Voiko Suomessa jäädä kotiäidiksi?

Ihana jos joku pystyy olemaan ilman rahaa kotona.



Tuli vaan mieleen, että saisihan sitä lisätienestiä sellaisellakin, että alkaisi myymään vaikka tubberwaraa tai lasten vaatteita tai naisten vaatteita kotikutsuilla? Voisi olla mukava tavallaan olla silloin tällöin työssä mukana, mutta kuitenkin kotona. Oisko huono idea?

on töissä käymistä kellonajoista riippumatta, ei kotivanhemmutta.

Vierailija:

keikkaa viikonloppuisin, öisin ja iltaisin. Minä teen käännöstöitä iltaisin.

jos työssäkäyvän vanhemman tulot riittävät, suosittelen kyllä jotain sijoitusta tulevaisuutta varten. Itse en ole ottanut eläkevakuutusta, siinä on niin monta ehtoa, mutta sijoitan rahastooni 300 euroa kuukaudessa, joten toivottavasti se tuottaa ja vanhemmiten olen sitten varakas täti vaikka onnettomalla eläkkeellä. Neljän lapsen äitinä ne eläkevuodet kutistuvat väkisinkin vaikka olen aina välillä töissä ollut.

että lapset hoidetaan silloin kokonaan kotona, jos työtä tekee vain osa-aikaisesti ja lasten aikoihin sovittaen.

Eli en kannata sellaisia järjestelyitä, joissa vanhemmat ovat vuorotellen töissä toinen päivällä ja toinen illalla. Eikä tulisi mieleenkään pitää lomia miehen kanssa eri aikaan (oma valintaisesti).

Meidän perheelle ainakin nauttii todella paljon koko perheen yhteisestä ajasta. Meille riittää sellainen porrastus, että toinen vie lapset hoitoon 8.15 ja toinen hakee 15.15....

Miehellä illat venyvät matkojen takia, joskus pitkiksi - ja jos se olisi jatkuvaa, ettei ikinä olla kaikki yhdessä kotona olisi se minusta todella ikävää...

Me ollaan haluttu hoitaa lapset kotona 3-vuotiaiksi ja hoidettu heitä vuorotellen. Minä tosin teen työtä kotona, joten en ole poissa illallakaan.

olen sen verran nähnyt tapauksia, että a) ei voi erota, vaikka haluaisikin, kun ei pärjäisi rahallisesti b) todennäköisesti mökkiytyy, paitsi jos on fyrkkaa tehdä ja harrastaa c) jos mies löytää vanhoilla päivillään uuden, on tyhjänpäällä, mitä sinulle jää käteen? d) olet toisen armoilla, etkä ole itsenäinen ja pysty siinä mitassa tekemään omia päätöksiäsi kuin ehkä haluaisit.

Mä olen ollut molempien lasten kanssa 3 vuotta kotona. Esikoinen kun täytti kolme, niin menin töihin. Sitten teinkin töitä niin kauan kunnes syntyi kuopus. Sen kanssa taas kolmevuotta kotona ja sitten menin vuodeksi töihin. Se riitti. Meillä on taloudellisesti mahdollista se, että mä olen kotona. Aion olla ainakin niin kauan että kuopus on ekaluokan käynyt. Sitten menen töihin taas. Mä tykkään olla kotona ja nautin lasteni seurasta. En kuitenkaan ole ihan jämähtänyt tänne kotiin, vaan tykkään tapailla ystäviäni, ilman että lapset on mukana. Nähdään jossain kauppakeskuksessa, kahvitellaan, shoppaillaan ym. Harrastuksia myös löytyy.

Mun ei olis pakko tehdä koskaan töitä. Olen perinyt vanhempani ainoana lapsena. Ja ne rahat riittäisivät löhöilyyn. Olen myös sijoittanut rahaa, minkä olen itse tienannut töitä tekemällä. Mutta haluan vielä töihinkin mennä. Nyt kuitenkin näin.

Jos haluaa jäädä kotiin, eikä mennä töihin, niin kukaan ei estä. Tosin ei silloin kyllä mitään yhteiskunnan tukiakaan saa, toisaalta silloin ei ole työkkärille tai kelalle tilivelvollinen tekemisistään.