Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tiiviisti antaisit puolison pitää yhteyttä kollegaan?
13.01.2024 |
Hei, meille on kehittynyt kriisi siitä, etten pääse eroon ystävyyssuhteesta vastakkaista sukupuolta olevaan kollegaan.
Puoliso kokee, ettei voi jatkaa kymmeniä vuosia pitkää suhdettamme, jos en lopeta kirjoittelua kollegalle tai vähintään kerro hänelle joka kerta, jos on ollut yhteyttä ja yleisellä tasolla viestin tarkoituksesta/sisällöstä.
Saattaa kuulostaa tässä kohtaa järjettömältä, ja puolisoni ei yleisesti ottaen ole mustasukkainen luonne, joskus jopa olisin toivonut, että vähän olisikin. Minulla on täysi vapaus matkustaa vaikka työmatkoille toisten miesten kanssa, harrastaa paritanssia toisten miesten kanssa, jne.
Tässä on taustalla se, että vuosia sitten kirjoittelusta syntyi seksuaalisia rajoja ylittänyt suhde yhden yhteisen ystävämme kanssa. Ja se, että olen tunnustanut, että tietyllä tavalla tykkään tästä kollegasta, jonka kanssa nyt olen pitänyt yhteyttä vuosia.
Puolisoni siis pelkkää, että tästäkin kehkeytyy jotakin, eikä auta, että sekä se ystävä, että minä olemme vakuutelleet, että hommassa ei ole mitään kyseenalaista, kumpikaan ei yritä mitään, hänkin rakastaa puolisoaan eikä aikeissa mitään vehkeillä jne jne . Puolisoni ei kuitenkaan pääse yli pelostaan siitä, voiko minuun luottaa ja siitä, mitä voisi tapahtua jatkossa.
Toistaiseksi kaikki neuvot, joita olemme saaneet ovat sen tyyppisiä että minun pitäisi katkaista kaikki yhteydet, jotka ei liity ammatillisiin juttuihin ja niitäkin lähinnä hoitaa työajalla kasvotusten.
Ymmärrän tietyllä tavalla puolisoani taustamme ja virheideni takia ja etenkin jossakin vaiheessa yhteydenpito siihen kollegaa oli päivittäistä, ei missään vaihessa ole ylittänyt mitään ns. vääränlaisia rajoja eikä edes ollut lähellä eikä sellaista edes haluttaisi,
Aina välillä olen onnistunut pitämään taukoa koska en halua, että avioliitto kariutuu lopulta siihen, vaikka pohjimiltaan onkin kyse siitä, ettei täysi luottamus ole koskaan voinut palautua ja saan siitä syyttää vain itseäni.
Kuitenkin meillä on hyvä elämä, kymmenien vuosien avioliitto, lapset jne. ja itsekin ihmettelen itseäni, miksi en saa sitä kirjoittelua kollegaan katki. Olen hänelle sanonutkin että älä enää vastaa, koska se rikkoo puolisoni, mutta aina jatkan ja saan hänet lopulta taas puhumaan.
Olen ihan umpikujassa, olen jutellut terapeuteille, vaikka kelle. Välillä jo suostuin siihen, että kerron miehelle, jos ns .lankean ja olen taas yhteydessä, mutta aloin pelätä sitä, että kun lankean ja kerron, hän on hapan koko päivän ja suree ja jos oli tilanne, etten voinut kun tulossa vieraita tai pelkäsin että tulee riita en sitä aina tehnyt, että kerroin. Ja sitten taas helvetti irti. TIedän, että minulla on huono itsekuri, mutta pelkään että avioliitto kariutuu lopulta näin pieneen asiaan.
Mikähän tässä olisi ratkaisu...
