Tämän takia minä jouduin mielisairaalaan.

mitkä tahansa ohjeet saavat sekaisin jos niitä yrittää noudattaa orjallisesti ja pilkuntarkasti. Niin se kantaminen (johon minä en kyllä tarvinnut liinaa) kuin vieressä nukuttaminen (jonka aloitin kun lapsi antoi siten paremmin nukkua).



Ongelmana pitäisin meidän äitien pyrkimystä olla kaikin tavoin täydellisiä, SUORITTAA äitiyttä, vaimoutta ja naiseutta. vähemmän suorittamista ja enemmän itseluottamusta ja itsetuntoa meille kaikille. Ohjeilla voi vaikka pyyhkiä.. lattiaa mikäli itsestä niin tuntuu.



Meidän äitejä neuvottiin ruokkiin vaan neljän tunnin välein, ja yhtä lailla ne noudatti sitä ohjetta ja lapsi huusi ja äiti väsyi.

Lapsen tarpeiden vaistoamista ja niihin vastaamista. Ei, ei vaistoamista, niiden oppimista. Vähemmän huuhaata ja enemmän tervettä järkeä.

Millaiseksi sitten luulit vauva-aikaa? Että vauva nukkuu kauniina sängyssään ja elämä jatkuu normaalina? Realiteetti on, että vauvat syövät , pulauttelevat, itkevät ja nukkuvat. Lisäksi kakkaavat joskus aika tavalla, joten vaippaakin täytyy vaihtaa usein. Usein ongelma on siinä, että tulevat äidit eivät omaa minkään laista käsitystä siitä mitä tuleman pitää vaan lähdetään ikään kuin soitellen sotaan. Järkevä ihminen ottaa asioista selvää, kuuntelee omaa lastaan ja itseään, pyytää apua tarvittaessa ja jos silti joutuu hoitoon, niin sitten ei mahda mitään. Joillain ihmisillä mieli vaan särkyy helpommin kuin toisilla.

jos ei sen vertaa ymmärrä, ettei mitään ohjeita maailmassa voi noudattaa kirjaimellisesti tai ettei kukaan voi täydellinen olla. Mikset voi myöntää että teit virheen yrittäessäsi noudattaa ohjeita liian kirjaimellisesti?

Tämän minä tajusin kun uuvuin. Tajusin että olin vaatinut itseltäni ihan mahdottomia, ja vain minä itse olin vaatinut, ei kukaan muu.

olisi hyvä olla. Hänellä olikin, minulla ei.

t.ap

Vierailija:

jos ei sen vertaa ymmärrä, ettei mitään ohjeita maailmassa voi noudattaa kirjaimellisesti tai ettei kukaan voi täydellinen olla. Mikset voi myöntää että teit virheen yrittäessäsi noudattaa ohjeita liian kirjaimellisesti?

Aikuisen ihmisen pitää pystyä päättämään itse mitä kaikista niistä ristiriitaisista " ohjeista" pitää itse hyvänä. Koulussa tehtiin niinkuin opettaja sanoo, sen jälkeen on aikuistuttu ja tajuttu että vain minä itse tiedän miten pitää toimia, koska vain minä siitä olen lopulta vastuussa. Ei kukaan todella ota vastuuta noista ohjeista, kun ne kymmenen vuoden kuluttua on muutettu taas päälaelleen. Et voi olla noin naiivi?

Järkevä ihminen kuuntelee omaa vointiaan, mutta lastaan rakastava hormonihöyryinen äiti kuuntelee ainoastaan lastaan. Apuakin mielellään pyytäisi, jos olisi joku, jolta pyytää.

t.ap

Vierailija:

Millaiseksi sitten luulit vauva-aikaa? Että vauva nukkuu kauniina sängyssään ja elämä jatkuu normaalina? Realiteetti on, että vauvat syövät , pulauttelevat, itkevät ja nukkuvat. Lisäksi kakkaavat joskus aika tavalla, joten vaippaakin täytyy vaihtaa usein. Usein ongelma on siinä, että tulevat äidit eivät omaa minkään laista käsitystä siitä mitä tuleman pitää vaan lähdetään ikään kuin soitellen sotaan. Järkevä ihminen ottaa asioista selvää, kuuntelee omaa lastaan ja itseään, pyytää apua tarvittaessa ja jos silti joutuu hoitoon, niin sitten ei mahda mitään. Joillain ihmisillä mieli vaan särkyy helpommin kuin toisilla.

näistä ohjeista ennen olen niitä noudattanut, meillä ne toimii. Mulla noi tuli vaiston mukana, ehkä sitä pitäis ennemminki kuunnella.

