Tämän takia minä jouduin mielisairaalaan.

Eikö tuo kaikki ole ihan luonnollista, mitä noissa neuvotaan?

eihän se vika ole niissä ohjeissa vaan siinä miten niitä luetaan!

Sen vuoksi ne eivät ole luonnollisia. Eivätkä monelta osin mahdollisia nyky-yhteiskunnassa vaan tekevät äitiydestä suorittamista - sinulta vaaditaan kivikauden taidot yhtäkkiä modernin yhteiskunnan keskellä. Esim. minun olisi pitänyt vaistoillani osata yhtäkkiä imettää vaikka kivikaudella en olisi edes hengissä heikkoine kroppineni. Esimerkiksi äidit, jotka eivät tuolloin osanneet/pystyneet imettämään tai vauvat, jotka olivat vaikeita... mitä heille tapahtui?

t.ap

Vierailija:

Onko noissa ohjeissa muka jotain om..

Onko noissa ohjeissa muka jotain om..

Eikö tuo kaikki ole ihan luonnollista, mitä noissa neuvotaan?

ja siinä se vika onkin, ei ohjeissa.

Vierailija:

ja siinä se vika onkin, ei ohjeissa.

Itse kyllä kokeilisin (ja kokeilin) tuttiakin välillä. Oikea nälkä ei tutilla ja sylillä rauhoitu, imemistarve ja turvanhaku kylläkin. Jatkuva sokerisen ensimaidon imeminen saa aikaan ilmavaivoja ja itkuisuutta ja kunnon rasvamaito, joka tulee vasta imetyksen lopussa, jää saamatta.

Normaali tervejärkinen aikuinen osaa ajatella myös omilla aivoillaan ja tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee.

eikö se että epäonnistuit kaikissa, herättänyt sinua ajattelemaan että jossain on jotain tavallisuudesta poikkeavaa ongelmaa sen sijaan että piinaat itseltäsi mielenterveyden piloille?

Edelleen niissä ohjeissa ei ole mitään vikaa vaan siinä ettet käsittänyt tilanteesi olevan poikkeava erityisen vaativan vauvan kanssa.

Olisivat pitäneet sua vielä vähän pidempään siellä hoidossa, et pelaa ihan täydellä pakalla vieläkään.

Vierailija:

Hänellä ei ollut tuttia ja ihan tosissaan, lapsentahtinen syöttö johti siihen, että vauvamme lopulta käytti ruokaa tuttina. Ei siis pelkkää rintaa - myöhemmin pulloa, vaan ruokaa. Hänen oli nukahtaakseen saatava ihan kunnon satsi maitoa. Tästä seurasi sellainen kierre, että hän veti ' kunnon' satsin, sellaisen, joka piti nälän, mutta vain tunniksi tms. ja sitten oli saatava taas lisää. Vauvat kun tarvivat imemistä niin hän tarvi rintaa ja pulloa.

Tarkoitan 10 min välein syöttämisellä niitä alkuaikoja kun toinen nukahti rinnalle ja heräsi heti haluamaan lisää safkaa, kun siitä johonkin liikutti. Ts, noudatin ohjetta ' joka itkuun rintaa' . Ja siitäpä se sitten rauhottuikin eikä mistään muusta. Lisäksi hän kasvoi alussa hirveätä tahtia ja tarvi ruokaa todella paljon. Itse olin niin stressaantunut, että aloin herumaan vasta 2kk imettämisen jälkeen. Luin kuitenkin joka paikasta, että maito riittää, minkä vuoksi en uskonut, että se, että yhdeksän tuntia nostaa vauvaa rinnalle voisi olla merkki siitä että maito ei ehkä riitäkään. Tilannehan yleensä tasaantuu, mutta niin ei vaan käynyt minulla - ehkä stressin takia.

Nyt tässä on tietysti viisastunut, mutta kun ei ole mitään kokemusta lapsista niin mistä sen tietää mikä on normaalia ja mikä ei.

t. ap

Vierailija:

mutta eihän ap osannut kuunnella va..

jos luuli, että sitä pitäisi syöttääkin 10 min välein!

Tulee mieleeni esikoisen ajoilta tapaus... Olimme tulleet kotiin synnäriltä, ja olin ensimmäistä kertaa menossa suihkuun. Vauva oli syönyt ja kaikki hyvin. Olin ehtinyt laittaa suihkun päälle, kun mies tulee vauvan kanssa kylppäriin " Se itkee, sillä on varmaan nälkä!" No ei varmasti ollut, ja sanoinkin sen miehelle, joka sitten onnistuikin saamaan vauvan rauhoittumaan. Ja minä sain hiukset pestyä.

Muuten et ole hyvä äiti. Monissa asioissa ollaan todella ehdottomia, kuten esimerkiksi imetyksessä. Kun näihin ei sitten pysty, kokee itsensä todella huonoksi äidiksi. Toki vika ei ole ohjeiden tai yhteiskunnan luomien paineiden vaan yksilön on otettava aina itsestään ja tekemisistään vastuu. Haluan vaan hieman provosti kyseenalaistaa näitä ' ohjeita' , koska uskon, että ne ovat suurena syynä ns. synnytyksen jälkeiseen masennukseen.



