Mitä sellaisia asioita omana kouluaikanasi opetettiin vielä lapsille, mitä omalle lapsellesi ei opeteta enää koulussa?

Teknisissä töissä jotain haastavampaa kuin laudanpalasten sahaus ja naulaus yhteen. Meillä aikoinaan vene tehtiin kakkosnelosesta taltalla kovertamalla ja kavahöylällä höyläämällä, nykyiset lapset taas naulaavat kolme sahattua laudanpalasta yhteen. Yläasteellakaan ei ole taso- ja oikohöylää käsitelty (toki ne luokissa olisivat, kuten paljon muutakin hienoa konetta), hitsauslaitteista puhumattakaan. Savityöt tosin ovat tulleet tilalle, osaavat sitten tehdä tuhkakupin kun tarvii jotain tulevan talonsa nurkkaa laittaa.

Omat lapset ei vielä ole kouluiässä mutta aion opettaa heille kaunokirjoitusta.

Mummo, joka hiljattain kuoli, oli mulle tärkeä ja rakas ihminen. Heti kun opin kirjoittamaan, hän lahjoitti minulle joka vuosi lukittavan päiväkirjan johon kirjoittelin joka päivä. Kun teini-ikä raivosi pahimmillaan, niin enää ei riittänyt yksi päiväkirja vaan niitä meni useampikin vuodessa. Purin päiväkirjaan yksityisesti mm. kaikki pahimmat tunnekuohut ja se rauhoitti todella paljon ja olo parani. kun parin päivän päästä tunnemyrskyn tyynnyttyä luin tekstiäni minua jopa huvitti.

Tuntuu pahalta että nykyään nuorille ei enää näy missään kaupoissa lukittavia päiväkirjoja. Äitini oli myös kova kirjoittamaan päiväkirjaa nuorena. Hän sanoi että kaikki tytöt kirjoittivat päiväkirjaa. Se oli paras ystävä ja uskottu, "rakas päiväkirjani". Äitini kertoi, että oli hyvin tyypillistä että tytöllä oli kaksi päiväkirjaa, toinen oli vähän kuin somen bloki, "julkinen päiväkirja" jota annettiin ystävien lukea, eli kierrtettiin ystäväpiirissä. Toinen oli se "salainen" eli se joka kätkettiin huolella ja jota kukaan ei saanut lukea.

uskon, että "rakas päiväkirjani" oli hyvin terapeuttinen väline nuorelle tytölle. Harmi että nykytytöt kasvavat ilman tuota terapiavälinettä. On vain julkiset somealustat joissa et aina voi paljastaa turvallisesti kaikkia ajatuksiasi ja jos nuori haavoittuva ja naivi tyttö on liian avoin ajatuksineen ja tunteineen , hän joutuu pian silmätikuksi ja naurunalaiseksi ja ehkä traumatisoituu.

Olen myös yrittänyt kirjoittaa päiväkirjaa koneella, mutta se ei tunnu niin terapeuttiselta kuin kynä ja paperi.

Käytöstapoja

konekirjoituskurssi puuttuu. Oli 80-luvulla ainut todella järkevä kurssi josta on vieläkin hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä nuo vanhat käävät jotka paapattaa että ennen vanhaan opetettiin kunnioitusta ja käytöstapoja, ja toiset käävät yläpeukuttaa 😂 Ai opettaja kirjoitti taululle että vanhempia ihmisiä teititellään ja sisällä ei pidetä pipoa? Ei se että teidän lapsenlapset kiroilee, johdu koulusta, eikä se että enää ei lyödä karttakepillä sormille, liity mitenkään käytöstapoihin.

Ite oot jos elät vanha kääkkä joskus ja boomeri 40 veenä, ja tulevat nuoret säälii suo.

Mä säälin näitä nykyteinejä. Jäävät paljosta paitsi. Itse olin silloin kerran nuori ja kuolematon. Senkin tiedän vasta nyt.

Asioita kunnioitettiin ihan eri tavalla. Kiroilua ei juuri ollut, kuri ja rangaistuspelko siitä hillitsi jonkun verran. Niin että periaatteessa liittyy kyllä hyvinkin. Nää nykyset haistattelee kaikille ja kaikesta pahasta olosta syyttää yhteiskuntaa, kui

Ennenhän seksuaalinen ahdistelu ja muu väkivalta kuitattiin sillä että "pojat on poikia". Joku kiroilu ei ole mitään sen rinnalla.