Toivottavasti ap voi jo paremmin.

Minun mielestäni on tosiasia, että nykyäjan äideiltä vaaditaan ihan liikaa. Sen kertoo jo tämä palsta. Ei kenelläkään ole varmaan raskausaikana täydellistä kuvaa siitä, mitä äitinä oleminen tulee olemaan. Ja kun ne lapset vielä tuppaavat olemaan niin kovin erilaisia.



Tuoreelle perheelle luodaan joka suunnasta paineita olla täydellisiä. Koita siinä sitten pitää pää kylmänä kun on kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä muutenkin.

Meillä esikoinen oli todella hankala tapaus. Nukkui yöt huonosti (heräili tunnin-kahden välein) ja päikkärit olivat vartin luokkaa. Tukiverkosto on meillä aika pieni. Yksi isovanhempi oli käytettävissä, joka on vielä työelämässä, joten ei häntäkään voinut liikaa rasittaa. Kyllä silloin tuntui, että kohta pimahtaa. Jotenkin kummasti saimme mieheni kanssa sitten kuitenkin homman hoidettua ja kyllä oli juhlaa kun lapsemme nukkui 1,5 vuotiaana ensimmäiset täydet yöunensa!

Jouduit hoitoon kun yritit yrittämästä päästyäsi noudattaa näitä ohjeita täydellisesti.

Vai olit fiksu ja kyseenalaistit ohjeet?



Ei se vika niissä ohjeissa ole, sulle sattui vaativa vauva ja sitten vielä yritit noudattaa jotain omia kuvitelmiasi täydellisestä vanhemmuudesta.

En nyt ihan ymmärrä, ettet koko vauva-aikana saanut nukuttua edes kolmea tuntia? Eikö mies olisi voinut edes viikonloppuisin hoitaa vauvaa, jotta saisit nukkua?



Minkä ikäinen vauvasi on nyt? Oletko itse ihan nuori?



Kun minusta nuo ohjeet ovat todella hyviä, ja itse ihan oman käytännön järkeni perusteella olen niin tehnyt; otin vauvan viereen nukkumaan, jotta minun ei tarvinnut yöllä nousta ylös, kannoin liinassa, koska siten pääsin kulkemaan helpommin. Päivällä saatoin laittaa vauvan meidän sänkyyn/omaansa ja nukkua päiväunet siinä vieressä. Ja jos imettäminen oli sinulle vaikeaa, niin etsitkö siihen apua?



Osasitko yhtään nauttia vauvastasi, ihailla häntä, leikkiä hänen kanssaan? Vai yrititkö suorittaa täydellistä äitiyttä ymmärtämättä, mistä tässä kaikessa on kyse??

Ne ohjeet on niin tarkkoja ja kun vauva on uusi ja sen hoitaminen vielä uudempaa, tulee tunne, että sehän kuolee tai ainakin sairastuu, jos sitä ei hoida ohjeiden mukaan. Toisaalta ohjeet on välillä ristiriitaisiakin.



Olen itse imettänyt lapsiani pitkään ja vieläkin muistan esikoisen imetykset kun tämä 1 tunnin välein söin öin ja päivin. Neuvolassa sanoivat sen olevan normaalia. Itse välillä ajattelin, että hullun hommaa..



Myös koliikista sanoiva,t että ainahan ne vauvat itkee, ja että pitää luottaa siihen äidin vaistoon näissä asioissa. Esikoisen kanssa varsinkaan ei niistä vaistoista juuri tiedä.

Vierailija:

En nyt ihan ymmärrä, ettet koko vauva-aikana saanut nukuttua edes kolmea tuntia? Eikö mies olisi voinut edes viikonloppuisin hoitaa vauvaa, jotta saisit nukkua?

>Ei, koska vauva söi rintaa useammin kuin 3h.

Minkä ikäinen vauvasi on nyt? Oletko itse ihan nuori?

>Olen 30, vauva vuoden.

Kun minusta nuo ohjeet ovat todella hyviä, ja itse ihan oman käytännön järkeni perusteella olen niin tehnyt; otin vauvan viereen nukkumaan, jotta minun ei tarvinnut yöllä nousta ylös, kannoin liinassa, koska siten pääsin kulkemaan helpommin. Päivällä saatoin laittaa vauvan meidän sänkyyn/omaansa ja nukkua päiväunet siinä vieressä. Ja jos imettäminen oli sinulle vaikeaa, niin etsitkö siihen apua?

