Ex ei suostu hoitamaan lasten asioita viesteitse, aina vaan soittaa

Itse laitan exälle aina kaiken sähköpostilla, ja lisään loppuun, että jollei kuittaa postia päivämäärään/hetkeen x mennessä, ei mitään ole sovittu. En sovi mitään puhelimitse, koska haluan kaikesta olevan kirjallinen jälki.

Tämä siis siksi, että ex stalkkasi ja kiusasi pari vuotta, mm. juurikin perumalla puhelimitse sovittuja juttuja lasten talvikenkien ostosta lähtien.

Mä en suostu myöskään sopimaan mitään muuta kuin viesteillä. Liian usein puhutut asiat olikin kääntynyt seuraavan yön aikana aivan toisin päin hänen omassa päässään. Kiukutteleehan se ex aina asiasta ja syyllistää mua miten käyttäydyn kuin teini kun suostun ainoastaan tekstaamaan, mut voi voi. En todellakaan luota et mikään puhuttu pitäisi.

Puhelut voi nauhoittaa. 

Onko sen entisen puolison kanssa pakko olla sodassa vaikka parisuhde ei toiminutkaan? Eikö voisi olla ystävä ja lasten kasvatuskumppani? Siten kaikki asiat toimivat paljon paremmin.

Sama juttu. Aina soittaa ja soittaa. Vastaan koska en halua riidellä. Onneksi lapset jo isoja, joten ei tarvi enää kauaa jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko sen entisen puolison kanssa pakko olla sodassa vaikka parisuhde ei toiminutkaan? Eikö voisi olla ystävä ja lasten kasvatuskumppani? Siten kaikki asiat toimivat paljon paremmin.

Tuotahan ei voi sen ex-kumppanin puolesta päättää. Oma exäni soitteli kännipäissään solvauksia uudelle kumppanilleni ja ihmetteli jälkikäteen, miksi en halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Asialliset välit vaativat sitä, että molemmat käyttäytyvät.

Joillekin pieneen ruutuun näpytääminen on vaikeaa. Onko hänellä sähköpostia tai lyhyttä tapaa viestiä. Ei sun ole pakko jos ahdistaa.

Soitan kun en näe näpytellä viestiä. Nyt sain lukulasit niin onnistuu. Tousaaltaan soittaminen on nopeampaa kuin viestit eikä minulla ole salattavaa exän vaimolta. Sen sietääkin kuulla samat asiat koska ex on ihan dementikko. On edes joku järki olento ajan tasalla siinä päässä.

Olisikin ihanne olla hyvissä väleissä, jatkaa lasten vanhempina yhteistyössä myös eron jälkeen. Kaikkien kanssa se ei vaan onnistu. Joskus itse sairastuu jos joutuu olemaan exän kanssa tekemisissä.

Joskus ex jatkaa kontrollointiaan vielä eron jälkeenkin. Ainakin yrittää kaikintavoin. Jos myönnyn yhdessä asiassa, tulee pian toinen asia jne...

Tämä ex ei vastaa laittamiini viesteihin yhtään mitään. Eli, kun minä en vastaa puheluihinsa mitään ei sovita.

Vierailija kirjoitti:

Onko sen entisen puolison kanssa pakko olla sodassa vaikka parisuhde ei toiminutkaan? Eikö voisi olla ystävä ja lasten kasvatuskumppani? Siten kaikki asiat toimivat paljon paremmin.

Kertoisitko tuon "viisauden" sille uppiniskaiselle exälle? 

Yleensä näissä tapauksissa voi katsoa itse peiliin. Jos erosit rumasti niin on raukkamaista piiloutua viestittelyn taakse. Eksäni vaati hoitamaan kaikki asiat viesteillä väittäen ettei pysty pitämään puoliaan keskusteluissa. Oikeampi syy lienee nyksän mustasukkaisuus. No itsehän on soppansa keittänyt. Kyllä se menee kahteen suuntaankin eli mitään nopeaa ei sitten sovita enkä yleensä jousta sovitusta ellei ole jotain tosi hyvää syytä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näissä tapauksissa voi katsoa itse peiliin. Jos erosit rumasti niin on raukkamaista piiloutua viestittelyn taakse. Eksäni vaati hoitamaan kaikki asiat viesteillä väittäen ettei pysty pitämään puoliaan keskusteluissa. Oikeampi syy lienee nyksän mustasukkaisuus. No itsehän on soppansa keittänyt. Kyllä se menee kahteen suuntaankin eli mitään nopeaa ei sitten sovita enkä yleensä jousta sovitusta ellei ole jotain tosi hyvää syytä.

Tai sitten se toinen on aiheuttanut henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja haluaa edelleen kontrolloida soittamalla. Tarinoita on monia.

Minäkään en suostunut aikanaan hoitamaan asioita kuin viestitse. Jotta ei tarvinnut kuunnella huutoa. 

 

Minä ehdotan, että älä vastaa, ellei ole pakko. Jos elarit maksetaan, niin mitä pakkoja voi olla?

Juurikin, ex aiheuttanut henkistä väkivaltaa, ja jatkaa sitä edelleen. Itse halusi eron, ja uusi oli valmiiksi katsottu. Kun vihdoin pääsin irti siitä painostavan ahdistavasta ilmapiiristä, en halua olla kanssaan puheyhteydessä. Koska osaa syyllistää aina. Joka kerta siitä tulee itselle pahaolo, joskus jopa fyysisesti. 

Ei sun tarvitse vastata puheluihin jos sulle tulee itselles siitä pahaolo. Kunhan asiat hoituu, niin tapa vapaa.

Pelasta ensin itsesi, sitten muut. Jos ei tunnu hyvälle puhua, älä puhu. 

Kannattaisko harkita asioiden hoitamista puhelimessa? Ja vain ja ainoastaan asiassa pysyen. Heti, jos syyttely ja sättiminen alkaa lopetat puhelun. Puhut vain niistä asioista joista oikeasti tarve puhua.

Ihan niiden lasten takia.

Jos ex ollu henkisesti väkivaltanen, ei sen kanssa varmaankaan halua puhua? Ihan eri juttu, entä jonku perus eron jälkeen.

Ihannehan se olis, että asiat hoituis. Mutta joskus on vaan ajateltava ensisijaisesti itseään ja omaa hyvinvointiaan. Sitten vasta muita.

Alat nauhoittamaan puhelut. Tämän toki kerrot heti puhelun alussa exälle. Näin jää puheluista todisteet ja veikkaan että se ex kohta suostuu myös viesteihin. 

Eronneen etäserkun puoliso, joka 10v lapsen  lähivanhempi; suostuu vain lyhyisiin viesteihin, ei vastaaa puheluihin. Erosta jo  noin 6-7 v. Haankalaa on tälle etävanhemmalle tietää lapsensa asioista, koulustakin, kunnes wilma-viestit saayoin myös etävanhemmalle. Ja tiedättekös, kuka eniten kärsi erosta ja ex-puolisoiden kommunikaatio-ongelmista?  

Ihan lasten takia pitäisi eronneiden vanhempien kyetä  asialliseen kanssakäymiseen lasten asioissa.  Kommunikoikaa siis monin tavoin ja vastatkaa puheluihin ja viesteihin.