Kommentit (67)
Tässä tapauksessa ymmärrän täysin miestäsi ja olen hänen puolellaan. Mieti omalle kohdallesi jos se olisikin mies jolla olisi aikaisemmin lipsahtanut juttelut pettämisen puolelle ja nyt olisi taas joku naiskollega jota pommittaisi jatkuvasti viesteillä eikä pystyisi lopettamaan. Ja eikö sinua edes hävetä yksipuolisesti ahdistella tätä kollegaa? Itse kokisin hyvin häiritsevänä ja ahdistavana jos joku lähettäisi jatkuvasti viestejä eikä se olisi mitenkään tasapuolista. En myöskään kertoisi toiselle miehelle että oma mieheni on (aiheesta) ärtynyt ja mustasukkainen, tuollainen lörpöttely on epälojaalia puolisoa kohtaan.
Sinuna poistaisin kollegan kaikki viestiketjut ja yhteystiedot puhelimesta enkä laittaisi niitä enää takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samanlainen addiktio työkaverin kanssa viestittelyyn..sillä erolla että myönnän ihastuneeni eikä viestitkään ole enää asialinjalla..Lopettaa pitäis mutta vaikeeta..
Onhan se nyt ihan selvää että jos sinulla on ongelmia katkaista viestittelyä niin tuo työkaveri on ongelma parisuhteellesi. Voit kyllä selitellä mitä tahansa mutta eiköhän ne ole lähinnä selityksiä itsellesi millä koitat oikeuttaa minkä jonka tiedät vääräksi.
Ymmärräm täysin puolisoasi, hän on tässä oikeassa.
Jos sinusta olisi harmi erota tämmöisen pikku jutun takia pystyisit lopettamaan kirjoittelun, jos et pysty niin se ei ole pikku juttu.
Been there done that, työkaveri jonka kanssa viestiteltiin, oli "vain" ystävä ja hyvä tyyppi kunnes ei enää ollutkaan enää "vain". Yhteen päädyttiin ja yhdessä ollaan vuosien jälkeenkin vielä mutta jälkeenpäin on helppo nähdä kuinka yritin itselle oikeuttaa tuota viestittelyä. Oikeasti oma tunto kolkutti ja toinen täytti sitä tarvetta mikä einsilloisessa parisuhteessa täyttynyt.
Jos haluat vielä pitää puolisosi niin nyt on aika lopettaa kollegan kanssa vehkeily ja keskittyä parisuhteeseesi. Lopeta myös kirjoittelu julkisille palstoille. Hoidat itsesi ja parisuhteesi kuntoon.
Olet nainen, joka etsii parempaa ja työkaverimiehesi pitää sinua suoraan sanottuna outona (en viitsi käyttää sitä toista sanaa). Etkö sinä osaa jättää ihmistä rauhaan, joka ei ole sinusta kiinnostunut siinä mielessä?
Miehelläni oli tuollainen työkaveri, sitä voi sanoa jo lähes stalkkaamiseksi, kun hän lähetteli viestejä vapaa-ajalla, osa vihjailevia ja kontaktia hakevia. Hänkin oli naimisissa ja voin kertoa, että mieheni kuva hänestä ei ollut kovin mairitteleva.
Toinenkin tapaus oli, tuttavaperheen nainen, joka pyrki miehen syliin aina juhlissa, kun häivyin näkyvistä. Siis oman miehensä läsnäollessa. Ja teki kyllä tuota muillekin kuin minun miehelleni. En tiedä mikä syndrooma tämä on, mutta oman miehen nöyryyttäminen siihen liittyy.
Miehesi ei luota itseensä riittävästi, että ottaisi eron. Niinpä tämä sinun sadistinen leikkisi häntä kohtaan voi jatkua ja sinulla on työkaveriesi silmissä harvinaisen huono maine. Etkö itse käsitä minkä kuvan itsestäsi annat? On vaikea kunnioittaa takiaisia, jotka tieten tahtoen loukkaavat läheisiään eivätkä usko, ettei toista osapuolta kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"3) Toki meillä on ollut vuoristorataa puolison kanssa nämä vuosikymmenet, ja eroa on kyllä mietitty tasaisesti muutaman vuoden välein ja aina sitten selvitty, käyty monissa terapioissa jne."
