Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tiiviisti antaisit puolison pitää yhteyttä kollegaan?
13.01.2024 |
Hei, meille on kehittynyt kriisi siitä, etten pääse eroon ystävyyssuhteesta vastakkaista sukupuolta olevaan kollegaan.
Puoliso kokee, ettei voi jatkaa kymmeniä vuosia pitkää suhdettamme, jos en lopeta kirjoittelua kollegalle tai vähintään kerro hänelle joka kerta, jos on ollut yhteyttä ja yleisellä tasolla viestin tarkoituksesta/sisällöstä.
Saattaa kuulostaa tässä kohtaa järjettömältä, ja puolisoni ei yleisesti ottaen ole mustasukkainen luonne, joskus jopa olisin toivonut, että vähän olisikin. Minulla on täysi vapaus matkustaa vaikka työmatkoille toisten miesten kanssa, harrastaa paritanssia toisten miesten kanssa, jne.
Tässä on taustalla se, että vuosia sitten kirjoittelusta syntyi seksuaalisia rajoja ylittänyt suhde yhden yhteisen ystävämme kanssa. Ja se, että olen tunnustanut, että tietyllä tavalla tykkään tästä kollegasta, jonka kanssa nyt olen pitänyt yhteyttä vuosia.
Puolisoni siis pelkkää, että tästäkin kehkeytyy jotakin, eikä auta, että sekä se ystävä, että minä olemme vakuutelleet, että hommassa ei ole mitään kyseenalaista, kumpikaan ei yritä mitään, hänkin rakastaa puolisoaan eikä aikeissa mitään vehkeillä jne jne . Puolisoni ei kuitenkaan pääse yli pelostaan siitä, voiko minuun luottaa ja siitä, mitä voisi tapahtua jatkossa.
Toistaiseksi kaikki neuvot, joita olemme saaneet ovat sen tyyppisiä että minun pitäisi katkaista kaikki yhteydet, jotka ei liity ammatillisiin juttuihin ja niitäkin lähinnä hoitaa työajalla kasvotusten.
Ymmärrän tietyllä tavalla puolisoani taustamme ja virheideni takia ja etenkin jossakin vaiheessa yhteydenpito siihen kollegaa oli päivittäistä, ei missään vaihessa ole ylittänyt mitään ns. vääränlaisia rajoja eikä edes ollut lähellä eikä sellaista edes haluttaisi,
Aina välillä olen onnistunut pitämään taukoa koska en halua, että avioliitto kariutuu lopulta siihen, vaikka pohjimiltaan onkin kyse siitä, ettei täysi luottamus ole koskaan voinut palautua ja saan siitä syyttää vain itseäni.
Kuitenkin meillä on hyvä elämä, kymmenien vuosien avioliitto, lapset jne. ja itsekin ihmettelen itseäni, miksi en saa sitä kirjoittelua kollegaan katki. Olen hänelle sanonutkin että älä enää vastaa, koska se rikkoo puolisoni, mutta aina jatkan ja saan hänet lopulta taas puhumaan.
Olen ihan umpikujassa, olen jutellut terapeuteille, vaikka kelle. Välillä jo suostuin siihen, että kerron miehelle, jos ns .lankean ja olen taas yhteydessä, mutta aloin pelätä sitä, että kun lankean ja kerron, hän on hapan koko päivän ja suree ja jos oli tilanne, etten voinut kun tulossa vieraita tai pelkäsin että tulee riita en sitä aina tehnyt, että kerroin. Ja sitten taas helvetti irti. TIedän, että minulla on huono itsekuri, mutta pelkään että avioliitto kariutuu lopulta näin pieneen asiaan.
Mikähän tässä olisi ratkaisu...
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
No tuo menee kyllä jo mielenterveysongelman puolelle, että pommitat toista pakonomaisesti viesteillä vaikkei hän edes vastaa sinulle. On tosi ikävää työkaveriakin kohtaan, että olet ottanut hänet kohteeksi. Jos sinulla on jo hoitokontakti johonkin, niin ottaisin siellä tämän pakkomielteisen toiminnan puheeksi. Jos ei ole, niin terveysaseman kautta saat lähetteen eteenpäin. Pääasia, että haet apua ennen kuin menetät sekä parisuhteesi että työpaikkasi.
