Kun ei halua tutun työhakemuksen suosittelijaksi
Kun yhdistystoiminnasta tuttu ihminen kysyy suosittelijaksi työnhakuunsa, miten kieltäydyn kohteliaasti? Syyt, miksi en halua, ovat seuraavat: kyseinen henkilö on liian "tuulella käyvä". Kun hänellä on hyvä vire, saa aikaiseksi, ideoi uutta ja aloittaa kaikkea. Sitten aika usein tulee huono kausi, jolloin tekee ohareita, ei saa lupaamiaan asioita tehtyä ja jutut muuttuu negatiivisiksi. En haluaisi näitä laukoa hänelle. Mutta en myöskään omiin nimiini hänen hakemisiaan.
Kommentit (27)
Jos joku kysyy, annan luvan nimetä minut suosittelijaksi.
Sitten kun soittelevat, vastaan rehellisesti millainen kyseinen henkilö on.
Kaikissa meissä on puutteita, ei se estä työpaikan saantia.
Ne ketkä ovat moitteettomia, eivät tarvitse suosittelijaa, heidät pyydetään ja houkutellaan töihin.
Itse sanoisin, että en halua olla mukana korruptiossa. Korruptiota kaikenmoiset suositukset ja hyvävelijärjestelmät on. Jokainen hakekoon töitään omilla ansioillaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kysyy, annan luvan nimetä minut suosittelijaksi.
Sitten kun soittelevat, vastaan rehellisesti millainen kyseinen henkilö on.
Kaikissa meissä on puutteita, ei se estä työpaikan saantia.
Ne ketkä ovat moitteettomia, eivät tarvitse suosittelijaa, heidät pyydetään ja houkutellaan töihin.
Ei silloin voi pyytää ketään suoraan jos kyseessä on julkinen virka.
Ei ole pakko. Voit pitää rajasi. En tiedä mitä sanoa kuin "en voi ryhtyä, ei ole aikaa ja kiinnostusta mihinkään ylimääräiseen". Tuskin mikään vastaus tyydyttää joitakin. Aina joku voi loukkaantua. Itsepä kyselee, minkäs sille voi.
Jos tunnet ihmisen yhdistystoiminnasta, niin se on eri asia, kuin työntekeminen. Sanot vaan, että et voi antaa suositusta, kun ette ole töitä tehneet yhdessä " oikeissa töisså"
Kurja tilanne. En varmaan suostuisi, vetoaisin esim. siihen, että koska kyseessä on yhdistys- eli harrastustoiminta, niin en voi ottaa kantaa, millainen hän on työntekijänä palkkatyössä.
Yritä nyt sanoa, että eikö hän tosiaan ketään muuta keksi. Haiskahtaa aika epätoivoiselta pyytää jotain työelämän ulkopuolista henkilöä suosittelijaksi. Ymmärrän, että suosittelijan saaminen ON vaikeaa, mutta tuo jo kertoo itsessään jotain, että ei voi edes jotain ex työkaveria pyytää.
Sano, että et mielestäsi tunne häntä työntekijänä, joten et kykene sanomaan hänestä mitään. "Kyllä sinkn täytyy etsiä joku, jonka olet tuntenut työn kautta".
Toinen vaihtoehto: suostut, mutta puhut kieli keskellä suuta. Älä valehtele kysymyksiin, mutta ole vaikka hiljaa ja ympäripyöreä.
Suosittelija EI saa puhua negatiivista. Joten tollaset, että "suostun mutta puhun pashaa" on täysin epäasiallisia.
Sano, että et halua ylimääräistä puhelua tai viestintää, kun on kiireitä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että et halua ylimääräistä puhelua tai viestintää, kun on kiireitä muutenkin.
Niin, tääkin voisi toimia.
"En mä pidä puhelinta päällä työaikana, en pääse vastaamaan"
"Mulla on päivät täynnä Teamsia ja Zoomia, en oo tavoitettavissa"
Vierailija kirjoitti:
Jos tunnet ihmisen yhdistystoiminnasta, niin se on eri asia, kuin työntekeminen. Sanot vaan, että et voi antaa suositusta, kun ette ole töitä tehneet yhdessä " oikeissa töisså"
Tähän itse vetoaisin.
Yhdistystoiminta on vapaaehtoista toimintaa. Siihen saa osallistua silloin kun jaksaa. On aika julmaa nähdä vain se mitä hän ei ole tehnyt, eikä sitä mitä hän on tehnyt. Voisiko muotoilla vaikka niin, että hän on osallistunut kausittain erittäin ahkerasti ja kertoa sitten ne hyvät puolet?