>Ei tarvinnut nousta ylös? Miksi ei? Minun vauvani heräsi pahimmillaan tunnin ja puolen tunnin välein syömään rintaa. Olisinko antanut hänen huutaa? Ei, nousin - oli hän vieressä tai ei - imettämään. Makuuimetys ei onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta, vauva sai nk. rintalakon eikä suostunut rinnalle ollenkaan vaan meni tulipunaiselle kaarelle yritettäessä. Ei kuulkaa auttanut itun ohjeet valojen vähennyksista tai muusta soopasta. Makuullaan ilmeisesti heruin niin huonosti. Rintani olivat myös niin hmm.. kiinteät, että niitä ei saa helposti vauvan suuhun makuulla.

>Päivällä päiväunet? Mutta kun vauva nukkui kerralla vain oman unisyklinsä 20 minuuttia. Itse en valitettavasti siinä ehdi vetää aikuisen vaatimaa 1.5 h:ta.

>Saatoit laittaa? Jahas, meidän vauvaa ei voinut ' laittaa' mihinkään. Hänet piti keinuttaa päiväunille (siis vanhempana, kun ei enää nukahdellut noin vaan), jos hänet ' laittoi' johonkin, huusi hän niin kauan, että nosti syliin ja tuuditti uneen.

>Etsin apua, tiedän imetyksestä lähes kaiken.

Osasitko yhtään nauttia vauvastasi, ihailla häntä, leikkiä hänen kanssaan? Vai yrititkö suorittaa täydellistä äitiyttä ymmärtämättä, mistä tässä kaikessa on kyse??

>Osasin, rakastan häntä yli kaiken ja hassuttelin/hassuttelen aina. Väsymyksestä huolimatta hän oli niin söpö ja mussuinen. Mielestäni se myös kuuluu siihen, että yrittää suorittaa täydellistä äitiyttä.

Ja - mistä tässä kaikessa on kyse??

Vierailija:

Vierailija:

En nyt ihan ymmärrä, ettet koko vauva-aikana saanut nukuttua edes kolmea tuntia? Eikö mies olisi voinut edes viikonloppuisin hoitaa vauvaa, jotta saisit nukkua?

>Ei, koska vauva söi rintaa useammin kuin 3h.

**Tuota - sinä siis syötit häntä useammin kuin 3 h välein? Entä jos et olisi tehnyt niin, vaan isä olisi ottanut vauvan liinaan ja lähtenyt ulos lenkille?

Minkä ikäinen vauvasi on nyt? Oletko itse ihan nuori?

>Olen 30, vauva vuoden.

Kun minusta nuo ohjeet ovat todella hyviä, ja itse ihan oman käytännön järkeni perusteella olen niin tehnyt; otin vauvan viereen nukkumaan, jotta minun ei tarvinnut yöllä nousta ylös, kannoin liinassa, koska siten pääsin kulkemaan helpommin. Päivällä saatoin laittaa vauvan meidän sänkyyn/omaansa ja nukkua päiväunet siinä vieressä. Ja jos imettäminen oli sinulle vaikeaa, niin etsitkö siihen apua?

>Ei tarvinnut nousta ylös? Miksi ei? Minun vauvani heräsi pahimmillaan tunnin ja puolen tunnin välein syömään rintaa. Olisinko antanut hänen huutaa? Ei, nousin - oli hän vieressä tai ei - imettämään. Makuuimetys ei onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta, vauva sai nk. rintalakon eikä suostunut rinnalle ollenkaan vaan meni tulipunaiselle kaarelle yritettäessä. Ei kuulkaa auttanut itun ohjeet valojen vähennyksista tai muusta soopasta. Makuullaan ilmeisesti heruin niin huonosti. Rintani olivat myös niin hmm.. kiinteät, että niitä ei saa helposti vauvan suuhun makuulla.

**No, tuossa kaikki ovat varmaan sitten yksilöllisiä - yksi minunkin lapsistani kyllä pulautti kaikki syömänsä makuuasennossa, joten hänen kanssaan piti mennä keinutuoliin. Ja meillä ollut allergisia lapsia, joten yöunet jääneet kyllä vähiin - siksi juuri tuo isän apu ja päiväunet olleet välttämättömiä.

>Päivällä päiväunet? Mutta kun vauva nukkui kerralla vain oman unisyklinsä 20 minuuttia. Itse en valitettavasti siinä ehdi vetää aikuisen vaatimaa 1.5 h:ta.