Trollihan tämä on, mutta on oikeasti tosi kiusallista tällainen työkaveri, kun ei oikein ilkeä olla vastaamattakaan.
Naisille sallitaan ehkä herkemmin tällaista häirintää kuin miehille työpaikoilla, toisaalta naiset eivät niin ahdistele miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon ap muutit tarinaasi, jotta sinua ei tunnistettaisi?
Kyllä tuo ap:n toiminta vähän kyseenlaiselta vaikuttaa, mutta ei puolisonkaan kyttääminen ihan hyväksyttävää ole, tuollainen että vaaditaan raporttia viesteistä ja keskusteluista kollegan kanssa. Tuossa on joko pakko päästä tilanteesta yli ja eteenpäin yhdessä tai sitten ottaa vaikka kunnon tauko suhteesta. Ei ole normaalia vaatia katkaisemaan yhteys yhtään kehenkään - tällaiset päätökset pitää lähteä henkilöltä itseltään. Eikä todellakaan ole normaalia kytätä toisen viestittelyä.
Selkeästi miehesi ei luota sinuun ja hänen epäluottamuksensa on oikeutettua, koska olet jo kerran aiemmin pettänyt hänen luottamuksensa.
Ilman tuota taustatapahtumaa sanoisin, että tuo yhteydenpito on aivan normaalia ja että miehesi on liian kontrolloiva. Historia huomioiden tilanne on kuitenkin toinen. Sinä tiedät ettet ole romanttisesti kiinnostunut, mutta miehesi ei voi sitä tietää. Ja hänellä on hyvä syy ajatella, että kenties olet.
Nyt sinun on valittava liittosi ja tuon ystävyyden välillä. Molempia et voi saada. Saattaa tuntua epäreilulta, mutta nykyinen tilanne on epäreilu miestäsi kohtaan. Voit ajatella, että tämä on hinta, jonka joudut maksamaanaiemmasta virheestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla että miksi koet tarvetta pitää yhteyttä kollegaan vielä vapaa-ajalla? Omalla kohdalla tuntuisi hassulta vielä töiden jälkeenkin jatkaa jutustelua kollegoiden kanssa, joita yleensä näkee päivässä enemmän kuin esim. sitä omaa puolisoa. Monesti vapaa-ajan haluaa käyttää itselleen tärkeimpiin ihmisiin. Voisiko kyse kuitenkin olla jostain syvemmästä?
Yleisellä tasolla, ottamatta kantaa ap:n tilanteeseen - aika moni löytää aikuisiän kaverinsa töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla että miksi koet tarvetta pitää yhteyttä kollegaan vielä vapaa-ajalla? Omalla kohdalla tuntuisi hassulta vielä töiden jälkeenkin jatkaa jutustelua kollegoiden kanssa, joita yleensä näkee päivässä enemmän kuin esim. sitä omaa puolisoa. Monesti vapaa-ajan haluaa käyttää itselleen tärkeimpiin ihmisiin. Voisiko kyse kuitenkin olla jostain syvemmästä?
Yleisellä tasolla, ottamatta kantaa ap:n tilanteeseen - aika moni löytää aikuisiän kaverinsa töistä.
Niille oikeille kavereillekaan ei ole normaalosti pakko viestitellä päivittäin. Ap näkee tätä "kaveria" päivittäin töissä ja vapaa-aika menee viestitellessä hänelle. Ei aikuisilla ole normaalisti tuollaista. Selkeästi kyse on ihastuksesta.
No tuo menee kyllä jo mielenterveysongelman puolelle, että pommitat toista pakonomaisesti viesteillä vaikkei hän edes vastaa sinulle. On tosi ikävää työkaveriakin kohtaan, että olet ottanut hänet kohteeksi. Jos sinulla on jo hoitokontakti johonkin, niin ottaisin siellä tämän pakkomielteisen toiminnan puheeksi. Jos ei ole, niin terveysaseman kautta saat lähetteen eteenpäin. Pääasia, että haet apua ennen kuin menetät sekä parisuhteesi että työpaikkasi.