Kaksiviikkoinen vauva ei yht äkkiä nuku

Jos vauva ei huuda tuntikausia iltapainotteisesti putkeen päivässä, tuskin on koliikkia, voi tosin olla vasta alkamassa. Voi ikävä kyllä olla huonouninen yksilö tai molempia.

Miten heräilee? Huutaa kipua, kylmää, märkää, seuraa? Nukkuuko omassa sängyssään vai vieressä?  Mitä vaippoja käytät? Imetätkö vai menetkö korvikkeella?

Vauva kasvaa ensimmäisen vuoden aikana todella paljon. Juuri kun luulet, että päivään on löytynyt rytmi, se menee uusiksi. 

Normaalia. Vastasyntyneet tuntuu olevan jossain horroksessa sen ekat pari viikkoa ja nukkuvat ja syövät vaan tyytyväisenä. Sitä ehtii jo ajatella, että helppoahan tää vauvanhoito on..

Vauva on itsestä riippumattomista syistä korvikkeella, ruoka maistuu hyvin. Herää yöllä, mutta ei välttämättä ole nälkä, eli ei ota maitoa vaikka tarjotaan. Herää itkemään yöllä, ollaan seurailtu ja tarjottu tuttia josko rauhoittuisi, mutta ei rauhoitu. Otettu syliin tarkastettu röyhyt ja vaippa, ei mitään. Heräilee silti. Ei kyllä ole mitään tuntien itkumaratoonia, mutta nukuttaa täytyy sylissä.

Onko koliikin ja tavallisen vauvavaiheen ero nyt siis siinä, että suostuu kuitenkin nukahtamaan omaan sänkyyn eikä tarvitse tunteja kanniskella?  Jännittää jotenkin ihan hirveästi, että mitä tästä tulee. 

Älä huoli. Noita vaiheita tulee ja menee. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Vastasyntyneet tuntuu olevan jossain horroksessa sen ekat pari viikkoa ja nukkuvat ja syövät vaan tyytyväisenä. Sitä ehtii jo ajatella, että helppoahan tää vauvanhoito on..

Mutta meneekö tämä ohi? Miten? Pelottaa aivan hirveästi, että elämä on nyt siis tätä tunnin välein heräilyä ja rauhoittelua. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Vastasyntyneet tuntuu olevan jossain horroksessa sen ekat pari viikkoa ja nukkuvat ja syövät vaan tyytyväisenä. Sitä ehtii jo ajatella, että helppoahan tää vauvanhoito on..

 

Mutta meneekö tämä ohi? Miten? Pelottaa aivan hirveästi, että elämä on nyt siis tätä tunnin välein heräilyä ja rauhoittelua. 

 

AP

Kaikesta selviää, turha panikoida. Oma esikoinen heräili öisin tiheään, hänellä oli koliikki eikä halunnut päästää äitiä pois läheisyydestään. Todella reipas ja hauska teini nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Vastasyntyneet tuntuu olevan jossain horroksessa sen ekat pari viikkoa ja nukkuvat ja syövät vaan tyytyväisenä. Sitä ehtii jo ajatella, että helppoahan tää vauvanhoito on..

 

Mutta meneekö tämä ohi? Miten? Pelottaa aivan hirveästi, että elämä on nyt siis tätä tunnin välein heräilyä ja rauhoittelua. 

 

AP

Näin se monilla vauvoilla menee. Neuvoisin kuiteinkin ottamaan yhteyttä neuvolaan, niin saat jutella asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Vastasyntyneet tuntuu olevan jossain horroksessa sen ekat pari viikkoa ja nukkuvat ja syövät vaan tyytyväisenä. Sitä ehtii jo ajatella, että helppoahan tää vauvanhoito on..

 

Mutta meneekö tämä ohi? Miten? Pelottaa aivan hirveästi, että elämä on nyt siis tätä tunnin välein heräilyä ja rauhoittelua. 

 

AP

 

 

 

Näin se monilla vauvoilla menee. Neuvoisin kuiteinkin ottamaan yhteyttä neuvolaan, niin saat jutella asiasta.

Neuvolasta en koe olevan hyötyä, siellä vaan hymistään näistä vaiheista. Kaipaisin oikeita kokemuksia toisilta äideiltä.

Kyllä se menee ohi. Koeta nyt rentoutua. Vauva aistii kyllä vanhemman tunnetilan ja jos vanhempi on ahdistunut ja stressaantunut, vauvankin on vaikeampi nukahtaa. Tunteet tarttuu, pienestä pitäen. 

 

Ihan joka äännähdykseen ei myöskään tarvitse reagoida. Pienet lapset herää usein kun univaihe vaihtuu, hetken ihmettelevät ja kenties jotain ääntelevät ja sitten jos on rauhallista nukahtavat uudelleen. (Toki ei jätetä lasta itkemään yksin, sitä en tarkoita. Vaan että seurailet hetken tilannetta etkä heti nouse itse.)

