Tämän takia minä jouduin mielisairaalaan.
Kiintymysvanhemmuus:
1. Birth Bonding: syntymän jälkeinen siteen muodostuminen. Äidin ja vauvan side alkaa muodostua heti syntymän jälkeen, ja vauvan elämän ensimmäiset päivät ovat erityisen herkkää aikaa. Äidin ja vauvan kiintymyssuhteella on myös biologinen (hormonaalinen) pohja, ja se alkaa muodostua, kun he viettävät paljon aikaa yhdessä ensimmäisinä yhteisinä päivinä.
2. Breastfeeding: imetys. Imetys on upea tapa oppia tuntemaan oma lapsi: ¿me kutsumme sitä vauvan lukemiseksi¿, Searsit kirjoittavat. Jotta imetys onnistuisi, äidin on opittava vastaamaan vauvan viesteihin, ja se on ensimmäinen askel luottamuksellisen suhteen muodostumisessa. Fyysinen läheisyys on vauvalle tärkeää. Imetys myös nostattaa ¿äitihormonien¿, prolaktiinin ja oksitosiinin, määrää ja ne puolestaan tuovat äidille rentoutuneemman, rauhallisemman olon.
3. Babywearing: vauvan kantaminen. Kantaminen on monin tavoin hyväksi vauvan kehitykselle. Kantaminen lisää myös äidin herkkyyttä vauvan viestejä kohtaan. ¿Koska vauvasi on lähelläsi, opit tuntemaan hänet paremmin.¿
4. Bed sharing: vauvan lähellä nukkuminen. Yöllinen vanhempien läheisyys voi auttaa levottomasti nukkuvia lapsia nukkumaan paremmin.
5. Belief in baby¿s cries: vauvan itku on vauvan kieltä. Itku on signaali, ja vanhemman on vastattava siihen. ¿Mitä herkemmin vastaat, sitä paremmin vauva oppii luottamaan vanhempiinsa ja omaan kykyynsä kommunikoida.¿
6. Balance and boundaries: tasapaino ja rajat. On muistettava huolehtia itsestään, omasta jaksamisestaan, ja parisuhteestaan. Ne ovat kaiken vanhemmuuden perusta.
7. Beware of ¿baby trainers¿: varo ¿hyvää tarkoittavia¿ neuvoja, koska ne ovat usein vääriä. ¿Huudata sitä pari yötä¿, ¿laadi sille aikataulu¿, ¿älä pidä sitä niin paljon sylissä, hemmottelet sen pilalle¿... Tällaiset neuvot kannattaa jättää huomiotta.
Kommentit (74)
Jos vauva ei pystynyt nukkumaan vieressäsi, miksi silti nukutit viereen? Ethän sinä silloin vastannut vauvasi tarpeisiin.
vauvojen äidit joutuvat syystä tai toisesta mielenterveyden takia hoitoon.
sanoivat. Ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa. Kohdassa seitsemän teilataan kaikki ' terveen järjen' kommentit muinaiseksi huuhaaksi. Niin minä uskoin. Luulin, että vauvat tarvitsevat vieressä nukkumista ja että olen huono äiti jos en nukuta vieressäni. Pääasiassa vauva heräsi kuitenkin syömään. Jatkuvasti.
Minä en nukkunut enää... ja parempi niin, koska jos nukuin, minut herätettiin juuri kun nukahdin.
Jos minä EN olisi saanut elää vauvojeni kanssa suunnilleen noiden ohjeiden mukaisesti, olisin varmaan joutunut hoitoon..! Jos siis olisi pitänyt huudattaa, ei olisi saanut aina syöttää kun vauva pyytää, ei olisi saanut nukuttaa viereen jne...
Niin me ollaan erilaisia... äidit ja vauvat. Jokaisen pitäisi koittaa löytää itselleen ja vauvalleen sopivat " ohjeet" (jos niitä kokee tarvitsevansa) -niitähän kyllä löytyy joka lähtöön...
Vierailija:
Ei missään käytetä enää termiä miel..
vauvojen äidit joutuvat syystä tai toisesta mielenterveyden takia hoitoon.
ap, olisiko perimmäinen syy hoitoon joutumisellesi ollut kuitenkin synnytyksen jälkeinen masennus? josta johtuen takerruit esim näihin neuvoihin (jotka oikeasti ovat ihan fiksuja ja toimivia)?
Itse olin niin kuoleman väsynyt, että jos vauva oli vähän aikaa rauhassa, ts. nukkui, halusin makuulle, miten kantoliinan kanssa voi mennä makuulle ja istumaan ja seisomaan edes takaisin. Enkä ymmärrä, miten tämä aikataulu sopii kantoliinailuun:
- vauva syö (ei, ei onnistunut pienillä tisseilläni kantoliinassa, seurauksena tissilakko kyseiseen rintaan)
- pulauttaa
- vauva nukkuu 10 min....
