Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi lisätä viehättävyyttään miesten silmissä?
Tavoitteena saada vihdoin parisuhde, mutta tunnun olevan ihan ilmaa kaikille. Treffeillä joskus oon käynyt, mutta lähinnä olen vaan tuottanut pettymyksen vastapuolelle ja lopputuloksena on ollut "ei kipinää" vaikka omasta mielestä on ollut mukavaa ja juttua on riittänyt.
Olen juuri ja juuri normaalipainon puolella, hiukset on keskipitkät ja normaalipaksuiset, en kauheasti meikkaa, silmät on pienet ja kasvot muutenkin mitättömän näköiset kapeine huulineen.
En millään haluaisi mitään huulitäytteitä, ripsijatkeita tai silikoneja, joten älkää ehdottako niitä.
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ikää maksimissaan 27 vuotta"
Monen miehen ihannenainen on paljon tätä nuorempi, jos siis ulkonäöstä puhutaan.
Miehenä vastaan, että ei. Mitään kikattavaa ja turhamaista selfie-prinsessaa ei jaksaisi. Mieluummin ikäero enintään 10 vuotta, että on jotain samaa kokemusmaailmaa.
Siinähän sanottiin, että "jos siis ulkonäöstä puhutaan." Kikattelu ja kokemusmaailma eivät liity ulkonäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on sullakin tavoite elämässä. Miellyttää jotain miestä.
Ymmärrän kumppanin kaipuun, mutta miksi ei vain etsisi miestä, joka rakastaa sua sellaisenaan? Siinä lähdetään väärällä jalalla liikkeelle, jos täytyy muuttaa itsensä toista miellyttääkseen. Nyt tervettä itserakkautta kehiin. Jos et arvosta itseä, niin joudut vielä kynnysmatoksi jollekin tyytyjälle ja se jos mikä ei ole ihmisarvoista elämää.
Tässä huomaa erot, miten sinkkunaiselle ja sinkkumiehelle puhutaan.
Naiselle puhutaan näin, että ei pidä miellyttää miehiä, vaan täytyy olla oma itsensä ja elää omaa elämäänsä.
Miehelle puhutaan sata ja yksi eri tapaa, kuinka naisia pitäisi miellyttää ja kuinka itseä pitäisi kehittää.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu iästä. Nelikymppisillä on niin vähän mahdollisuuksia. On ylijäämämiehiä, jotka ovat pettyneet ja tulleet hyvin valikoiviksi. Yksi mies sanoi ensin, että ei odota mitään erikoista naiselta, vaan että on mukava olla yhdessä. Vähän aikaa juteltiamme alkoi tulla ihme vaatimuksia. Lapsia saa olla, muttei niiden isä saa olla elämässä mukana (tai että se ei olisi hänelle ok, jos joku ex-mies puuttuu elämään). Naisen pitää tulla toimeen omalla palkallaan ja ymmärtää, mihin sitä rahaa voi käyttää, ettei kaikkea turhuutta ostele. (Niinpä, kenen mielestä mikäkin on turhuutta) Ja läheisriippuvainen ei saa olla. Molempien luona pitää viettää aikaa tasaisesti. Kysyin, entäs jos nainen haluaisi muuttaa yhteen. Se kuulemma sopii, mutta järkevä matka pitää olla hänen eli tämän miehen työpaikalle, kun hän haluaa kesäisin pyöräillä. Olihan noita vaatimuksia jo heti alkuun. Nelikymppinen sinkkumies on haaste. Niin varmaan monet naisetkin.<
Tähän törmäsin naistenkin osalta miehenä. Oma elämä on mietitty jo niin valmiiksi, että miehen pitäisi sopeutua aivan täysin naisen elämään ja unohtaa kaikki omat ajatuksensa. Siis ihan lasten lukumäärästä, nimistä, hyvin tarkasta asuinpaikasta ja asumismuodosta lähtien. Ei ihme, ettei sopivaa kumppania tunnu löytyvän.
Oma vaimoni ei paperilla ollut sellainen jota etsin. Tutustumisen jälkeen ja aikaa viettäen kävi ilmi, että hän oli paljon parempi ja sopivampi kuin mitä tajusin etsiäkään. Jostain perusperiaatteista kannattaa pitää kiinni, mutta aika monen asian suhteen voi miettiä, että olisiko vaatimuksissa joustovaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä miehen aloitus? En ole koskaan kuullut miesten käyttävän naisesta, että ei ole kipinää. Miten tällaiseen keskusteluun on edes päädytty? Et kai ole vinkunut miesten perään?
Jos tosiaan olet nainen, niin nosta rimaa. Anna miehen aina pyytää seuraaville treffeille, jos ei mitään kuulu, niin unohda ja siirry seuraavaan. Tapaile vain miehiä, joiden kanssa sinulla on tarpeeksi yhteistä. Moni etsii vain seksiä, mikä tekee deittailusta hankalaa. Eteenpäin vain kunnes oikea löytyy. Ikä ei ole este parisuhteelle. Ihmiset pariutuu vielä eläkkeelläkin.
