Onko täällä muita joita pelottaa/ahdistaa sosiaaliset tilanteet?
Olen itse niin erakoitunut että minua pelottaa ne tilanteet koska en ole tottunut sosiaalisiin tilanteisiin. Työpaikalla on samat kivat ihmiset ja siellä voin olla rentona täysin oma itseni sekä myös vanhempien ja isovanhempien luona voin olla rentona oma itseni.
Kaikki muut sosiaaliset tilanteet minua pelottaa ja ahdistaa joten välttelen niitä. Ajattelen niin että muut nauraa minulle ja että he pitävät minua rumana tai tyhmänä. Minua on kiusattu vähän nuorena, onko se jättänyt arvet minuun? Parikymppisenä elin normaalia elämää mutta nyt olen ollut melkolailla yksin noin 5 vuotta.
Ajattelen että ihmiset on ilkeitä ja että ne haluaa pahaa minulle.
Onko muita joilla sama ongelma ja onko tähän apua? Olen kolmekymppinen mieshenkilö.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
No joo. Ei ole lähtenyt pois iän myötä. Töissäkin ahdistaa ja olen kassalla ja mietin aina että nyt se asiakas vihasi minua. vaikka tiedän,e ttei ole totta niin ahdistaa silti.
Miten pystyt tekemään tuota työtä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Ei ole lähtenyt pois iän myötä. Töissäkin ahdistaa ja olen kassalla ja mietin aina että nyt se asiakas vihasi minua. vaikka tiedän,e ttei ole totta niin ahdistaa silti.
Miten pystyt tekemään tuota työtä?
Ap
Pieni liike niin ei käy paljon asiakkaita kerralla, sen takia.
Ei minua pelota. En välitä muitten mielipiteistä.. Lisäksi minua ärsyttää kun haluisin olla keskenäni ja joutuu liikaa päivän aikan kuunteleen muitten urpojen tyhjänpäiviä jorinoita. Minäkin olen urpo mutta haluan olla keskenäni urpo
Maanantaina ja tiistaina. Riippuu, mitä lientä on mennyt viikonloppuna ja onko tullut tunaroitua huolella.
Ahdistaa ja kuormittaa kyllä vähän tilanteesta riippuen. Pyrin silti näkemään ihmisiä ja tutustumaan välillä uusiin kun kokemuksesta tiedän että tilani huononisi ja muuttuisin entistä ahdistuneemmaksi jos erakoituisin. Silti monesti uuvuttaa esim ihan kavereidenkin näkemisen jälkeen vaikka tiedän että he pitävät minusta sellaisena kuin olen.
Onko sinulla ap mitään perheen ulkopuolisia ihmissuhteita?
Kyllä, minullakin on se. Johtuu vuosien koulukiusaamisesta
Se oli ennen niin vaikeaa, etten joko työskennellyt tai otin ammattitaidottoman tehdastyön, jossa minun ei tarvinnut puhua. Kun menin ulos, käytin huumeita tai join alkoholia.
Olen käynyt terapiassa ja syönyt myös lääkkeitä siitä lähtien, kun olen parantunut. Ainakin voin tehdä työtäni ja pitää hauskaa pienryhmissä.
Suosittelen sinua hakemaan ammattiapua. Muuten menetät vuosia elämästäsi tarpeettoman alemmuuden tunteen kanssa
Sinun olisi hyvä muuttaa sisäistä puhettasi ihan tietoisesti.
Sille, joka kassalla pelkää ihmisten vihaavan... Olen pahoillani, mutta en edes muista minkä näköinen on se ihminen, joka minua on palvellut. Ei kukaan ihan varmasti vihaa.
Joo, mutta ei haittaa pätkääkään, koska olen tyytyväinen erakkona. Olen 49 v. nainen, teen 100% etätyötä, en harrasta mitään enkä käy juuri missään kuin kerran viikossa samassa kaupassa. Siellä käytän itsepalvelukassaa. Elämä on oikein mukavaa näin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minullakin on se. Johtuu vuosien koulukiusaamisesta
Se oli ennen niin vaikeaa, etten joko työskennellyt tai otin ammattitaidottoman tehdastyön, jossa minun ei tarvinnut puhua. Kun menin ulos, käytin huumeita tai join alkoholia.
Olen käynyt terapiassa ja syönyt myös lääkkeitä siitä lähtien, kun olen parantunut. Ainakin voin tehdä työtäni ja pitää hauskaa pienryhmissä.