Tätä olen harmitellut itsekin ja haluaisin opettaa sitä omille lapsilleni. En ihan ymmärrä, miksi siitä on luovuttu ja nykyään vain opetellaan tekstaamaan (ainakin oman lapsen koulussa, nyt toisella luokalla). Joskus -82/-83 tuli myös se uusi kaunokirjoitus, näytti kutakuinkin tekstauksen ja vanhan kaunon sekoitukselta. Missähän vaiheessa tähän pelkkään tekstaamiseen lie siirrytty? Olin tosi pettynyt, kun oma lapsi meni kouluun ja siellä tuollaista vain opetetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hampaiden pesua. Meillä kävi joka toinen vuosi hammashoitaja isojen tekohampaiden kanssa opettamassa, miten hampaat pestään. Kukaan lapsistani ei ole saanut koulussa mitään opetusta suuhygieniaan eikä niistä ole puhuttu edes hammastarkastuksissa. Nykyisin vain kysytään, pesetkö hampaat aamulla ja illalla.

Muistan, että meillä myös hoitajan kanssa otettiin se värjäystabletti, jonka avulla nähtiin, mistä kohtaa hampaat vielä kaipasi pesua. En muista, kuinka usein hän kävi, mahdollisesti ihan vuosittain kuitenkin. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset ei vielä ole kouluiässä mutta aion opettaa heille kaunokirjoitusta.

Mummo, joka hiljattain kuoli, oli mulle tärkeä ja rakas ihminen. Heti kun opin kirjoittamaan, hän lahjoitti minulle joka vuosi lukittavan päiväkirjan johon kirjoittelin joka päivä. Kun teini-ikä raivosi pahimmillaan, niin enää ei riittänyt yksi päiväkirja vaan niitä meni useampikin vuodessa. Purin päiväkirjaan yksityisesti mm. kaikki pahimmat tunnekuohut ja se rauhoitti todella paljon ja olo parani. kun parin päivän päästä tunnemyrskyn tyynnyttyä luin tekstiäni minua jopa huvitti.

Tuntuu pahalta että nykyään nuorille ei enää näy missään kaupoissa lukittavia päiväkirjoja. Äitini oli myös kova kirjoittamaan päiväkirjaa nuorena. Hän sanoi että kaikki tytöt kirjoittivat päiväkirjaa. Se oli paras ystävä ja uskottu, "rakas päiväkirjani". Äitini kertoi, että oli hyvin tyypillistä että tytöllä oli kaksi päiväkirjaa, toinen oli vähän k

Itsekin aloitin ensimmäisen päiväkirjani kirjoittamisen neljännellä luokalla. Kirjoittelin n. 19-20 vuotiaaksi, jostain syystä se sitten jäi, mutta monesti pohtinut aloittavani jälleen. Vanhat päiväkirjat ovat yhä tallessa. Olen nyt 47 v. 

Meillä oli ala-asteella myös kavereiden kanssa vaihdettavat kirjevihkot, joiden kansia koristeltiin tarroin ja tekstein. Nekin vielä tallessa 😊Hauska joskus palata niihin. 

Kuri ja käytöstavat

Kaunokirjoitus

Lukemaan ja laskemaan.

Käytöstapoja

Vierailija kirjoitti

Se mitä saa tehdä, kannattaa ja mitä ei kannata soheltaa. Turvallisuusasioita. Mutta silloinkin oli puutteita, esimerkiksi välipaloja ei juuri ollut, lapset nälässä. Liikkuminen oli joukkopakkoliikuntaa josta traumat osalla, ei kivaa yksilöliikuntaa tai omaan tahtiin.

Katselin tytön kehityksen 7vuotiaasta 19 vuotiaaksi.

Sitten sain häneltä...

Nyt hän kuuden lapsen äiti ja jälleen raskaana.

T. Mies 34 v

Kirjojen käyttöä. Kaikki on joko monisteita tai WhatsApp-ryhmän kuvia, joista pitäisi vihkoon raapustella jotain. 

Kaunoa, kuria ja käytöstapoja, sen sijaan, opetetaan. Esim jokainen opettaja on joko herra tai rouva se ja se. Emme asu Suomessa.

Meille opetettiin kotitaloudessa 90-luvun alkuvuosina, että lastenhoito on äitien työtä. Kyseinen kotitalousopettaja sanoi, että on kuulkaa tytöt tärkeää ymmärtää oikea siivousjärjestys, että pinnat pysyy puhtaana sitten kun vauvoja ja pieniä lapsia hoidatte. Siis tytöt! Ei pojat ollenkaan. Kirjoitin sen kotitalouskirjan viimeiselle sivulle, että muistakaa tytöt oikea siivousjärjestys, koska te yksin ne vauvat ja pikkulapset hoidatte. Joo, se oli liioiteltu, mutta kun opettaja niin sanoi, että tytöt. Inhotti jo silloin se sukupuoliroolitus.

Aika naurettavaa että jostain "sukupuoliroolituksesta" valitat😂

Maakuntalaulut

Vesistöt

Hyvä että  kaunokirjoitus poistettu. Ei kukaan käytä,  voi  harrastaa jos  tahtoo.  Kun  tunti  loppui  piti laitaa tuolit  ja  pulpetti  suoraan. Ope  tuli  luokkaan  niin  noustiin  ylös tervehtiin.