Onko nykyinen normaali, että lapsia ei yhtään opasteta olemaan hiljaa porraskäytävässä kulkiessaan?

Kyllä minä aikakin pienenä kummasti rauhoituin kun isä kovaan ääneen ärähti. Vai saako sellaistakaan nykyään enää tehdä kun se on jotain henkistä pahoinpitelyä....

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset muuttaa taloihin, joissa kaikki porraskäytävän äänet kuuluu asuntoihin? Kannattaa varmaan vähän skarpata asuntoa valitessa.

Työnantaja voisi skarpata palkanmaksussa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ja kaverit mekastettiin porraskäytävissä jo 70-luvullakin, vaikka kotona miten neuvottiin olemaan hiljaa. Lapset on lapsia, vaikkei kaikki aikuiset sitä tajuakaan.

Mä ja mun kaverit ei metelöity 70-luvulla.

Aikuiset ja eläkeläisetkin juttelevat rapussa ja ääni kaikuu ja kuuluu asuntoihin. Puheista tosin ei saa selvää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä aikakin pienenä kummasti rauhoituin kun isä kovaan ääneen ärähti. Vai saako sellaistakaan nykyään enää tehdä kun se on jotain henkistä pahoinpitelyä....

Alfamiehet on muisto vain. Nykyään vaan sanoitetaan, kuunnellaan ja hymistellään lasten käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset muuttaa taloihin, joissa kaikki porraskäytävän äänet kuuluu asuntoihin? Kannattaa varmaan vähän skarpata asuntoa valitessa.

Ei kaikki voi valita asuinpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on nykyisin normaalia että lapset saa estoitta möykätä. Naapurin äitylin kanssakin vaikka kävimme keskustelun melusta ja hänkin selitti että ärsyttää naapurin lasten äänet niin tuollapa se kullannuppu nytkin pomppii tasajalkaa sisällä päivät pitkät että jytisee eikä äityli kauheasti tunnu rajoittavan.

Sama ja sitten kun ärsyyntyneenä itse tömäytin kunnolla niin hiljeni ja ulkona nähdessä vaan töllistellään. Niinku mikä helvetin logiikka, minunko sitä töminää vaan pitäisi kiltisti kuunnella kun herras perheväki heti niin syvästi paheksuu minun töminääni. Ja kylläpä näytti kuitenkin onnistuvan se penikan hiljentäminen, se näyttää olevan pelkkä tahtokysymys josta ikävä kyllä pitää olla muistuttelemassa näköjään.

Kyllä se näin valitettavasti on. Ylisuurissa päiväkotiryhmissä jo oppivat kommunikoimaan huutamalla ja se älämölö on jo aivan hirveää, kun pääsevät kouluikään.

Seinänaapurissani oli aiemmin päiväkotitoimintaa eikä sieltä kuulunut koskaan mitään. Sitten sinne muutti nuori pari ja menivät lisääntymään ja se yhden kakaran aiheuttama metakka on aivan järjetöntä. En ymmärrä miten nuo on kyvyttömiä pitämään yhtä kakaraa aisoissa jos aiemmin se onnistui toisilta isommallakin kakaralaumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on nykyisin normaalia että lapset saa estoitta möykätä. Naapurin äitylin kanssakin vaikka kävimme keskustelun melusta ja hänkin selitti että ärsyttää naapurin lasten äänet niin tuollapa se kullannuppu nytkin pomppii tasajalkaa sisällä päivät pitkät että jytisee eikä äityli kauheasti tunnu rajoittavan.

Sama ja sitten kun ärsyyntyneenä itse tömäytin kunnolla niin hiljeni ja ulkona nähdessä vaan töllistellään. Niinku mikä helvetin logiikka, minunko sitä töminää vaan pitäisi kiltisti kuunnella kun herras perheväki heti niin syvästi paheksuu minun töminääni. Ja kylläpä näytti kuitenkin onnistuvan se penikan hiljentäminen, se näyttää olevan pelkkä tahtokysymys josta ikävä kyllä pitää olla muistuttelemassa näköjään.

No katsos kun lapset on lapsia ja sitä rataa, niiden pitäisi antaa vaan temmeltää. Mekin jaksetaan perheellisinä kuunnella lapsosten metakkaa niin kyllähän nyt sinunkin, lapsettoman naapurin pitäisi tästä lasten ihanuudesta nauttia. Tää se logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset muuttaa taloihin, joissa kaikki porraskäytävän äänet kuuluu asuntoihin? Kannattaa varmaan vähän skarpata asuntoa valitessa.

Ikävä kyllä asuntoihin ei ole lanseerattu minkäänlaisia desibelistandardeja. Auton renkaissa desibelit ilmoitetaan vaikka tuskin kukaan kuitenkaan asuu liikkuvassa autossa mikä on aika hassua. Pitäisi asunnoissakin olla merkattuna ainakin runko- ja ilmaäänet desibeleinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä aikakin pienenä kummasti rauhoituin kun isä kovaan ääneen ärähti. Vai saako sellaistakaan nykyään enää tehdä kun se on jotain henkistä pahoinpitelyä....