Suosittelen sinua hakemaan ammattiapua. Muuten menetät vuosia elämästäsi tarpeettoman alemmuuden tunteen kanssa
Musta tuntuu, että mulla alkoi jo ennen kun tutustuin keneenkään koulussa. Muistan ekalla luokalla kun muut meni ryhmiin iloisina niin mä vain seisoin nurkassa enkä puhunut kellekään. Välitunnit ja kaikki seisoin yksin. Ja toi puhumattomuus jatkui sitten melkein läpi kaikki kouluvuodet. Opettajat näki sen vain ujoutena, mutta kai siihen ois pitänyt jo silloin puuttua. Lapsuuden kodissa taas ei tapahtunut mitään traumaattista. Jännä mietiä, että mistä johtuu, luonnevika sitten? Vieläkin päälle 30 vuotiaana olen erittäin arka ja epävarma, mutta kuitenkin uskollan tehdä asioita vaikka jännittää, siitä olen iloinen.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap mitään perheen ulkopuolisia ihmissuhteita?
Eipä oikeastaan enää, nuorempana oli ystäviä mutta nyt on vanhemmat,isovanhemmat ja työpaikalla puhun muille ihmisille.
Kuinka niin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap mitään perheen ulkopuolisia ihmissuhteita?
Eipä oikeastaan enää, nuorempana oli ystäviä mutta nyt on vanhemmat,isovanhemmat ja työpaikalla puhun muille ihmisille.
Kuinka niin?
Ap
Mihin ne ystävät katosivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap mitään perheen ulkopuolisia ihmissuhteita?
Eipä oikeastaan enää, nuorempana oli ystäviä mutta nyt on vanhemmat,isovanhemmat ja työpaikalla puhun muille ihmisille.
Kuinka niin?
Ap
Mihin ne ystävät katosivat?
Ne vaan erkaantuivat ja etääntyivät. Aloin itse etääntyä enemmän heistä. Heillä myös melkein kaikilla kumppani joten ei ne enää aikaa ehdi viettää kanssani juurikaan.
Ap
Suomi on sosiaalisesti kankeiden ja ahdistuneiden ihmisten luvattu maa. Et ole yksin. Suurin osa omasta tuttavapiiristäni kamppailee samojen ongelmien kanssa. Minä mukaan lukien.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sosiaalisesti kankeiden ja ahdistuneiden ihmisten luvattu maa. Et ole yksin. Suurin osa omasta tuttavapiiristäni kamppailee samojen ongelmien kanssa. Minä mukaan lukien.
Tämä. Ja vaikka mitä kuka väittää että suomalaiset on rehellisiä ja mukavia niin todellisuudessa suomalaiset on ilkeitä,kiusaajia ja itsekästä kansaa. Monet syrjäytyy ja erakoituu ihan omasta tahdosta ja taitaa suomessa monet vetää mielialalääkkeitä päivittäin jotta selviää elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap mitään perheen ulkopuolisia ihmissuhteita?
Eipä oikeastaan enää, nuorempana oli ystäviä mutta nyt on vanhemmat,isovanhemmat ja työpaikalla puhun muille ihmisille.
Kuinka niin?
Ap
Mihin ne ystävät katosivat?
Ne vaan erkaantuivat ja etääntyivät. Aloin itse etääntyä enemmän heistä. Heillä myös melkein kaikilla kumppani joten ei ne enää aikaa ehdi viettää kanssani juurikaan.
Ap
Onko itselläsi ollut kumppania missään vaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap mitään perheen ulkopuolisia ihmissuhteita?
Eipä oikeastaan enää, nuorempana oli ystäviä mutta nyt on vanhemmat,isovanhemmat ja työpaikalla puhun muille ihmisille.
Kuinka niin?
Ap
Mihin ne ystävät katosivat?
Ne vaan erkaantuivat ja etääntyivät. Aloin itse etääntyä enemmän heistä. Heillä myös melkein kaikilla kumppani joten ei ne enää aikaa ehdi viettää kanssani juurikaan.
Ap
Onko itselläsi ollut kumppania missään vaiheessa?
Ei ole ollut enkä ole edes treffeillä ollu.
Ap
Hehehe luuseri olet hahahahahaha.
No joo. Ei ole lähtenyt pois iän myötä. Töissäkin ahdistaa ja olen kassalla ja mietin aina että nyt se asiakas vihasi minua. vaikka tiedän,e ttei ole totta niin ahdistaa silti.