En ole "vinkunut" kenenkään perään. Mies laittoi treffien jälkeen viestiä, että oli mukavaa jne. mutta joku kipinä jäi puuttumaan. Joku on sanonut ihan suoraankin (viestillä myös), että ulkonäkö ei miellyttänyt. Kyllä tällaista tapahtuu ainakin minulle, kiva ettei sun ole tarvinnut kohdata vastaavaa toiminta
Ihmisiä miellyttää fyysinen ulkomuoto, joka muistuttaa hieman heidän omaansa: ruumiinrakenne, kasvonpiirteet jne. Mentaliteetti ja arvot jne ovat tietenkin tärkeitä, mutta ruumiillinen luontevuuden tuntu tarvitaan myös.
äLÄ OTA TATUOINTEJA, EI MUOVIHUULIA EIKÄ -TISSEJÄ ÄLÄKÄ KÄLÄTÄ SUUNAPÄÄNÄ ETTEI MUUT SAA SUUNVUOROA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko vaatekaupoissa vielä ilmaisia pukeutumisneuvojia? Mene sellaiselle.
Käy salilla 2-3 krt viikossa (tai painoilla hiit-treeniä kotona) ja laihduta 5 kg.
Muista hymyillä.
Tai mene johonkin hauskaan liikuntaharrastukseen, jossa käy myös miehiä. On helpompi hymyillä, jos ei ole hampaat irvessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on sullakin tavoite elämässä. Miellyttää jotain miestä.
Ymmärrän kumppanin kaipuun, mutta miksi ei vain etsisi miestä, joka rakastaa sua sellaisenaan? Siinä lähdetään väärällä jalalla liikkeelle, jos täytyy muuttaa itsensä toista miellyttääkseen. Nyt tervettä itserakkautta kehiin. Jos et arvosta itseä, niin joudut vielä kynnysmatoksi jollekin tyytyjälle ja se jos mikä ei ole ihmisarvoista elämää.
Tässä huomaa erot, miten sinkkunaiselle ja sinkkumiehelle puhutaan.
Naiselle puhutaan näin, että ei pidä miellyttää miehiä, vaan täytyy olla oma itsensä ja elää omaa elämäänsä.
Miehelle puhutaan sata ja yksi eri tapaa, kuinka naisia pitäisi miellyttää ja kuinka itseä pitäisi kehittää.
Oletus on, että naisilla on yleensä perusasiat kunnossa hygienian, siistin pukeutumisen ja käytöstapojen suhteen. Täysin kokemattomalla, eristäytynyttä elämää eläneellä miehellä voi hyvinkin olla tuollaisissa asioissa helposti toteutettavia parannuksia tehtävissä. Toki naistenkin on laitettava perusasiat kuntoon, jos niin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kannattaiskohan olla vaan oma itsensä eikä vetää jotain opeteltua roolia ja jäljitellä muita?"
Jos et halua kehittää omaa tyyliäsi niin sitten ei tietysti kannata tehdä mitään. Ketään toista ei voi jäljitellä ihmisenä, mutta hänen tyyliään voi jäljitellä ja jokainen on tehnyt sitä tiedostamatta kuitenkin. Jos haluaa kehittää tyyliään, se keino kannattaa ottaa tiedostaen käyttöön.
Itse jäljittelin ja ihailin teininä ja nuorena tyttönä kahta keski-ikäistä naista, jotka asuivat naapurustossa. He olivat mielestäni uskomattoman upeita naisia ja jälkikäteen ajatellen heillä on ollut valtava vaikutus minuun. Lämpimiä, tyylikkäitä ja erittäin feminiinisiä naisia. Esimerkiksi olen tykännyt pukeutua samaan tyyliin koko ikäni ja olen saanut nyt aikuisena todella paljon kehuja varmasta ja feminiinisestä tyylistäni. Se on jäljittelyn tulosta. Kuitenkin olen tietysti aivan oma itseni ollut koko ajan
Jäljittely sanana kuulostaa hiukan ikävältä ja epäaidolta. Sanoisin ennemminkin, että inspiroiduit noiden naisten tavasta pukeutua ja käyttäytyä. Nuori, kasvava ihminenhän tarvitseekin roolimalleja. Se, että olet pysynyt tyylissäsi ja koet olevasi oma itsesi, on mielestäni merkki siitä, että näiden naisten olemus puhutteli juuri sinua, koska se sopi omaan persoonaasi. Heidän esimerkkinsä oli sinulle avuksi oman tiesi löytämisessä. Tuskin oli kyse mistään yleisistä, koko kaupungin idoleista tms. Olemuksensa uudistaminen on parhaimmillaan juuri tuollaista itselle sopivien uusien aspektien löytämistä eikä mitään "koristeiden" päälle liimaamista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sellainen liiallinen miellyttämishalu ei altista millekkään muulle kuin väsymykselle. Jos pyrkii liikaa miellyttämään niin se kääntyy lopulta omaa itseä vastaan. Toisen toivomukset ovat silloin tärkeämpiä kuin omat. Paras neuvo on olla oma itsensä. Ja jos haluaa tehdä ulkonäölleen jotain niin se pitää tehdä itseä ajatellen, ei muita. Parhaat suhteet on niitä joissa ei tarvitse yrittää mitään. Viihtyy omana itsenään toisen kanssa. Ja päinvastoin. Suhteet joissa toinen yrittää liikaa miellyttää ovat yleensä valtasuhteita.
