Jos leski haluaa, ettei kuolinpesää jaeta, mutta perilliset haluaa

Jos olisin leski, ja perilliset haluaisivat jakoa, niin toki se tapahtuisi. Seurauksella, että minun perintöäni ei tarvisi odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Puolisot ei voi tehdä sellaista sopimusta että "kuolinpesä" jää lesken omistukseen toisen hänen kuolemaansa saakka.

Ainakaan laillisesti

Puolisot voivat tehdä tällaisen testamentin. Tosin perillisillä on siitä huolimatta oikeus vaatia lakiosaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisot ei voi tehdä sellaista sopimusta että "kuolinpesä" jää lesken omistukseen toisen hänen kuolemaansa saakka.

Ainakaan laillisesti

Puolisot voivat tehdä tällaisen testamentin. Tosin perillisillä on siitä huolimatta oikeus vaatia lakiosaansa.

Tokihan sitä voi vaikka sopia että maapallo on litteä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin leski, ja perilliset haluaisivat jakoa, niin toki se tapahtuisi. Seurauksella, että minun perintöäni ei tarvisi odottaa.

Jos olisivat sinun lapsia, niin puolet sinultakin tulisi tuo kun ei ole riittävä syy lapsiaan testamentista ulkoistaa. Toisekseen, et voisi perillisten omaisuutta edes hukata eli myydä esimerkiksi asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Puolisot ei voi tehdä sellaista sopimusta että "kuolinpesä" jää lesken omistukseen toisen hänen kuolemaansa saakka.

Ainakaan laillisesti

Kyllä ovat voineet tehdä ainakin 90-luvulla. Oikeusoppineen laatima asiakirja jonka ovat allekirjoittaneet oikeusoppinut juristi tai lakimies, aviopari ja todistajat. Eikä sen laillisuutta ole kukaan kyseenalaistanut, ei verottaja, ei kuolinpesän osakkaat, ei sukulaiset, ei Kela, ei kukaan. Jos se olisi ollut laiton asiakirja, melko outo juttu. Tosin itsellekin tuon sopimuksen olemassaolo paljastui vasta toisen puolisoista kuoltua. Jos sopimus olisi ollut laiton, sen laittomuus olisi käynyt ilmi oletettavasti esim. perunkirjoituksen yhteydessä, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisot ei voi tehdä sellaista sopimusta että "kuolinpesä" jää lesken omistukseen toisen hänen kuolemaansa saakka.

Ainakaan laillisesti

Kyllä ovat voineet tehdä ainakin 90-luvulla. Oikeusoppineen laatima asiakirja jonka ovat allekirjoittaneet oikeusoppinut juristi tai lakimies, aviopari ja todistajat. Eikä sen laillisuutta ole kukaan kyseenalaistanut, ei verottaja, ei kuolinpesän osakkaat, ei sukulaiset, ei Kela, ei kukaan. Jos se olisi ollut laiton asiakirja, melko outo juttu. Tosin itsellekin tuon sopimuksen olemassaolo paljastui vasta toisen puolisoista kuoltua. Jos sopimus olisi ollut laiton, sen laittomuus olisi käynyt ilmi oletettavasti esim. perunkirjoituksen yhteydessä, eikö?

Nyt kun tarkemmin mietin (en ole lakimies) niin kyllä sen varmaan voikin tehdä, KOSKA

Testamentti on "viimeinen tahtoni". Se on siis TOIVE. Ei määräys. 

Ja jos kukaan ei sitä vastusta, vaikka hänellä olisi oikeus saada erilainen perinnönjako, niin sehän toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolen ensin, mieheni saa tasinkona puolet ja lapset toisen puolen. Jos mieheni kuolee ensin, lapset eivät saa siinä vaiheessa perintöä, koska miehelläni ei ole omaisuutta.

Jos olette naimisissa, kun toinen teistä kuolee niin oletuksena koko teidän omaisuus laitetaan yhteen. Leski saa siitä puolet tasinkoja ja toinen puoli menee perillisille eli lapsille.

Sillä ei ole merkitystä "kenen nimissä" teillä tällä hetkellä on mitäkin.

