden ääripäiden väliltä. En ole ylipainoin En koulukiusattu. Olenko nirso? - Tuskin sen nirsompi kuin kukaan muukaan "normaali".
Hieman surullsita on se, että en oikein itsekään keksi tai löydä mitään sellaista syytä tai syitä, jota taijoita
No jos minä miehenä aloitan syillä, miksi minä en ole löytänyt rakkautta:
Ulkoiset syyt: olen kalju, minulla on jenkkakahvat ja olen lähes 40-vuotias
"Mentaaliset" syyt: en pidä siitä miltä näytän, joten en live-elämässä lähesty naisia. En pidä siitä (eivätkä naiset pitäneet), miltä näytän, joten en mene enää ikinä Tinderiin, en käytä alkoholia, pidän vain kauniista naisista ym..
Osaatko itse laittaa omia syitäsi?
Vierailija kirjoitti:
"En tietenkään syytä miehiä. Olen itse vastuussa valinnoistani. Olen varmaan vaativa, vaikka en itse ajattele niin. Ulkonäkö vähintäänkin ok. Arvostan rehellisyyttä, ehdotonta luotettavuutta, oikeamielisyyttä yms, siis kaikenlaista ylevää. Harvassa miehessä on haluamiani ominaisuuksia. Olen myös introvertti ja haluan välillä olla yksin. Sekin voi vaikuttaa. Mutta oikeastaan olen jo sinut sen kanssa, etten tule löytämään ketään. Joskus vaan haikeus iskee, mutta harvemmin ja harvemmin. Ehkä seuraavassa elämässä sitten. "
Eivät nuo ole syitä, miksi et ole löytänyt rakkautta. Toki tuo "olen varmaan vaativa" kertoo jotain.. Ulkoisista vaatimuksista et nimittäin maininnut mitään noiden mentaalisten unelmaominaisuuksien lisäksi.
Varmaan ulkoisia vaatimuksia löytyy, mutta sellaisia, joita on vaikea kuvailla. No, ehkä ystävällinen olemus kuvaa miestyyppiäni.
Mutta tosiaan olen ehtinyt jo keski-ikään, joten elämä alkaa kallistua iltaan.
R a i s k a u k s e t
Pakko avioliitot
Naiset on miehen omaisuutta