Pitäisi olla luontainen halu olla toisen seurassa ja jutella toisen kanssa. Oletteko huomanneet, miten ihmiset kaunistuvat rentoutuessaan ja innostuessaan? Kun hymy on aito, eikä sosiaalisen normin määräämä, kasvoille syttyy valo, jota ei millään tempuilla saa aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oliko naiskaverisi viehättävä naispuolisten ystäviesi mielestä, vai miesten mielestä?"
Tästä näkökulmaerosta olisi kiinnostavaa kuulla enemmän.
maltilliset silikonit tissien koko on naisen arvo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
äLÄ OTA TATUOINTEJA, EI MUOVIHUULIA EIKÄ -TISSEJÄ ÄLÄKÄ KÄLÄTÄ SUUNAPÄÄNÄ ETTEI MUUT SAA SUUNVUOROA.
niin mutta näillä ominaisuuksilla pääsee juntille pillua ohjelmaan
Ai ensin peppu ja tissit, vasta sitten äly? Eipä ole kestävällä pohjalla tuollainen järjestys. Ei kai kukaan itseään kunnioittava nainen ala treenaamaan peffaansa vaan saadakseen miehen huomion. Se on nopea polku huonoon itsetuntoon. Sen sijaan älykkyys, asioista kiinnostunut asenne ja ympäröivän yhteiskunnan taju paistaa jo olemuksesta ja herättää sopivan henkilön kiinnostuksen. Kanna itsesi ylpeydellä, pidä ulkomuotosi siistinä (ei sliipattuna) ja persoonallisena. Sama koskee myös miehiä. On liikaa vastenmielisiä kaljamahoja joiden kuluneet housut roikkuvat ja hiukset ovat rasvaiset ja nähneet parturin liian kauan sitten. Puhumattakaan ruokkoamattomista parran tapaisista. Ja kohteliaan käytöksen puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat ( naispuoliset) ystävät ovat pariutuneet ihan sekä lihavina että laihoina, huoliteltuina ja luonnolista lookkia suosivina. Ehkä määrittävin tekijä on ollut ikä, pariutuminen on ollut helpompaa, kun se on tapahtunut tarpeeksi nuorena, n. 18-25 vuotiaana. Ehkä ihminen on silloin joustavampi ja valmiimpi vielä sopeutumaan joihinkin pieniin epätäydellisyyksiin mitä nyt kaikissa ihmisissä on. Suurimpia vaikeuksia löytää puoliso on ollut heillä, joilla on ollut valtavan tarkat kriteerit tulevaa puolisoa kohtaan. Tyyliin täydellisen komea mies, hauska, fiksu, ahkera ja sosiaalinen- mutta väärä ammatti tai koulutustaso. Tai sitten joku muutaman kerran vuodessa kaveriporukan saunareissulla toteuttava viihdetupakointi on torpannut suhteen. Meinaan, ettei polttaminen fiksua ole, mutta onko esim. satunnainen polttaminen oikeasti syy dissata toinen muuten täydellinen puolisoehdokas? Eli anna ap ihmisille mahdollisuus, ja anna myös itsellesi lupa yrittää ja erehtyä.
Ei ihme, jos ei pääse alkua pidemmälle, jos pitää kaikilta osin sopia täydellisesti yhteen. Vähän joustoa, kiitos. Kaikilla on huonoja puolia myös. Toki niitä hyviä pitää olla ennemmän kuin huonoja.
Minari päälle ja saappaat polviin asti. Istut nenäliinan kanssa baarin nurkassa, kyllä tulee lohduttajia. Anna palaa ja ota omasi merestä.
En kyllä haluaisi miestä, jolle olisin lähes seksiobjekti vain.
Nainen on niin paljon muuhunkin kykenevä kuin seksiin. Seksi on tärkeää, mutta on muutakin elämää.
Kumppanin löytyminen on aika hurjaa tuuripeliä. Ei se parisuhde ole ulkonäöstä kiinni, kun tekee sitä kuuluisaa "prisma-tutkimusta".