Ei todellakaan ole näin, älä jaa väärää tietoa! Lesken ei todellakaan tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttaan yhtään kellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin leski, ja perilliset haluaisivat jakoa, niin toki se tapahtuisi. Seurauksella, että minun perintöäni ei tarvisi odottaa.

Jos olisivat sinun lapsia, niin puolet sinultakin tulisi tuo kun ei ole riittävä syy lapsiaan testamentista ulkoistaa. Toisekseen, et voisi perillisten omaisuutta edes hukata eli myydä esimerkiksi asuntoa.

Konstit on monet. On se raskasta odottaa p housussa perintöjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä leski omisti kaiken, lapset eivät perineet mitään.

Jos perilliset oli niin tyhmiä tai kilttejä että suostui tuohon nii onnistuu kai sekin

Ei lesken tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttaan kellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisot ei voi tehdä sellaista sopimusta että "kuolinpesä" jää lesken omistukseen toisen hänen kuolemaansa saakka.

Ainakaan laillisesti

Kyllä ovat voineet tehdä ainakin 90-luvulla. Oikeusoppineen laatima asiakirja jonka ovat allekirjoittaneet oikeusoppinut juristi tai lakimies, aviopari ja todistajat. Eikä sen laillisuutta ole kukaan kyseenalaistanut, ei verottaja, ei kuolinpesän osakkaat, ei sukulaiset, ei Kela, ei kukaan. Jos se olisi ollut laiton asiakirja, melko outo juttu. Tosin itsellekin tuon sopimuksen olemassaolo paljastui vasta toisen puolisoista kuoltua. Jos sopimus olisi ollut laiton, sen laittomuus olisi käynyt ilmi oletettavasti esim. perunkirjoituksen yhteydessä, eikö?

Nyt kun tarkemmin mietin (en ole lakimies) niin kyllä sen varmaan voikin tehdä, KOSKA

Testamentti on "viimeinen ta

Ilmeisesti juuri näin. En muista onko sen asiakirjan nimi "testamentti" vai "keskinäinen testamentti" vai joku muu mikä?, mutta kertomani faktat ovat kiistattomat ja todistettavissa koska onhan itsellänikin kopio tuosta asiakirjasta, jonka sain perunkirjoituksen yhteydessä, (ja kuitit jo 20 vuotta sitten maksetuista perintöveroista).

Vierailija kirjoitti:

Meillä leski omisti kaiken, lapset eivät perineet mitään.

Edesmenneen mieheni exä tuli "lasten nimissä" vaatimaan osuuksiaan. Vaati ihan lakimiehen, joka kertoi hänelle, ettei minun omaisuuttani olla jakamassa ja että meidän yhteinen talo kaikkina kalusteineen jää minulle asuttavaksi. 

Onhan nämä inhottavia asioita varsinkin jos toinen vanhemmista mennyt vanhemmalla iällä naimisiin. Oma isäni on mennyt naimisiin vanhalla iällä ja omistaa talon, jossa asuvat. Saako muka puoliso jäädä tässäkin tapauksessa taloon asumaan? 

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä inhottavia asioita varsinkin jos toinen vanhemmista mennyt vanhemmalla iällä naimisiin. Oma isäni on mennyt naimisiin vanhalla iällä ja omistaa talon, jossa asuvat. Saako muka puoliso jäädä tässäkin tapauksessa taloon asumaan? 

Jos isäsi omistaa talon yksin, niin lesken asumisoikeus tietenkin koskee hänen puolisoaan, jos isäsi kuolee ensin. Jos isäsi ei omista taloa yksin (tai yhdessä puolisonsa kanssa), vaan esim. te lapset omistatte siitä osan, niin sitten isäsi leskellä ei ole asumisoikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä inhottavia asioita varsinkin jos toinen vanhemmista mennyt vanhemmalla iällä naimisiin. Oma isäni on mennyt naimisiin vanhalla iällä ja omistaa talon, jossa asuvat. Saako muka puoliso jäädä tässäkin tapauksessa taloon asumaan? 

Jos isäsi omistaa talon yksin, niin lesken asumisoikeus tietenkin koskee hänen puolisoaan, jos isäsi kuolee ensin. Jos isäsi ei omista taloa yksin (tai yhdessä puolisonsa kanssa), vaan esim. te lapset omistatte siitä osan, niin sitten isäsi leskellä ei ole asumisoikeutta.