Ei todellakaan ole normaali parisuhde, jossa muutaman vuoden välein mietitään eroa ja käydään paljon terapiassa. Kuka tuollaista jaksaa? Ehkä sinun muutenkin kannattaisi punnita oman suhteenne jatkoa.
Et ymmärrä yhtään mitään..SINÄ OLET EPÄKUNNIOITTAVA puolisoasi kohtaan kun huoraat vaikka vain kirjallisesti. Jättäisin kaltaisesi heti.
T.nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomielteisiin voi hakea ammattiapua. Olet kuin uhkapeliriippuvainen, itsetuhoinen reppana. Sun pitää nyt vaan päättää kumpi on tärkeämpi, työkaveri vai oma puoliso. Kun olet päätöksesi tehnyt mene terapeutille. Sitä tarvitset joka tapauksessa.
Ei kukaan voi tasa-arvoisessa maassa päättää kenen kanssa aikuinen ihminen viestittelee. Noin tiivis yhteydenpito ja ilmeisesti ihan arkisista asioista "juttelu" menee jo pettämisen puolelle. Henkisen pettämisen vaikka mitään fyysistä ei vielä olisikaan tapahtunut. Jos tunnet tarvetta jutella jonkun toisen kanssa asiat joista pitäisi puhua puolison kanssa niin se ei ole tervettä, sen lisäksi että se on todella loukkaavaa omaa puolisoasi kohtaan. Suljet hänet elämäsi ulkopuolelle. Mitä hänelle jää jäljelle? Jos työkaverisi on parisuhteessa niin samat fiilisket sielläkin on.
Yksi suhde kerrallaan, se kannattaa pitää tavoitteena.
Lopun alkua teidän parisuhteessa. Uskon ettet pysty lopettamaan viestittelyä kollegan kanssa ja miehesi saa tarpeekseen ja haluaa eron. Sinä aloitat suhteen tämän kollegasi kanssa ja miehesi löytää itselleen sopivamman kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielteisiin voi hakea ammattiapua. Olet kuin uhkapeliriippuvainen, itsetuhoinen reppana. Sun pitää nyt vaan päättää kumpi on tärkeämpi, työkaveri vai oma puoliso. Kun olet päätöksesi tehnyt mene terapeutille. Sitä tarvitset joka tapauksessa.
Ei kukaan voi tasa-arvoisessa maassa päättää kenen kanssa aikuinen ihminen viestittelee. Noin tiivis yhteydenpito ja ilmeisesti ihan arkisista asioista "juttelu" menee jo pettämisen puolelle. Henkisen pettämisen vaikka mitään fyysistä ei vielä olisikaan tapahtunut. Jos tunnet tarvetta jutella jonkun toisen kanssa asiat joista pitäisi puhua puolison kanssa niin se ei ole tervettä, sen lisäksi että se on todella loukkaavaa omaa puolisoasi kohtaan. Suljet hänet elämäsi ulkopuolelle. Mitä hänelle jää jäljelle? Jos työkaverisi on parisuhteessa niin samat fiilisket sielläkin on.
Yksi suhde kerrallaan, se kannattaa pitää tavoitteena.
Ap:n työkaveri ei ole kiinnostunut ap:sta, vaan ap toistuvasti lähettelee hänelle viestejä.
Eipä taida kukaan ihmetellä miehesi reaktiota tuohon. Aivan ilmiselvää, että sinuun ei voi todellakaan luottaa. Vaikutat hyvin itsekeskeiseltä ja impulssien vietävissä olevalta. Olen pahoillani miehesi puolesta, ei kukaan ansaitse tuollaista puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"3) Toki meillä on ollut vuoristorataa puolison kanssa nämä vuosikymmenet, ja eroa on kyllä mietitty tasaisesti muutaman vuoden välein ja aina sitten selvitty, käyty monissa terapioissa jne. Nyt on kyse jotenkin siitä, että pidän hirveän surullisena, etten voisi ylläpitää yhteyttä ja kaveruutta. Tykätään monista samoista asioista, nauretaan samoille jutuille, on helppo jakaa ammatillisia linkkejä jne. Hänen puolesta ei koskaan ole ollut minkäänlaisia tunteita ilmoilla, en ainakaan ole koskaan saanut häntä kiinni siitä."
