Lue keskustelun säännöt.
Jäätävä 40-vuoden kriisi
17.01.2024 |
Onko muilla ollut vastaavaa, että nelikymppisenä iskee päälle ihan jäätävä kriisi? Miten selvisit siitä?
Mulla on sellainen olo kuin viimeiset 10 vuotta olisi vain valunut ohi silmänräpäyksessä. Tuntuu, että kaikki valinnat on olleet vääriä - olen tehnyt liikaa töitä ja antanut itsestäni työlle liikaa, antanut aikaani väärille ihmisille, olen jäänyt työhön, jossa en viihdy, kaduttaa, etten ole osannut laittaa itseäni etusijalle, harmittaa, etten ole luottanut itseeni ja nauttinut elämästä, ja harmittaa, etten osannut hakea apua itsetunto-ongelmiin vaan yritin vaan pärjätä itse. Harmittaa, että olen ollut liian tunnollinen ja liian avulias.
Olisin halunnut ison parheen, mutta en saanut yhtään lasta. Kun katson vanhoja valokuvia, mietin kuinka niissä mulla vielä oli toivoa, mutta nyt sitä ei enää ole. Lapset on vaan jotain niin ihania.
Haluan uskoa, että tällä kriisillä on joku tarkoitus - ehkä sen tarkoitus on ravistella mut hereille ja elämään lopun aikani siten, että teen asioita fiksummin.
Kommentit (37)
Ei ole kriisiä, mutta tunnistan tuon että viimeiset 10 vuotta menivät vauhdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En selvinnyt, se vaan jatkuu, mutta olen oppinut olemaan "suorittamatta" koko ajan. Välttelen myös omakehu-kattokaa mua-somea jossa onnelliset ihmiset nauttii jugurttia ja mustikoita auringonnousussa laiturilla.
Itselläni oli ikäkriisiä 10 vuotta sitten. Tuolloin mietin vakavasti, mitä haluan elämältäni. Se kannatti.
Välillä toki elämä ei ole mennyt joka elämänosalueella niin kuin olen niiden halunnut menevän ja välillä jopa useammassa paikkaa, mutta sinnikkäästi mietin ratkaisuja niihin ja muutin suuntaa siten, että viimein voin sanoa, että tänään elän parempaa elämää kuin 10 vuotta sitten. Koen myös olevani sinut itseni kanssa, mitä en todellakaan ollut vielä esim. 8 vuotta sitten, kun työ oli itseni kanssa kesken.
Ikääntyminen on myös kohdellut minua ulkoisesti hyvin, joten koen myös itsetuntoni olevan monella tapaa parempi.
Olen nyt 67 ja mulla vuodet 40-50 olivat hienoa aikaa. Ei ollut vielä ikääntymisen tuomia pieniä kremppoja, lapset olivat jo isompia, vanhemmat hyvissä voimissa.
Tässä iässä koko ajan kuolee sukulaisista tai ystävistä joku, se on surullista ja pitää elämän rajallisuuden koko ajan mielessä. Nelikymppisenä sitä aikaa tuntui olevan niin paljon edessä, että sitä ei tarvinnut ajatella. Entä nyt: 15 vuotta? Kymmenen? Hieman kylmäävää...
Vastentahtoinen lapsettomuus on niin iso suru, että en osaa siihen muuta kuin sanoa, että lapset eivät ole kaikki kaikessa kumminkaan, elämälleen voi löytää mielekkyyttä muualtakin kuin lapsista, ja lapsellistenkin pitäisi niin tehdä.
Kuulostaa siltä, että olet elämäsi taitekohdassa, ja siitähän kriisissä on kysymys: mahdollisuudesta uuteen. Lapsettomuus antaa sinulle myös vapauden, lähteä vaikka toiseen maanosaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli ikäkriisiä 10 vuotta sitten. Tuolloin mietin vakavasti, mitä haluan elämältäni. Se kannatti.
Välillä toki elämä ei ole mennyt joka elämänosalueella niin kuin olen niiden halunnut menevän ja välillä jopa useammassa paikkaa, mutta sinnikkäästi mietin ratkaisuja niihin ja muutin suuntaa siten, että viimein voin sanoa, että tänään elän parempaa elämää kuin 10 vuotta sitten. Koen myös olevani sinut itseni kanssa, mitä en todellakaan ollut vielä esim. 8 vuotta sitten, kun työ oli itseni kanssa kesken.
Ikääntyminen on myös kohdellut minua ulkoisesti hyvin, joten koen myös itsetuntoni olevan monella tapaa parempi.