Alfamiehet on muisto vain. Nykyään vaan sanoitetaan, kuunnellaan ja hymistellään lasten käytöstä. 

Joo en ihmettele yhtään miten naapurin soijapoika ei saa minkäänlaista auktoriteettia jälkikasvuunsa.

Luojan kiitos naapureiden muksu viettää suurimman osan ajasta jossain muualla, jos tämä metakka olisi jokapäiväistä niin ei tässä asuisi kukaan. Ja en ymmärrä vaikka asiasta on naapurin kanssa puhuttu niin mitään ei kuitenkaan tehdä mukulaa rauhoittaakseen. Ihmeelistä tämä nykyajan rajaton kasvattaminen, voi vaan miettiä millaisia aikuisia niistä tulee.

Opiskeluaikana rapussa asui joku vanha äijä, jolla oli aivan pieni lapsi aina mukana. Lapsi itki/piti merkillistä jokellusta joka kerta kävellessään portaat ylimpään kerrokseen. Itse asuin tokassa kerroksessa. Lapsi oli varmasti jotenkin vammainen. Se kuulosti itkun ja naurun sekoitukselta. Ja kävely rapussa tehtiin äärimmäisen hitaasti. Alapuolellani asui joku haiseva porukka. Rappukäytävä haisi heidän kohdallaan aivan kuolemalta. Sisällä varmasti kuukausien tai vuosien roskapussit - kuka tietää. Viihdyin talossa muutaman kuukauden.

Ranskassa on kuri lapsille. Siellä kersat ei hypi silmille eikä melua. Samaa Suomeen kiitos. Ranska tässä mielessä sivistynyt maa, toisin kuin Suomi. Suomessa tuntuu TYHMYYS ja METSÄLÄISYYS olevan muotia, jos ihmisille sanoo jotain käytöstavoista, seisovat suu auki toljottamassa. Tällaista tyhmyyttä näen ihan joka päivä.

Rappukäytävässä ja kerrostalossa meluaminen EI OLE NORMAALIA. Normaali eläminen ei ole möykkäämistä eikä ovien paiskomista. Lapsille pitää opettaa käytöstavat jo pienestä pitäen, tosin näitä tyhmiä on niin paljon nykyään, että kersat ovat sitten mitä ovat näiden tyhmien kasvattajien jäljiltä.

Ei. Nykyinen normaali on, että lapsia ei opasteta yhtään missään, vaan saavat toteuttaa omaa tahtoaan. Valintatilanteessa vanhempi esittelee lapselle kolmesta viiteen eri vaihtoehtoa, joiden välillä kullannuppu saa ihan itse päättää. Pahin skenaario on lapsen mielen pahoittuminen ja pettymyksen tunne. Niitä pitää välttää kaikin keinoin.

Kaverin taapero on sellainen, joka juoksee ja huutaa sekä rappukäytävässä että asunnossa. Muut vain nauravat, että hahhah onpas hauskaa, mut minä sanoin tiukkaan ääneen, että nyt loppuu tuo huuto, ollaan kerrostalossa missä asuu muitakin ihmisiä ja heidät pitää ottaa huomioon, riehua voi ulkona. Muut katsoivat vähän, että miten uskallankin puhua lapselle noin. Uskomatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverin taapero on sellainen, joka juoksee ja huutaa sekä rappukäytävässä että asunnossa. Muut vain nauravat, että hahhah onpas hauskaa, mut minä sanoin tiukkaan ääneen, että nyt loppuu tuo huuto, ollaan kerrostalossa missä asuu muitakin ihmisiä ja heidät pitää ottaa huomioon, riehua voi ulkona. Muut katsoivat vähän, että miten uskallankin puhua lapselle noin. Uskomatonta. 

Tämä on myös tullut huomattua, lapsille ei nykyään saisi muka mitään kieltävää sanoa ja aivan kuin olisivat pomoja talossa.

Olen tässä muutaman päivän taas kuunnellut naapurin lapsukaisen vapaata elämää ja alan olemaan siinä pisteessä että itsekin siirryn asunnossani paikasta toiseen pelkästään hyppimällä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä aikakin pienenä kummasti rauhoituin kun isä kovaan ääneen ärähti. Vai saako sellaistakaan nykyään enää tehdä kun se on jotain henkistä pahoinpitelyä....

Vaikka nykyajan faija ärähtäisikin niin mukula ärisee takaisin koska tietää että faija lähtee putkaan jos tekee mitää muuta. Entisaikaan se ärinä tehosi koska tiesi että seuraava vaihe on hiuksista kantaminen ulos tai vyötä persukselle.