Vauva-ajan tahtoisi olevan kivaa, eikä päivästä toiseen uupuneena sinnittelyä. Todellisuus on välillä raakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Vastasyntyneet tuntuu olevan jossain horroksessa sen ekat pari viikkoa ja nukkuvat ja syövät vaan tyytyväisenä. Sitä ehtii jo ajatella, että helppoahan tää vauvanhoito on..

 

Mutta meneekö tämä ohi? Miten? Pelottaa aivan hirveästi, että elämä on nyt siis tätä tunnin välein heräilyä ja rauhoittelua. 

 

AP

Sitä mä en enää muista, kun tuo nuorinkin vauva on jo 16 :D

Tsemppiä ap. Sellaista se on lasten kanssa.  Meillä oli koliikki, refluksi, kauhea uhmaikä ja nyt on kauhea teini-ikä. Aina on joku kausi menossa. Ehkä sitten helpottaa, kun lapsi täyttää 18v.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se menee ohi. Koeta nyt rentoutua. Vauva aistii kyllä vanhemman tunnetilan ja jos vanhempi on ahdistunut ja stressaantunut, vauvankin on vaikeampi nukahtaa. Tunteet tarttuu, pienestä pitäen. 

 

Ihan joka äännähdykseen ei myöskään tarvitse reagoida. Pienet lapset herää usein kun univaihe vaihtuu, hetken ihmettelevät ja kenties jotain ääntelevät ja sitten jos on rauhallista nukahtavat uudelleen. (Toki ei jätetä lasta itkemään yksin, sitä en tarkoita. Vaan että seurailet hetken tilannetta etkä heti nouse itse.)

Taas tätä höpinää, että lasten heräilystä stressaantuneiden vanhempien lapset ei nuku hyvin sen stressaamisen vuoksi :D

Miksi kukaan uupuneena vauvaa hoitaisi keskellä yötä, jos vauva on tyytyväinen?

Voi mennä ohi nopeasti tai sitten ei. Mutta juuri sitä varten on äitiysloma ja vanhempainvapaa. Katkonaisia yöunia saa paikattua nukkumalla päivällä kun vauvakin nukkuu. Tärkeintä on muistaa, että olet kotona juuri vauvan vuoksi ja häntä varten. Kotityöt hoidetaan sitten kun puoliso tulee töistä ja esim pe-la yön sovitte, että puoliso hoitaa yöheräilyt, että saat pitkät yöunet.

älä valita kyl se teininä nukkuu ja vähän liikaakin ellei nyt satu kätkytkuolema ennen

Muistan, että vanha kokenut kätilö neuvoi hoitamaan öisin vauvaa hyvin vähäeleisesti; ei mitään katsekontaktia, lepertelyä, mahdollisimman rauhallisesti välttämätön hoito, mahdollisimman hämärässä. Ja ei joka äänähdykseen tue reagoida..

Vierailija kirjoitti:

Vauva-ajan tahtoisi olevan kivaa, eikä päivästä toiseen uupuneena sinnittelyä. Todellisuus on välillä raakaa.

Tältä itsestä tuntuu. Ehdin jo rentoutua siihen, että tämä voi olla helppoa ja mukavaa, eikä sitä kamalaa mitä aina sanotaan, vaan sitten iski tämä. Inhottavaa ettei mikään ole varmaa, et voi tietää nukutko enää koskaan (siltä tuntuu) vai saatko jo huomenna hyvät unet takaisin. Ahdistaa todella.

AP

Älä turhaan soita lääkärille ja varaa aikaa,vauvapalsta tietää parhaiten!:D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se menee ohi. Koeta nyt rentoutua. Vauva aistii kyllä vanhemman tunnetilan ja jos vanhempi on ahdistunut ja stressaantunut, vauvankin on vaikeampi nukahtaa. Tunteet tarttuu, pienestä pitäen. 

 

Ihan joka äännähdykseen ei myöskään tarvitse reagoida. Pienet lapset herää usein kun univaihe vaihtuu, hetken ihmettelevät ja kenties jotain ääntelevät ja sitten jos on rauhallista nukahtavat uudelleen. (Toki ei jätetä lasta itkemään yksin, sitä en tarkoita. Vaan että seurailet hetken tilannetta etkä heti nouse itse.)

Taas tätä höpinää, että lasten heräilystä stressaantuneiden vanhempien lapset ei nuku hyvin sen stressaamisen vuoksi :D

Miksi kukaan uupuneena vauvaa hoitaisi keskellä yötä, jos vauva on tyytyväinen?

Onnea vaan vanhemmuuteen jos tunnetaidot on tuolla tolalla etkä koe että olisi niitä syytä parantaa. 😆 Tule sitten kertoilemaan tänne että jotenkin ihan mitenkään sinusta riippumatta lapsella on haastava temperamentti, erityisyyttä jne.