Niin eli varsin järjetöntä ja kyseinen laki tulisi päivittää nykypäivään. Nykyinen vaimo ei ole millään tavalla osallistunut talon kustannuksiin. Nythän hän voi jäädä asumaan taloon ja jos elää vaikka 20 vuotta pidempään niin asunto pudottaa arvoaan jopa satatuhatta. 

Lesket haluavat pitää kiinni varsinkin talosta, vaikka sen ylläpitäminen on ylivoimaista. Mutta kun on tottunut elämään 150 neliön talossa, vaikka 50-70 neliöä olisi huomattavasti käytännöllisempi.

Jos yksikin kuolipesän osakas haluaa pesän jaettavaksi, niin se on jaettava. Siinä ei auta muiden vastustelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä inhottavia asioita varsinkin jos toinen vanhemmista mennyt vanhemmalla iällä naimisiin. Oma isäni on mennyt naimisiin vanhalla iällä ja omistaa talon, jossa asuvat. Saako muka puoliso jäädä tässäkin tapauksessa taloon asumaan? 

Jos isäsi omistaa talon yksin, niin lesken asumisoikeus tietenkin koskee hänen puolisoaan, jos isäsi kuolee ensin. Jos isäsi ei omista taloa yksin (tai yhdessä puolisonsa kanssa), vaan esim. te lapset omistatte siitä osan, niin sitten isäsi leskellä ei ole asumisoikeutta.

Niin eli varsin järjetöntä ja kyseinen laki tulisi päivittää nykypäivään. Nykyinen vaimo ei ole millään tavalla osallistunut talon kustannuksiin. Nythän hän voi jäädä asumaan taloon ja jos elää vaikka 20 vuotta pidempään niin asunto pudottaa arvoaan jopa satatuhatta. 

Sanoisin että pääsääntöisesti ihan järkevää, jos kysytään pariskunnan itsensä mielipiteitä. Kuvitelkaa itsenne asemaan, että olette 2. tai useammassa avioliitossa ja aiemman liiton omat lapsenne vihaisivat nykyistä puolisoanne. Miltä se tuntuisi? 

Itse varmaan olisitte sitä mieltä, että yhteinen koti kuuluu ilman muuta puolisolle.

"Ilmeisesti juuri näin. En muista onko sen asiakirjan nimi "testamentti" vai "keskinäinen testamentti" vai joku muu mikä?, mutta kertomani faktat ovat kiistattomat ja todistettavissa koska onhan itsellänikin kopio tuosta asiakirjasta, jonka sain perunkirjoituksen yhteydessä, (ja kuitit jo 20 vuotta sitten maksetuista perintöveroista)."

Noin se näyttää olevan. Testamentti on "tahdonilmaus". Jos se on ristiriidassa se kanssa mihin perillisillä on lain mukaan oikeus, niin perillinen voi moittia sitä. Silloin nostetaan kanne tetstamentin saajaa vastaan.

Nyt kun aloin minilexia lukemaan niin mainitaan vielä että lakiosa on vaadittava 6kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta

Leski saa jäädä asumaan  asuntoon, mutta  lapset ovat perijöitä, kannattaa perukirjoissa olla tarkkana jos vainajalta jäi rahaa, se jaetaan lasten kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä inhottavia asioita varsinkin jos toinen vanhemmista mennyt vanhemmalla iällä naimisiin. Oma isäni on mennyt naimisiin vanhalla iällä ja omistaa talon, jossa asuvat. Saako muka puoliso jäädä tässäkin tapauksessa taloon asumaan? 

Saa se. Luulisi, että ihminen varttuneemmalla iällä ymmärtäisi, että pitää tehdä sopivat sopimukset. Itse jos menisin uudestaan naimisiin, pyrkisin varmistamaan lasteni taloudelliset edut (en ottaisi persaukista puolisoa). Paitsi tietysti, jos lapset olisivat olleet inhottavia minulle tai hylänneet. Tietysti puolisonikin kanssa keskustelisin asioista, jotta hänkään ei jäisi tyhjän päälle. Mutta olettaisin hänen huolehtineen myös omasta taloudestaan.