Tämän takia minä jouduin mielisairaalaan.

Olen itse nyt 4 v tytön äiti. Lapsi oli vauvana todella haastava yksilö ja töitä saatiin tehdä ensimmäiset vuodet hänen kanssaan todella, sekä minä että mies. (nykyään mitä hurmaavin pikkuneiti ja suloinen toki oli vauvanakin)



Ymmärrän elämän haastavuuden, jos vauva on runsaasti itkevä sekä huonosti nukkuva, ja siinä tilanteessa neuvoja ja syyllistämistä sataa joka puolelta ja itse olet ensimmäistä kertaa äiti etkä välttämättä edes kovin sanavalmiissa ja luovassa tilassa käsittelemään kaikkia ristiriitaisia neuvoja ja vastaamaan niihin. Esim. omassa älyssäni ja luovuudessani ei ole mitään vikaa, ei myöskään käytännön älyssä ja arjen organisoinnissa ja sietämisessä. Silti se vauva-ajan valvottaminen, ulkopuolisen avun puuttuminen ja vauvan itkuisuus yhdistettynä henkisen tuen puutteeseen lähiympäristöltä, oli minulle liikaa. Tai tokihan pakon edessä jaksoin ja vauva tuli hoidettua. Mutta en voi sanoa nauttineeni vauva-ajasta kuin hetkittäin. Jouduin lopettamaan imetyksen 4 kk jälkeen (syitä en ala selittää nyt tässä) ja mm. siitä sain kuulla vihjailua, että syy olisi minussa kun se loppui. Anoppi paheksui muun muassa sitä, että lapsi nukkui omassa sängyssä omassa huoneessaan (ilmeisesti olisi ollut parempi, että olisin minäkin joutunut mielisairaalaan...). Appivanhemmilta ja myös omilta vanhemmilta yleensäkin tuli jatkuvia neuvoja ja paheksuvan sävyisiä kommentteja milloin mistäkin. Ei sellaisessa tilanteessa ole kyllä kaukana lopullinen pimahtaminen. Meillä tilanne kärjistyi siihen, että välit appivanhempiin menivät lopullisesti. Mutta parempi sekin kuin mielisairaalaan joutuminen. Parhaani olen tehnyt ja tämä lopputulos varmasti paras koko perheen kannalta. Vaikeuksien kautta olen oppinut ainakin sen, että en enää välitä pätkääkään ulkopuolisten neuvoista ja kommenteista mitä tulee perheemme omiin asioihin. Ei olisi pitänyt tietenkään välittää vauva-aikanakaan, mutta se ei todellakaan ole helppoa sellaisessa tilanteessa missä me olimme ja myös läheisten (esim. isovanhempien) olisi se pitänyt käsittää jo normaalien käytöstapojen pohjalta. (en halua pitää enää yhteyttä appivanhempiin, koska tulin viimeistään tämän kriisin jälkeen yliherkäksi heidän puheilleen. Vihdoin saamme elää omaa elämäämme rauhassa.) Ainakin vauva-aika olisi ollut huomattavasti helpompaa henkisesti ilman isovanhempia.

Joka on osasyynä täydellisyyttä lapselleen haluavien äitien masennukseen. Esikoisen kanssa on pelottavaa, etenkin ilman tukiverkkoja, jonkun pitäisi antaa myös sellaisia ohjeita, jotka toimivat käytännössä. Nämä eivät muuten edes ole ohjeita, vaan aatesuunta nimeltä kiintymysvanhemmuus.

Moni muu täällä kyllä missaa yleisen pointin, jota yritän tässä tuoda esille. Itsehän en nimenmaan tulkitse näitä ohjeita, saati ole lukenut kirjaimellisesti. Puhun siitä, miten ne mielestäni kuvastivat yhteiskuntaa ja sen asettamia vaatimuksia äitiydelle ja niiden sävystä joka on hyvin tuomitseva kaikkea sitä kohtaan, mikä ei tähän pysty.

ps. mielestäni tuo aikataulun laatiminen olisi toiminut kyllä hyvin

Vierailija:

Tässä on suoria lainauksia ohjelistaltasi:

4. Bed sharing: vauvan lähellä nukkuminen. Yöllinen vanhempien läheisyys voi auttaa levottomasti nukkuvia lapsia nukkumaan paremmin.

