Lue keskustelun säännöt.
Olisiko virhe muuttaa pikkupaikkakunnalle?
14.01.2024 |
Olen ikäni asunut Helsingissä ja Vantaalla, mutta saattaisin haluta täältä pois. Elän kaksin 6-vuotiaan lapseni kanssa, uutta parisuhdetta en ehkä enää kaipaa elämääni. Olen ammatiltani yliopistokoulutettu sote-puolen ihminen eli töitä varmaan löytyisi. Ajokorttia ei ole enkä sellaista halua. Ikää 45. Olen introvertti ja rauhallista elämää rakastava, en kaipaa baareja enkä muita hulinoita, takkatuli ja nojatuoli ja hyvä kirja riittää.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Takkatuli vaatinee yleensä omakotitalon, ja kun sinulla ei ole autoa, niin se pitäisi olla lähiössä, josta pääsee julkisella liikenteellä tai kävellen kauppoihin ja keskustaan. Kyllä nuo ehdot täyttäviä asuinalueita varmaan löytyy useimmista keskikokoisista kaupungeista. Ihan pikkupaikkakunnilla voi olla vaikeampaa, mutta jos sinulle riittää palveluksi yksi lähikauppa tms. niin kaiketi voisit hankkia talon jostain kyläkeskuksesta.
Jos olet valmis asumaan kerrostalossa, niin sittenhän autoa ei tarvitse oikeastaan missään.
Koko sukuni asuu Porissa, vanhempani Uudella Koivistolla, mikä on omakotitaloaluetta. Ydinkeskustaan 1 km. Eli takkatuli, autottomuus ja kävelymatka palveluihin on tärisin mahdollinen yhdistelmä.
Tosin Porin painopiste on siirtynyt aika paljon joen toiselle rannalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajokortittomuus on suurin ongelma. Julkinen liikenne on surkeaa ja välimatkat pitkiä. Pienet kunnat on Suomessa pieniä vain väkiluvultaan, eivät pinta-alaltaan. Palvelut räiskitty minne sattuu.
Sote-alan ihmisen, varsinkaan sosiaalityöntekijän ei kannata olla omalla pienellä paikkakunnalla edes töissä. Törmäät asiakkaisiin muuten jatkuvasti ja se ei ole kivaa.
Pienillä paikkakunnilla on vaikeita sosiaalisia ongelmia ja ylisukupolvista syrjäytymistä runsaasti. Se ei ole mikään Helsingin yksinoikeus. Tulee hankalia tilanteita jatkuvasti myös vapaa-ajalle leviten.
Yh-äideistä juorutaan. Et istu joukkoon, kun et ole paikkakunnalta kotoisin ja miesasioistasi puhutaan kylillä, vaikka eläisit nunnan elämää.
Tampereen lähelle johonkin pikkukaupunkiin vois ehkä muuttaakin. Tai Jyväskylään. Mutta ei sen pohjoisemmaksi.
Suosittelen kokeilemaan Lahtea, se on kuitenkin "tarpeeksi" iso paikka, ja sieltä pääsee tunnissa junalla Helsinkiin jos on tarvetta. Asumiskulut tippui siellä melkein puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Muuta vasta sitten kun lapsi on aikuinen. Jos Vantaa ei tunnu sopivalta, niin onhan niitä pienempiä paikkakuntia Uudellamaalla vaikka kuinka paljon. Peräseinäjoella todennäköisesti elämäsi käy hyvin ahtaaksi, koska kulttuuri on niin erilainen ja ihmiset ilkeitä jos et ole täkäläinen. Liian iso riski mun mielestä, ja riski kostautuisi nimenomaan lapselle.
Sama. Pienellä paikkakunnalla joutuu helposti koulukiusatuksi, kun kaikki muut ovat tunteneet toisensa jo päiväkodista asti. Tosin 6 vuotiaalla voi vielä olla mahdollisuuksia päästä piireihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein nämä pikkukaupungit on sellaisia vähän sisäänpäin lämpeneviä joissa on vaikea päästä ns sisään. Elämä saattaa olla aika yksinäistä jos ei ole valmiita verkostoja. Tätä on nyt muutama vuosi katseltu, ja tosiaankin nähty mitä tämä todellisuudessa sitten on. Romantiikka uudesta paikasta katoaa aika äkkiä. Varmaan ihan ok vaihtoehto jos siellä on myös paljon muualta muuttaneita. Mutta yleensä niitä ei ole pikku paikkakunnilla. Lähinnä muuttotappio paikkoja, ja ne on jääneet kenellä ei ole vaihtoehtoja, tai muuten vaan kaikki elämä pyörii pelkästään sen oman kylän ympärillä.
Voisin muuttaa esim Outokumpuun tai Sillinjärvelle.
Sinkkunaisille virhe.
Sinkkumiehille vapauttavaa. Pienet vuokrat, niin jää rahaa matkusteluun Aasiaan ja pikkupaikkakunnalla ei tuomita, jos mies hakee Aasiasta naisen, koska sinkkunaiset haluaa Hesan kulttuuria.