Olen nelikymppinen ja vaihdoin omanikäisen puolison parikymppiseen, kun rakastuttiin ensi kohtaamisella.
Olen nelikymppinen ja vaihdoin omanikäisen puolison parikymppiseen, kun rakastuttiin ensi kohtaamisella. Hän varmasti saisi ikäisensä kumppanin mutta vanhana sieluna menisi hukkaan esim. sellaisen epävarman ja itseään etsivän tytön kanssa kuin mitä itse olin nuorempana.
Ihmisiä voi yhdistää paljon muukin kuin ikä. Me löysimme toisemme yhteisen kulttuuriharrastuksen pohjalta. Poikaystäväni ei ole mikään pleikkaria pelaava veeti, vaan hänestä tulee mieleen oman isoisän aikaiset tosimiehet, jotka kykenevät pitämään huolen perheestään ja itsestään. Työtä välttelevä exä puolestaan ei koskaan tuntunut aikuistuvan. Seksikään ei enää sujunut. Nuoremmalla kyllä intoa riittää.
Kommentit (9)
Usein tuollaiset vanhat sielut haluavat kuitenkin oman perheen ja lapsia jossain vaiheessa. Ja se ei sen nelikymmpisen kanssa sitten enää onnistu. Ikäero voi olla just ok, kun ollaan esim. 42 ja 24, mutta tilanne voi muuttua.
Kerran jouduin tilanteeseen, jossa jouduin miettimään, onko 18 vuoden ikäero liikaa. Emme tutustumishetkellä tienneet toisen ikää, hän näytti ikäistään vanhemmalta ja minä hänen mielestään nuoremmalta. Ajattelin, että ikäeroa olisi n. 5 vuotta. Olikin 18. Ehkä tein väärin, kun päätin, että ei jatketa.
Ja entäs, kun hän haluaakin perheen? Sitten sinut onkin nopeasti vaihdettu siihen nuorempaan tytteliin. No nykyään kai nautitaan tuosta kertakäyttökulttuurista.
Minä tein hyvän patongin ja luen tätä sitä syödessä. Mukavasti erilaisia täytteitä. On tonnikalaa, chiliä, eiliset salaatit, maijjoinaisea, cheddaria ja suolakurkkua. Nam. Tosi maukasta patonkia.
Mutta noin muuten niin, ooo kooo.
Paljonko jouduit antamaan välirahaa?
No nauti nyt sen aikaa kuin tuota iloa kestää. Entinen puoliso oli selvästi joka tapauksessa huono, että ei kai tuossa mitään menetä.
vai vanha sielu?????