Nykyään ei ole esim. ennen aikaisia tukiverkkoja ja silti on pystyttävä samaan kuin... no, huoh, toivottavasti joku ymmärtää.



t. ap

a vaan YLEENSÄ auttavat koko perhettä voimaan hyvin ja lasta saamaan tarvitsemansa hoivan ja turvan.



Teillä ei näin ollut, mutta usko jo: ylipäätään noissa ohjeissa ei ole mitään vikaa, vaan ne ohjastavat melkoisen luontevaan tapaan toimia vauvan kanssa.

mikä teki tästä litaniasta sun mielessä NIIN ehdottoman ja AINOAN oikean, että et uskaltanut/osannut kyseenalaistaa sitä kun näit ettei se toimi? No, joka tapauksessa, olen iloinen puolestasi jos nyt olet kunnossa, kaikkea hyvää jatkoon :)

että jos oppien noudattaminen ei onnistu (niinkuin sen jokaiselta luonnolliselta ja normaalilta naiselta kuuluu onnistua) on vika joko yrityksen ja tiedon puutteessa (eli yritä lisää, kyllä se onnistuu) tai äidin motivaationpuuttessa ja saamattomuudessa (jokainen kunnollinen äiti näkee vaivaa, jotta lapsi voi hyvin näiden oppien mukaisesti). Tunnollinen, vauvaelämän villiä maailmaa tuntematon äiti sitten yrittää ja yrittää ja yrittää - kunhan vain näitä sääntöjä noudatan, kaikki menee hyvin...entä jos ei menekään?

tottakai on hämmentävä tilanne jos lastaan ei saa rauhoitettua, vauva vaan itkee ja itkee. Hämmentävää, stressaavaa, pelottavaa ja vaikka mitä, enkä ihmettele että se ajaa äidin masennukseen.

MUTTA jos se tilanne syntyy siitä, että pyrkii ahdistukseen asti noudattamaan muiden sanelemia sääntöjä (ja sitten vielä jälkikäteen syyttää niitä), täytyy ihmisellä olla melko suuri kyvyttömyys itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan.

Anteeksi vain julmasta mielipiteestäni, mutta minua tympii kun ihmiset jokaiseen pikkuasiaan haluavat " asiantuntijan" mielipiteen ja sitten voikin heittäytyä vinkumaan että kaikki oli annettujen ohjeiden syytä. Se on sitä uusavuttomuutta kun ei uskalleta hoitaa lasta terveellä maalaisjärjellä.

Tässä on suoria lainauksia ohjelistaltasi:







4. Bed sharing: vauvan lähellä nukkuminen. Yöllinen vanhempien läheisyys voi auttaa levottomasti nukkuvia lapsia nukkumaan paremmin.





Tuossa sanotaan että VOI AUTTAA nukkumaan paremmin!!! Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, että jos ei auta, niin kannattaa kkeilla jotain toista vaihtoehtoa.







6. Balance and boundaries: tasapaino ja rajat. On muistettava huolehtia itsestään, omasta jaksamisestaan, ja parisuhteestaan. Ne ovat kaiken vanhemmuuden perusta.





Mihin ihmeeseen sulta unohtui täysin tämä ohje??







7. Beware of ¿baby trainers¿: varo ¿hyvää tarkoittavia¿ neuvoja, koska ne ovat usein vääriä. ¿Huudata sitä pari yötä¿, ¿laadi sille aikataulu¿, ¿älä pidä sitä niin paljon sylissä, hemmottelet sen pilalle¿... Tällaiset neuvot kannattaa jättää huomiotta.





Jos et tajua eroa tavallisen järjen, ja tällaisten lasta vahingoittavien neuvojen välillä, niin jo on ihme.



Kaiken kaikkiaan olet aika ihme idiootti.

Imetys ON tärkeää ja on hyvä, että sitä varten on edes jossain olemassa jotain ohjeistusta. Itse en kahden lapsen äitinä ymmärrä, että miten ihmeessä jotkut tekevät vauva-arjesta niin helvetin vaikeaa, että pää pimahtaa. Tiedän, että vauvoja on toki erilaisia, mutta ap tapauksessa kyseessä tuntuu nimenomaan olevan se, että ap itse on kehitellyt jotain ongelmia ja niiden kanssa sitten hajonnut omiin suorituspaineisiinsa.



Itseluottamus on kaiken a ja o!

Eikä lähipiiristä tai lähisuvusta ole mitään apua. Neuvola auttaa, jos auttaa. Niitäkin on monenlaisia. Toisissa mitataan, punnitaan, pistellään ja sanotaan että vauvat itkee, se on normaalia ja sitä on vaan kestettävä. Ja seuraava käynti sitten puolivuotiaana. Toisissa taas ehkä aidosti kysellään ja neuvotaan, ohjataan vertaisryhmiin jne.

ja miettimällä omalla järjellään, mikä tuntuu luontevalta ja luonnolliselta?



Ei mullakaan ollut kokemusta lastenhoidosta ennen omia lapsia, mutta osasin silti käyttää järkeäni.

ei se vaadi kuin hiukan luottamusta itseensä ja tunteisiinsa sekä kykyä katsoa asioita hiukan laajemmin. Ei siinä aiempaa lastenhoidon kokemusta tarvita. KYSYÄ voi tietenkin aina, mutta ei kukaan tässä maailmassa voi antaa mihinkään asiaan 100 % oikeaa vastausta, järkeään on jokaisen meistä käytettävä ihan itse.

oletko sittenkin 40v ja lapsi 2 v?