Auttavatko vanhempasi sinua rahallisesti tai muuten?

Vierailija kirjoitti:

Sen ajokortin saa rahoituslainalla minkä voi hakea autokoulun kautta. Eiköhän opiskelijana sen lainan saa. Osissa se kortti muutenkin maksetaan

En pysty ottamaan mitään lainoja koska mulla on ulosotossa muutama tonni nuoruuden hölmöilyjen takia. 

Ap.

Eivät ole koskaan auttaneet rahallisesti minua, sen sijaan minä olen auttanut rahallisesti heitä.

Isäni on jo kuollut mutta auttoi rahallisesti kun vielä opiskelin. Tämä tarve loppui kun valmistuin ja pääsin töihin. Äitini on pienituloinen eläkeläinen, ja autamme häntä sisarusteni kanssa tarvittaessa rahallisesti, esimerkiksi eläinlääkärikuluissa. Olen sen verran hyvätuloinen, että rauhalliselle tuelle ei ole ollut tarvettakaan. Sen sijaan äitini auttoi paljon kun lapset olivat pieniä. Siis hoitoapua sain kun oli tarvetta. Nyt autan äitiäni aina kun sitä tarvitsee. 

Mä olen itse saanut paljonkin tukea vanhemmiltani, tosin he kuolivat silloin kun olin nuori aikuinen.

Ja nyt tuen omia lapsiani, tuin opiskeluaikana ja muutenkin tarvittaessa.  Toinen on hyvin palkatussa työssä, häntä en enää lahjojen ja satunnaisten tuliaisten tms. lisäksi tue, mutta toinen opiskelee ja häntä autan. Saatan maksaa jotain vaatteita, kenkiä tms., aina maksan jos ollaan yhdessä ravintolassa, leffassa tms., juuri ostin junaan sarjalipun hänelle.

Ap, jos isäsi on varoissaan, niin juttele hänen kanssaan!   Kysy suoraan tuota opettaisiko hän sinut ajamaan.   Ja jatka keskustelua siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse saanut paljonkin tukea vanhemmiltani, tosin he kuolivat silloin kun olin nuori aikuinen.

Ja nyt tuen omia lapsiani, tuin opiskeluaikana ja muutenkin tarvittaessa.  Toinen on hyvin palkatussa työssä, häntä en enää lahjojen ja satunnaisten tuliaisten tms. lisäksi tue, mutta toinen opiskelee ja häntä autan. Saatan maksaa jotain vaatteita, kenkiä tms., aina maksan jos ollaan yhdessä ravintolassa, leffassa tms., juuri ostin junaan sarjalipun hänelle.

 

Ap, jos isäsi on varoissaan, niin juttele hänen kanssaan!   Kysy suoraan tuota opettaisiko hän sinut ajamaan.   Ja jatka keskustelua siitä.

kyllä hänellä varaa näyttäisi olevan kun hän päivittelee silloin tällöin someen kuvia ulkomailta naisystävänsä kanssa, muttei ole juuri koskaan tarjoutunut auttamaan minua, kun olisin sitä tarvinnut.

en tiedä onko hän sitten ajatellut niin että kun ei saa apua tai tukea häneltä niin lapsi oppii itse ottamaan vastuun elämästään tai jotain.. en tiedä. 

mutta perusjuttuja kuten ajokortti olisi hyvä saada hommattua, enkä sitä millään pysty itse tässä elämäntilanteessa maksamaan itse. ja jos menisin töihin esim johonkin Hesburgeriin, niin mulla menisi 1/3 osa palkasta UO velkoihin, niin olisikohan mulla silloin edes varaa ajokorttiin.

koitan kysyä joku päivä isältäni jos hän opettaisi minut ajoluvalla. tuntuu vain vaikealta ottaa puheeksi asiaa, kun ei muutenkaan koskaan jutella mistään. tuntuu että se puhumattomuus on vaikuttanut minuun todella paljon,  sekä väleihin  isän kanssa.

ap

Ei ole tarvis, koska tienaamme heitä enemmän (ja ovat eläkkeelläkin). He saavat tukea lapsenlapsia jo tässä vaiheessa. Isäni antaa aina verrattain paljon rahaa merkkipäivinä lapsilleni. Itse tuen opiskelevaa 19-vuotiasta lastani sen verran, että annan joitain satasia ruokarahaa ja ostan tarpeellisia tavaroita (matkalle haluan jossain vaiheessa myös viedä ja lippujen ostaminen takaa sen, että hän suostuu tulemaan mukaan...). En ole kuitenkaan ostanut hänelle esimerkiksi asuntoa, eli en ihan niin pitkälle ole tukenut. 

Mun vanhempani on aina auttaneet kun olen apua tarvinnut. Opiskeluaikoina sain rahallista apua, myöhemmin lastenhoitoapua ja tiedän, että ovat aina mun tukena jos/kun apua tarvitsen. Nyt olen itse hyväpalkkaisessa työssä ja autan vuorostani heitä.

Kyllä, olen saanut paljon apua ja saan edelleen nyt jo keski-ikäisenä. Itsekin autan lastani paljon. 