**Ei millään nukkunut enempää - edes vaunuissa keinuttamalla? Vai etkö yrittänyt sitä ollenkaan. minä olisin kyllä koettanut, jos ei olisi pidempään nukkunut.

>Saatoit laittaa? Jahas, meidän vauvaa ei voinut ' laittaa' mihinkään. Hänet piti keinuttaa päiväunille (siis vanhempana, kun ei enää nukahdellut noin vaan), jos hänet ' laittoi' johonkin, huusi hän niin kauan, että nosti syliin ja tuuditti uneen.

**Ei sitten saanut nukkuvana laitettua mihinkään`?

>Etsin apua, tiedän imetyksestä lähes kaiken.

Osasitko yhtään nauttia vauvastasi, ihailla häntä, leikkiä hänen kanssaan? Vai yrititkö suorittaa täydellistä äitiyttä ymmärtämättä, mistä tässä kaikessa on kyse??

>Osasin, rakastan häntä yli kaiken ja hassuttelin/hassuttelen aina. Väsymyksestä huolimatta hän oli niin söpö ja mussuinen. Mielestäni se myös kuuluu siihen, että yrittää suorittaa täydellistä äitiyttä.

Ja - mistä tässä kaikessa on kyse??

Niin mistä on kyse? Teillä oli vaikea vauva-aika, ja toivottavasti helpottaa nyt. Ja kyse oli kai siitä, että sinä syytät sinänsä hyviä neuvoja, vaikka ne eivät sinun sairastumisesi syy olleetkaan.

Eihän pientä vauvaa voi ohjeista seuraamalla hoitaa! Kyllä nuo hyviltä neuvoilta kuulostavat, mutta ei mitään ohjeita ole lapsen hoitamiseen, neuvoja on, moniakin, mutta nekin pitää soveltaa jokaisen lapsen kohdalle.



Ap, jossain kirjotuksessasi sain sellaisen käsityksen, että syytit pientä viatonta vauvaasi kaikesta! Vauva itkee jos sillä ei ole hyvä olla, ei pieni vauva itke ärsyttääkseen..

Ja toivottavasti teillä on jotain tukiverkkoja käytettävissä. Ja ehkä opit tapahtuneesta tervettä kriittisyyttä kaikenlaisia neuvojia kohtaan. Kaikenlaista voi kokeilla mutta jos se ei teidän perheessä toimi, teillä on vanhempina oikeus kokeilla vaikka päälläseisontaa, jos siitä on teille apua. Kukaan ei teitä voi siitä tuomita, jos lapsenne ja itsenne parhaaksi toimitte.



Olen itse kokenut saman riittämättömyyden tunteen esikoisen " vanhana" äitinä, eli hieman reilu kolmikymppisenä, en tosin ihan niin pitkälle menneenä kuin sinulla, meillä tosin vauvakin varmaan vähän helpompi. Mutta tutut tunteet ja toimintatavat. Tosin kaikkea en ottanut ihan kirjaimellisesti, esim. tuttia pidin ihan hyvänä konstina, ei vaikuttanut imettämiseen eikä muuhunkaan. Ehkä koulutustaustalla ym. tekemistä asian kanssa niin, että kaikesta pitää ottaa aina selvää, hankkia kirjallisuutta, hakea netistä kaikki tieto mitä irti saa ja ne omat tuntemukset ja toiveet jää vähän vieraiksi. Ja myös se ongelmana, etten oikeasti ole koskaan ollut pienen vauvan kanssa tai nähnyt sitä vauvaperheen realiteettia ennen omaa lasta. Oman äidin neuvoihin taas tuli suhtauduttua kielteisesti, ehkä ihan hormonaalisista ja psykologisista syistäkin (ei kunnon murrosikää, ns. kiltti tyttö, kapinavaihe vasta nyt?), lisäksi äidin neuvot osin jo täysin vanhentuneita ja nykyohjeiden vastaisia. Nykyäänkin menee hermot, kun kaikki itku johtuu äitini mukaan aina hampaista (lapsella oli refluksi, korvakierre, lievä koliikki ym. mutta ei... aina ne helkkarin hampaat....)



Seuraavan lapsen kanssa toivon voivani irtautua tästä suorittamisesta ja toimia enemmän tunnepohjalta. Jaksamista sinullekin!