30-vuotiaana kriisi olisikin varmasti hyvä tulla, koska sen jälkeen on vielä aikaa toteuttaa esim. perheunelmia. Mulle kävi jotenkin niin, että olin juuri valmistunut ja siirtynyt työelämään ja kaikki tuntui niin kivalta ja uudelta. Ajauduin jotenkin elämään elämää liiaksi työlle kovalla pärjääjän draivilla.
Jälkeenpäin ajateltuna siinä kävi varmasti niin, että pakenin ahdistavia ajatuksia ja tunteita työkiireisiin. Ne tunteet ja ajatukset olisi pitänyt rauhassa kohdata. Sen sijaan tein töitä aivan liikaa, urheilin ja jätin tunteet käsittelemättä. Suoritin.
Jälkiviisastelu on turhaa tiedän sen, mutta huomaan itselläni olevan nyt kova tarve jäsentää menneitä vuosia ja valintojani.
Mulla oli myös vaihtuva joukko ystäviä mukana. Välillä koin syvää yksinäisyyttä ja välillä taas sain uusia kavereita, joiden kanssa sukset menivät ristiin. Sitten sain taas uusia kavereita ja taas kaverit jäivät. En tiedä mistä tällainenkin johtui... Välttelevä kiintymyssuhdemalli ehkä.
Kun katson itseäni kuvissa näen nuoren kauniin naisen, jolla oli surullinen ja epävarma sielu, ja joka yritti kaikissa tilanteissa olla reipas, ahkera ja viimeisen päälle kaunis. Kukaan ei ikinä laitetusta ulkonäöstäni, leveästä hymystäni ja reippaasta ja ahkerasta asenteestani olisi tiennyt, että mun oli tosi paha olla.
Reippauden hinta taitaa olla aika kova.
Elämä menee miten menee. Elämää ei voi hallita. TV. Elämään kyllästynyt ja rapajuoppo m38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla päinvastainen katumus: kaduttaa, että en ole tehnyt tarpeeksi töitä enkä pysynyt yhdessä paikassa pitkään. Ei ole mitään uraa. Tiedossa paska eläke.
Vanhempani ja ystäväni kuolivat 3 vuoden sisällä ja minut irtisanottiin. Tässä on menty ns. kriisistä kriisiin. Elämäni ei ole koskaan ollut yksiviivaista, että on sattunut ja tapahtunut kaikkea. Asenteella olen selvinnyt. 😀 Voin kertoa, että ns. helpot ratkaisut ja pikavoitot eivät ole keinoja, joilla selvitään. Olen tehnyt ison elämänmuutoksen. Siis en mitään "nyt ryhdyn elämään terveellisemmin". Tajusin, että työpaikka aiheutti tosi paljon masennusta. Kriisi pisti tekemään muutoksia. (ympäristön vaihdos, uudet ystävät, uusi ala ym.) Suosittelen kaikkia tekemään muutoksia. Lähtekää huonoista työpaikoista ja huonoista suhteista. Älkää murehtiko liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kalju, ruma, keskivartalolihava, kouluttamaton ja työtön miesoletettu. Alle kolmekymppisenä ajauduin humalassa samaan makuuhuoneesen kuvankauniin, kahden korkeakoulututkinnon omaavan naisoletetun kanssa. "Carpe diem" ja kumi unehtui taskuun. Nyt on kolme komeaa aikuista poikaa ja piiitkä hyvinvoiva liitto, espanjassa talvet. Soon pienestä kiinni - elämä.
Oli kriisi just 35v- 40v. Mutta ei pahaa ahdistusta vaan bailausta. Ja nuori boyfriend jossain vaiheessa. Ero takana ja yh- elämä, halusin ELÄÄ. Ja kyllä pidin hauskaa. Sen jälkeen kun meni bilevaihe ohitse ei ole oikeastaan ollut tarvetta juhlia, olen nauttinut muuten elämästä, hankkinut mökin, luonut uraa, vaurastunut, ja matkustellut.
50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kalju, ruma, keskivartalolihava, kouluttamaton ja työtön miesoletettu. Alle kolmekymppisenä ajauduin humalassa samaan makuuhuoneesen kuvankauniin, kahden korkeakoulututkinnon omaavan naisoletetun kanssa. "Carpe diem" ja kumi unehtui taskuun. Nyt on kolme komeaa aikuista poikaa ja piiitkä hyvinvoiva liitto, espanjassa talvet. Soon pienestä kiinni - elämä.