Olen tehnyt kesätöitä 13-vuotiaasta asti ja lukion eka ja tokaluokan kävin töissä iltaisin/viikonloppuisin. Olen aina tiennyt, että lapsuudenperheessäni ei ollut rahaa. Vanhempani olivat sitä mieltä, että minun ei kannata mennä lukioon, koska kirjat maksavat niin paljon. Sain kuitenkin mennä. Lisäksi äitini maksoi autokoulun ykkösvaiheen. 

Muuten en ole kokenut vanhemmiltani tukea saaneeni. Esim. ylioppilaaksitulooni ei uskottu, ennenkuin se luki paikallislehdessä. Jatko-opintoja ei toivottu eikä tuettu. Myöskään minun omaa perhettäni ei tuettu, esim. vanhempani eivät ole koskaan hoitaneet lapsiamme.

Nykyään tuen rahallisesti omillaan eläviä lapsiamme. Mahdollistin heidän harrastuksensa rahallisesti sekä olemalla mukana seuratoiminnassa vapaaehtoisena. Ajokorttia ei vanhimmat ole halunneet (opetusluvalla oltaisiin hoidettu), kuopus on just siinä iässä, et sais ryhtyä ajamaan. 

Olisin mieluummin halunnut läsnäolevat vanhemmat kuin tämän taloudellisen tuen, jonka sain. Toki elämäni olisi varmasti erilainen, jos en olisi päässyt lukioon. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen saanut paljon apua ja saan edelleen nyt jo keski-ikäisenä. Itsekin autan lastani paljon. 

millaista apua olet saanut vanhemmiltasi. minkä ikäinen olit kun he eivät enää auttaneet sinua?

Kyllä ovat auttaneet ja auttavat satunnaisesti yhä näin keski-iässä, antavat joskus jonkun satasen muuten vain tai auttavat jossain äkillisessä tilanteessa. Meidän suvussa autetaan niitä, jotka ei pärjää itse. Myös itse autan omaa ap:n ikäistä jälkikasvuani. Onhan se raha kiistojakin aiheuttanut välillä, mutta silti sitä raha-apua lopulta annetaan, jos on oikeasti paha tilanne. Meillä tehdään myös laina- ja takaisinmaksusopimuksia suvun jäsenten kesken. Ne on siitä hyviä, että ne ovat korottomia ja joustavampia, jos tulee aikoja, kun ei voi maksaa erää ajallaan takaisin.

Ei,  mutta lahjarahaa antavat. Antavat myös puolisolleni eli hänestä on tullut osa perhettä minunkin vanhemmilleni.

Eivät mitenkään, koskaan. Yksin on pitänyt pärjätä ja pitää pärjätä jatkossakin (sinkkuna tämä vielä korostuu, onneksi ei ole lapsia). Olin 16-vuotiaana kesätöissä, sellainen 1000€/kk kampanja. Isä vei koko tonnin omiin laskuihinsa. Myös opintolainasta piti avustaa vanhempia eli taloudellisen väkivallan uhri olen enemmän kuin lapsi, jota vanhemmat auttavat taloudellisesti tai muutenkaan.

Tai no, äiti neuloo minulle sukkia. Se on suurin avustus, ja ihan tervetullut, kun en itse osaa neuloa.

Aivan utopistinen ajatus, että vanhemmista olisi jotain hyötyä, apua tai tukea. Ehkä seuraavassa elämässä sitten :)

N42

Opiskeluaikana auttoivat toki, ostivat ruokaa, maksoivat vakuutuksia yms. Ovat varakkaita, joten tämä sinällään järkevää monestakin syystä. Kävin kouluni, hankin työpaikan ja nykyisin autan samalla tavalla omia opiskelevia nuoriani. Nykyisin autan vanhempiani, kun kaipaavat apua kotitöissä, pihatöissä yms. Näin perhe minun mielestä toimii.

Ovat antaneet rahaa, jos olen opiskelijana ollut tiukilla. Nyt kun minulla on lapsi niin auttavat lapsen hoitamisessa.

Meillä nuoret perheet käy kerran viikossa syömässä. Muutaman kympin etu sekin. 

He myös käyttävät 2. kotiamme etelässä lomillaan, siinä säästää jo reilun tonnin per viikko. 

Päinvastoin, minä autan äitiäni taloudellisesti, samoin sisartani.

Kyllä auttaa. Vanhemmat antaa yleensä jouluna ja syntymäpäivänä 300e, käskevät käyttää johonkin kivaan :). Ovat tarvittaessa apuna esim kissavahtina loman ajan tai muuttoapuna muutettaessa. Isovanhemmat myös tukevat laittamalla meille kaikille kolmelle lastenlapselle 20e/kk rahastoon. En ole nyt pitkään aikaan käynyt katsomassa miltä saldo näyttää mutta viimeksi siellä oli reilu 4000e. 

Ei ihme että Suomessa on niin alhainen syntyvyys. Ei tälläinen itsepärjäämisen kulttuuri kannusta hankkimaan lapsia.