Minäkin ostin kantoliinan, mutta huomasin sen hyödyttömäksi. Lapseni huusi, jos laitoin siihen tiukkaan otteeseen, mitä muut suosittelivat ja heidän lapsensa siitä silminnähden nauttivatkin. Minä siis lopetin liinailun, vaikka kallis liina olikin hankittu.



Siis esimerkiksi vain, että pitää kuunnella omaa lastaan. Toki lapset ovat erilaisia ja ehkä me muut emme ymmärrä mitään ap:n vauvasta, joka on tosiaan voinut olla kovin vaativa ja tyytymätön. Sitä on vaikea käsittää silloin, kun oma suhde vauvaan kehittyy automaattisesti ja nuo ohjeet tuntuvat itsestäänselviltä.



Pahinta on usein kuitenkin se, että ei enää saa nukuttua. Se saa aivot karmeaan tilaan. Siksi kannattaa hoitaa omaa nukkumistaan, jos vauva-aikana se alkaa kärsiä siinä määrin, ettei vuorokaudessa tule unta enempää kuin 2 h. Sillä ei kukaan pidemmän päälle pärjää.

Koska kaikki kuitenkin lukee ja nykyisellä tiedon valtakaudella tosi monet ihan liikaa. Mitä " lukeneempi" äiti usein sen suurempi lastenkasvetuskirjojen pino on yöpöydällä.



Mutta ap::tä ymmärrän varsinkin jos oli esikoinen, ei ole kovin helppoa olla sivuuttamatta niitä ohjeita?

jos luuli, että sitä pitäisi syöttääkin 10 min välein!



Tulee mieleeni esikoisen ajoilta tapaus... Olimme tulleet kotiin synnäriltä, ja olin ensimmäistä kertaa menossa suihkuun. Vauva oli syönyt ja kaikki hyvin. Olin ehtinyt laittaa suihkun päälle, kun mies tulee vauvan kanssa kylppäriin " Se itkee, sillä on varmaan nälkä!" No ei varmasti ollut, ja sanoinkin sen miehelle, joka sitten onnistuikin saamaan vauvan rauhoittumaan. Ja minä sain hiukset pestyä.

Hänellä ei ollut tuttia ja ihan tosissaan, lapsentahtinen syöttö johti siihen, että vauvamme lopulta käytti ruokaa tuttina. Ei siis pelkkää rintaa - myöhemmin pulloa, vaan ruokaa. Hänen oli nukahtaakseen saatava ihan kunnon satsi maitoa. Tästä seurasi sellainen kierre, että hän veti ' kunnon' satsin, sellaisen, joka piti nälän, mutta vain tunniksi tms. ja sitten oli saatava taas lisää. Vauvat kun tarvivat imemistä niin hän tarvi rintaa ja pulloa.

Tarkoitan 10 min välein syöttämisellä niitä alkuaikoja kun toinen nukahti rinnalle ja heräsi heti haluamaan lisää safkaa, kun siitä johonkin liikutti. Ts, noudatin ohjetta ' joka itkuun rintaa' . Ja siitäpä se sitten rauhottuikin eikä mistään muusta. Lisäksi hän kasvoi alussa hirveätä tahtia ja tarvi ruokaa todella paljon. Itse olin niin stressaantunut, että aloin herumaan vasta 2kk imettämisen jälkeen. Luin kuitenkin joka paikasta, että maito riittää, minkä vuoksi en uskonut, että se, että yhdeksän tuntia nostaa vauvaa rinnalle voisi olla merkki siitä että maito ei ehkä riitäkään. Tilannehan yleensä tasaantuu, mutta niin ei vaan käynyt minulla - ehkä stressin takia.

Nyt tässä on tietysti viisastunut, mutta kun ei ole mitään kokemusta lapsista niin mistä sen tietää mikä on normaalia ja mikä ei.

t. ap

Vierailija:

mutta eihän ap osannut kuunnella va..

jos luuli, että sitä pitäisi syöttääkin 10 min välein!

Tulee mieleeni esikoisen ajoilta tapaus... Olimme tulleet kotiin synnäriltä, ja olin ensimmäistä kertaa menossa suihkuun. Vauva oli syönyt ja kaikki hyvin. Olin ehtinyt laittaa suihkun päälle, kun mies tulee vauvan kanssa kylppäriin " Se itkee, sillä on varmaan nälkä!" No ei varmasti ollut, ja sanoinkin sen miehelle, joka sitten onnistuikin saamaan vauvan rauhoittumaan. Ja minä sain hiukset pestyä.