Naisen rahoilla elät?
4-kymppinen on vielä nuori ja aivan kaikki on edelleen mahdollista. Elämä varsinaisesti alkaa 4-kymppisenä. Tulet huomaamaan, jos olet valmis ottamaan vastuun omasta onnellisuudesta etkä uhriudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4-kymppinen on vielä nuori ja aivan kaikki on edelleen mahdollista. Elämä varsinaisesti alkaa 4-kymppisenä. Tulet huomaamaan, jos olet valmis ottamaan vastuun omasta onnellisuudesta etkä uhriudu.
Eipä ole vielä alkanut. 43-v.
Vierailija kirjoitti:
4-kymppinen on vielä nuori ja aivan kaikki on edelleen mahdollista. Elämä varsinaisesti alkaa 4-kymppisenä. Tulet huomaamaan, jos olet valmis ottamaan vastuun omasta onnellisuudesta etkä uhriudu.
Kiitos tästä sinulle tuntematon <3 Haluan ottaa vastuun omasta onnellisuudesta enemmän kuin koskaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4-kymppinen on vielä nuori ja aivan kaikki on edelleen mahdollista. Elämä varsinaisesti alkaa 4-kymppisenä. Tulet huomaamaan, jos olet valmis ottamaan vastuun omasta onnellisuudesta etkä uhriudu.
Eipä ole vielä alkanut. 43-v.
Musta tuntuu, että on alkanut tai alkamassa. Täytän tänä vuonna 40 v, lapset teinejä. En jaksa enää ihan joka kotkotuksen perässä juosta, vaan tiedostan entistä paremmin kuka olen, mistä pidän ja mistä en. Teen sitä mitä itse haluan, en niinkään täytä jotain ulkoisia ennalta-asetettuja odotuksia. Voin sanoa odottavani seuraavia vuosia innolla.
Omilla. Omat tilit molemmilla aina . Itse asiassa olen varakkaampi kuin vaimoni. Osakesäästäjänä vuosikymmeniä ja muutama sijoitus asunto. Not baad luuserilta.
Mä taas nautin tästä nelikymppisyydestä. Töissä sujuu, koska 20 vuoden kokemus. Palkka hyvä ja nousi taas. Lapsi koululainen, joka pärjää ja osaa, äitiä tarvitsee vähemmän. Parisuhde vakiintunut ja hyvä. Itsetunto parempi kuin koskaan. Enää en miellytä, suorita ja esitä. Muiden mielipiteet, trendit ja päsmärit ovat lähinnä vettä hanhen selässä. Odotan innolla, mitä seuraava vuosikymmen tuo. Kunhan terveenä saa olla, niin kaikki hyvin.
Nyt sitten alat tehdä itsellesi tärkeitä asioita, sillähän siitä selviää.
Ei kannata jäädä "ikuisesti" katumaan ja murehtimaan, eikä varsinkaan valittamaan, vaan alat valita niitä omia, mielenkiintoisia tehtäviä ja tehdä ratkaisuja, jotka johtavat elämässäsi vielä parempaan.
Työhön paneutuminen ei ole koskaan väärä valinta, siinähän oppii valtavasti ja ahkeruus on hyväksi koko loppuelämää ajatellen. Onpahan tullut opittua, ja koettua työn imu.
Jos olet nainen, voit hakeutua, jos pätevyyttä on, tehtäviin, joissa voit olla lasten kanssa tekemisissä, esimerkiksi SOS-lapsikylät tai päiväkodit tai vastaavat. Jos kokemusta alasta tai lastenhoidosta ei ole, valitse terveiden lasten hoito.
Jos olet mies, sinulla on vielä monta, monta vuotta aikaa, hankkia vaikka omiakin lapsia.
Toimeksi, nythän sinulla, olet mies tai nainen, on motivaatio korkeimmillaan ja syy siihen, olet löytänyt itsesi ja haluat lähteä uudelle polulle, niinhän muutkin tekevät.
Ja aina on vielä yksi mahdollisuus, jos haluat haudutella asiaa, kypsytellä ja miettiä, eli opiskelu, joka on mahdollista kaiken ikäisenä ja tuottaa paljon iloa ja hyötyä. Tutustu opinto-oppaisiin ja pistä toimeksi.
Aloita siis uusi elämäsi jo tänään.
Odota kun täytät 50. Sitten sitä vasta ihmettelee minne vuodet on menneet ja mitä mahdollisesti jäljellä.