Tuossa sanotaan että VOI AUTTAA nukkumaan paremmin!!! Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, että jos ei auta, niin kannattaa kkeilla jotain toista vaihtoehtoa.

6. Balance and boundaries: tasapaino ja rajat. On muistettava huolehtia itsestään, omasta jaksamisestaan, ja parisuhteestaan. Ne ovat kaiken vanhemmuuden perusta.

Mihin ihmeeseen sulta unohtui täysin tämä ohje??

7. Beware of ¿baby trainers¿: varo ¿hyvää tarkoittavia¿ neuvoja, koska ne ovat usein vääriä. ¿Huudata sitä pari yötä¿, ¿laadi sille aikataulu¿, ¿älä pidä sitä niin paljon sylissä, hemmottelet sen pilalle¿... Tällaiset neuvot kannattaa jättää huomiotta.

Jos et tajua eroa tavallisen järjen, ja tällaisten lasta vahingoittavien neuvojen välillä, niin jo on ihme.

Kaiken kaikkiaan olet aika ihme idiootti.

kai tajuat, että jokaiselle se eka lapsi on todella ensimmäinen, ei siis ole kokemusta muillakaan sen esikoisen kanssa olemisesta! Aika harva meistä on esim. pikkusisariaan joutunut kunnolla HOITAMAAN, mitä nyt ehkä joskus vahtimaan. ELi tavallaan ollaan samalla viivalla esikoisten kanssa kaikki.



Tukiverkot sitten eri asia, joillain hyvät, joillain huonot.

Meillä taas minä olin niin tyhmä, että uskoin esikoisen kanssa ekat viikot jotain synnärin vanhan kansan lastenhoitajaa, joka kertoi, että lasta ei pidä syöttää tiuhempaan kuin 4 h välein. Seurauksena huutava vauva ja alhainen painonnousu, vanhempien stressistä puhumatta. Otin opikseni ja rupesin toimimaan niin kuin minusta tuntui oikealta sen sijaan, että olisin ajanut itseni hirteen toimimattomia ohjeita noudatellen ja jälkeenpäin syytellyt ko. hoitajaa sekä yhteiskunnan asenteita. Suosittelen.

joka voi antaa " ohjeita, jotka toimivat käytännössä" ?! Mikä joku ja missä? Miten joku voisi tuntea vauvasi ja perheesi paremmin kuin sinä? Mitkä maailman ohjeet voivat toimia käytänössä kaikilla vauvoilla? Kuka voi tietää, mikä toimii teillä?

Vierailija:

Esikoisen kanssa on pelottavaa, etenkin ilman tukiverkkoja, jonkun pitäisi antaa myös sellaisia ohjeita, jotka toimivat käytännössä. Nämä eivät muuten edes ole ohjeita, vaan aatesuunta nimeltä kiintymysvanhemmuus.

Olet nyt siis vihainen siitä, että teidän perheessä ei, eikä kukaan kertonut sitä. Tuleepa mieleen eräs synnytys-puolen klassinen bimbo-aloitus " Miksi kaikki valehtelevat synnyttämisestä eikä kukaan kertonut totuutta" , jossa ap ei suostunut pitkänkään ketjun tuloksena käsittämään, että mitään totuutta ei ole, vaan synnytykset ovat erilaisia, eikä kukaan ulkopuolinen pysty tietämään, millaista sinulla tulee olemaan (etkä kyllä itsekään).



Ja sitten toi, että maalaisjärki tarkoittaa automaattisesti vauvaa omassa huoneessa, imetyksen aikaista lopettamista jne. Hohhoijaa. Mun maalaisjärki vaan sattuu olemaan aika lailla sama kuin tuo sun lista, vaikken ole moisesta aatteesta sanaakaan koskaan lukenut (tai juuri jonkun maininnan jossain, että tiedän mitä se tarkoittaa).

Onneksi olkoon, olet oppinut toivottavasti jotain tärkeää elämässäsi. Huolehdi itsestäsi ja hae apua, kunnes voit hyvin.