Vierailija kirjoitti:
Yhdistystoiminta on vapaaehtoista toimintaa. Siihen saa osallistua silloin kun jaksaa. On aika julmaa nähdä vain se mitä hän ei ole tehnyt, eikä sitä mitä hän on tehnyt. Voisiko muotoilla vaikka niin, että hän on osallistunut kausittain erittäin ahkerasti ja kertoa sitten ne hyvät puolet?
Tämä. En pilaisi toisen mahdollisuuksia työpaikkaan kertomalla ailahtelevuudesta vapaaehtoishommissa. Ne on eri asia kuin palkkatyöt. Tietty voi myös kieltäytyä suosittelijan roolista vedoten siihen että ette ole tehneet oikeita töitä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kysyy, annan luvan nimetä minut suosittelijaksi.
Sitten kun soittelevat, vastaan rehellisesti millainen kyseinen henkilö on.
Kaikissa meissä on puutteita, ei se estä työpaikan saantia.
Ne ketkä ovat moitteettomia, eivät tarvitse suosittelijaa, heidät pyydetään ja houkutellaan töihin.
Ei silloin voi pyytää ketään suoraan jos kyseessä on julkinen virka.
Tiedän useamman, joita on pyydetty.
Laittavat hakemuksen, johon osaavat muotoilla ansioikseen juuri spesifit osaamisalueet, joita työnantaja hakee.
Julkinen haku on pelkkä muodollisuus, tehtävä on jo täytetty.
Vierailija kirjoitti:
Yhdistystoiminta on vapaaehtoista toimintaa. Siihen saa osallistua silloin kun jaksaa. On aika julmaa nähdä vain se mitä hän ei ole tehnyt, eikä sitä mitä hän on tehnyt. Voisiko muotoilla vaikka niin, että hän on osallistunut kausittain erittäin ahkerasti ja kertoa sitten ne hyvät puolet?
Aivan. Jos selität rekrytoijalle, että tunnet hänet vain harrastuspiiristä ja tunnet hänen vahvuuksiaan vain sitä kautta, niin et sinä AP ns. lokaa omaa nimeäsi. Rekrytoija osannee suhtautua sanaasi sen ansaitsemalla keveydellä. Ja pyytäkööt tuttuasi hankkimaan relevantimman suosittelijan jos tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kysyy, annan luvan nimetä minut suosittelijaksi.
Sitten kun soittelevat, vastaan rehellisesti millainen kyseinen henkilö on.
Kaikissa meissä on puutteita, ei se estä työpaikan saantia.
Ne ketkä ovat moitteettomia, eivät tarvitse suosittelijaa, heidät pyydetään ja houkutellaan töihin.
Ei silloin voi pyytää ketään suoraan jos kyseessä on julkinen virka.
Helposti voi. Tiedän kunnan, johon haettiin viime vuonna teknistä johtajaa. Työpaikkailmoituksessa etsittiin tekijää, jonka vaaditut osaamisalueet olivat kuin kopio kunnassa sillä hetkellä työskentelevän rakennusvalvojan CV:stä. Ja kas kummaa, rakennusvalvoja todettiin sopivammaksi hakijaksi ja hänet palkattiin.
Itse pystyin kieltäytymään entisen opiskelijani (AMK) pyynnöstä. Perustelin että todistus puhuu puolestaan. En halua nimeäni kenenkään suosittelijaksi, vaikka hän olisi miestäni kuinka hyvä. Jos suostuisin yhdelle, olisi hankala kieltätyä toisen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Yritä nyt sanoa, että eikö hän tosiaan ketään muuta keksi. Haiskahtaa aika epätoivoiselta pyytää jotain työelämän ulkopuolista henkilöä suosittelijaksi. Ymmärrän, että suosittelijan saaminen ON vaikeaa, mutta tuo jo kertoo itsessään jotain, että ei voi edes jotain ex työkaveria pyytää.
Sano, että et mielestäsi tunne häntä työntekijänä, joten et kykene sanomaan hänestä mitään. "Kyllä sinkn täytyy etsiä joku, jonka olet tuntenut työn kautta".
Toinen vaihtoehto: suostut, mutta puhut kieli keskellä suuta. Älä valehtele kysymyksiin, mutta ole vaikka hiljaa ja ympäripyöreä.
Suosittelija EI saa puhua negatiivista. Joten tollaset, että "suostun mutta puhun pashaa" on täysin epäasiallisia.
Suosittelija saa sanoa mitä haluaa. Ei mikään laki määrää että kaiken tulee olla ruusunnuppuja ja vaahtokarkkeja.
Minusta hieman hölmöä kieltäytyä tai antaa huonoja suosituksia. Kyseessä on monelle muodollisuus. Toiset antavat äärihyvät suositukset vähän aiheettakin.
Helpointa on kieltäytyä suoraan. Tai sitten puhua totta, kun haastattelija soittaa. Näin minä teen. Kerron sen myös kysyjälle.