- vauva itkee, vauvaa heiluteltava eri asennoissa, tarjotaan taas tissiä, vauva syö vähän... nukahtaa... pulauttaa... syö taas puoli tuntia... itkeskelee...
Kantoliina olisi pitänyt riisua tunnissa pois keskimäärin kolme kertaa.
Kyllä, minulle on kerrottu ohjeet kantoliinailuun ja sen uskonnon harrastajat ovat sitä mieltä, että vaikka vauvani huusi pää tulipunaisena, kun häntä siihen sidottiin, olisi sitä pitänyt siitä huolimatta tehdä.
t.ap
mitkään noudattamasi ohjeet eivät tuota toivottua tulosta eli tyytyväistä vauvaa, joten kyseenalaistat ohjeet ja alat miettiä vaihtoehtoja! Haloo!
nyt etsit syitä sairastumisellesi ihan väärästä suunnasta. Ongelmasi lienee terveen järjen ja itseluottamuksesi puute.
Nykyään ohjeita tuputetaan vanhemmille joka tuutista. Pitäisi olla täydellinen joka suhteessa. Ja jos et niitä ohjeita noudata niin johan leimataan huonoksi, itsekkääksi äidiksi, joka ei osaa/halua ajatella lapsensa parasta. Katsokaa nyt hyvät ihmiset peiliin! Tällä palstalla on juuri tuollainen meininki. Ns. täydelliset äidit moralisoivat muita minkä ehtivät. Tosi raadollista. Eikös meidän äitien pitäisi tukea toisiamme?
Jokainen on äiti tavallaan ja se suotakoon. Jokainen lapsikin on erilainen, joten ei kukaan perheen ulkopuolinen voi sanoa, miten kunkin tulee lapsensa kasvattaa. Uskon, että jokainen meistä tekee parhaansa.
Tai käydä vessassa. Tai syödä. Enkä takertunut näihin neuvoihin. Löysin vaan juuri äsken tämän listan, missä on koottuna kaikki, mitä minulle on ohjeistettu vauva-aikana ja tehty selväksi, että jos näissä ei onnistu, on huono äiti ja ei yritä tarpeeksi. En ole kuullut edes mitään muita ohjeita, näitä nykyäideille opetetaan.
t.ap
Vierailija:
ap, olisiko perimmäinen syy hoitoon joutumisellesi ollut kuitenkin synnytyksen jälkeinen masennus? josta johtuen takerruit esim näihin neuvoihin (jotka oikeasti ovat ihan fiksuja ja toimivia)?
Vierailija:
minkä íkäinen vauva? missä se oli s..
ja luovutin monessa muussakin ja vauvakin nukkumaan omaan sänkyyn. Mutta niin kauan yritin olla hyvä äiti, että koin burnoutin ja jouduin ns. mielisairaalaan.
Sitä paitsi, jos ainoa asia mitä minulle on ikinä kerrottu on, että imetä tai lapsellesi voi tulla tauteja eikä vastustuskyky kasva... miten käytän tervettä järkeä? Kukaan ei sano, että korvikkeet eivät ole mikään katastrofi kukaan ei kerro miten vaikeaa imetys on... en minä tiennyt asioita, joita tiedän nyt.
Sairaalassa sanottiin, että voin ostaa yhden purkin korviketta varalta kaappiin. Tottahan toki oletan, että sen antaminen on siis ultimate paha, kun sitä kehoitetaan välttämään viimeiseen asti.
t. ap
Vierailija:
Nykyään ohjeita tuputetaan vanhemmille joka tuutista. Pitäisi olla täydellinen joka suhteessa. Ja jos et niitä ohjeita noudata niin johan leimataan huonoksi, itsekkääksi äidiksi, joka ei osaa/halua ajatella lapsensa parasta. Katsokaa nyt hyvät ihmiset peiliin! Tällä palstalla on juuri tuollainen meininki. Ns. täydelliset äidit moralisoivat muita minkä ehtivät. Tosi raadollista. Eikös meidän äitien pitäisi tukea toisiamme?Jokainen on äiti tavallaan ja se suotakoon. Jokainen lapsikin on erilainen, joten ei kukaan perheen ulkopuolinen voi sanoa, miten kunkin tulee lapsensa kasvattaa. Uskon, että jokainen meistä tekee parhaansa.
omaa järkeäänkin tietenkin saisi käyttää...