Suorittava, liian kiltti nuori nainen uupuu jossain vaiheessa, ellei tajua pistää stoppia käytökselleen.



Älä lue enää yhtäkään tietokirjaa lapsista, niin voit taatusti paremmin.



Terv. Itsekin uupumukseen sairastunut

Olen ap:n kanssa tismalleen samaa mieltä: nämä ohjeet ovat nykyäidin uskonnon lakipykäliä. Se, joka noita rikkoo, on HUONO äiti. Tiedän tämän, koska olen ollut itse todella huono äiti.



Ohjeet ovat menneet koko ajan hurjemmiksi: vielä 10 vuotta sitten Vauva-lehdessäkin kehotettiin vanhempia jättämään yli puolivuotiaan itkuihin reagoimatta (kiukuttelu).



Ei ihme, että lapsia ei tehdä, koska niiden hoito on tehty niin vaikeaksi. itse voisin lisääkin tehtailla mutten jaksa sitä painettta, joka tulee siitä, ettei elä pehmo-oppien mukaan.



T: itkunukuttaja

Toivottavasti seuraavalla kerralla jo olet! - jos sellaista tulee...

Vetoat koko ajan siihen, että yhteiskunta asettaa paineita äideille. Kuka sinua oikeasti tarkkailee? Muut äiditkö? Siksikö sinun pitää noudattaa jotain ohjeita ja unohtaa maalaisjärkesi lisäksi omat tarpeesi? Olisikohan sairastumisessasi kuitenkin kyse sinun omista ongelmistasi ja täydellisyyden tavoittelusta... Tosin sitähän et voi koskaan myöntää.

t. ap

Sen takia, että kirjoittamasi kohdat puuttuivat elämästäsi vauvana vai siksi, että et voinut niitä tarjota omalle lapsellesi vai mikä kuvio oli taustalla?

t. ap

Merlin@:

Sen takia, että kirjoittamasi kohdat puuttuivat elämästäsi vauvana vai siksi, että et voinut niitä tarjota omalle lapsellesi vai mikä kuvio oli taustalla?

järkeviä ohjeita. ja yksi ohjehan oli juuri tasapaino. Ei syy välttämättä ollut ohjeiden, vaan itsellesi asettamiesi vaatimusten.

ja siinähän oli myös se oma jaksaminen.



Olisiko niin, että omasta lapsuudestasi puuttuu jotakin tuosta läheisyydestä, niin sen vuoksi koit sen ahdistavana ja mahdottomana?

parin minuutin välein jne. Kyllä syy oli ihan tasan tarkkaan ohjeissa. Ei tuttia, ei siis tuttia, ei huudatusta, herätys yöllä tunnin välein, huonommuuden tunne kun ei missään noista onnistu. Vauva ei tykkää nukkua vieressä vaan herää siihen jatkuvasti... jne.

t. ap

Eikö tämä juuri tarkoita sitä, että kun se ei onnistu niin en osannut vastata niihin. Mutta piru vie yritin ja yritin niin että lopulta olin mielisairaalassa...



t.ap

terveen järjen puute taitaa olla isompi ongelma

keskivertovauvan itkuihin kyllä on helppo reagoida. Jos itselläsi on ollut itkuinen ja huonosti nukkuva lapsi, ei vika ole sinussa. Aina näissä ohjeissa pitäsi muistaa se, että puhutaan normaalitilanteista, ei poikkeuksista.

Tosin näiden ohjeiden kannalta... tässä kyllä puhutaan lähinnä jo uskonnosta eikä ole muita vaihtoehtoja. Jos näissä ei onnistu, sanotaan, että vika on yrittämisessä tai äidissä tai siinä ettei näe lapsen tarpeita tai muuta vastaavaa.

t. ap

Vierailija:

keskivertovauvan itkuihin kyllä on helppo reagoida. Jos itselläsi on ollut itkuinen ja huonosti nukkuva lapsi, ei vika ole sinussa. Aina näissä ohjeissa pitäsi muistaa se, että puhutaan normaalitilanteista, ei poikkeuksista.