Olet rakastunut työkaveriisi, et rakasta miestäsi, mutta työkaverilta ei vastakaikua tule.
Surullista, kun ihmiset eivät voi lopettaa toimimatonta liittoa, vaan jäädään kiduttamaan toista osapuolta ja aiheutetaan traumoja.
Luin koko ketjun ja harvinaisen samaa mieltä on liki kaikki ja minä myös samoilla linjoilla.
Aivan järkyttävää toimintaa sinulta, oikeasti.
Et ansaitse miestäsi. Et kunnioita häntä pätkääkään vaan vihreä ruoho aidan toisella puolella kutsuu sinua jatkuvasti.
Huomenna se on joku muu, et voi itsellesi mitään, mutta mies ei tuota ansaitse, kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua.
Päästä hänet menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se perimmäinen ongelma avioliitossasi on? Rakastatko tai oletko joskus rakastanut puolisoasi? Kuulostaa siltä, että et ole koskaan rakastanut oikeasti ja siksi jatkuvasti yrität muita miehiä, jotka eivät kuitenkaan sinusta kiinnostu niin, että pääsisit heidän kanssaan suhteeseen. Osa miehistä kuitenkin haluaa pettää, työkaverisi ei kuulu heihin, mutta hänen itsetuntoaan hivelee, kun roikut hänessä. Aika ikävää toimintaa vaimoa kohtaan, jota kuitenkin nimität ystäväksesi.
Toimintasi kuulostaa erittäin kierolta, mutta et välttämättä ole paha ihminen, petät miestäsi ja myös itseäsi, etkä tahtoisi myöntää, että avioliittosi on lopussa. Et rakasta miestäsi, miehesi tai kukaan muukaan ei ansaitse tuollaista kohtaloa, mutta miehesi on niin maahan liiskattu, ettei ole kyennyt lähtemään ainakaan vielä.
Ihmiset ihan oikeasti selviävät erosta ja löytävät vapaasta elämästä puolison ilman että venkoillaan tuolla tavalla kuin sinä olet toiminut. Jos rakkautta ei ole, ei paraskaan terapia voi sitä korvata eikä terapeutti voi sanoa mitä sinun pitää tehdä työkaverille viestittelyssä, joka on koko sopan pienin asia. Siitä ei ole ollenkaan kyse, vaan isoista asioista sinun elämässäsi. Et halua tarkastella itseäsi ja avioliittoasi rehellisesti ja tulet samalla loukanneeksi miestäsi, joka on lastesi isä.
Ota hyvä nainen itseäsi niskasta kiinni ja tunnusta tosiasiat.
Sekä sinä että miehesi pelkäätte jäävänne yksin, joten ette eroa. Ehkä molemmat olette olleet sellaisia, joiden on ollut vaikea löytää kumppania nuorena ja teillä on huono itseluottamus.
Kukaan ei tietysti voi luvata, että uutta puolisoa löytyy, mutta niinhän sitä sanotaan, että "parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas" eli pelot estävät elämästä omannäköistä elämää.
Jos vuosien terapiat eivät ole teitä auttaneet elämään yhdessä tyytyväisinä, niin lienee päätösten aika.
Se että yhteydenpito loukkaa miestäsi, sen pitäisi olla hälyttävä merkki. Kohtelet häntä väärin ja petät henkisesti kun pidät tiiviisti yhteyttä kollegaan. Miksi ihmeessä? Eikö riitä että olette töissä, miksi pitää laittaa viesitä vaapaalla? Hyvin epäkunnioittavaa puolisoa kohtaan ja erittäin itsekästä käytöstä sinulta.
Minä kielsin mieheltä kaverit ja työkaverit. Ei saa tavata tai viestitellä. Nyt istuu hiljaa tuossa sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihastunut tähän toiseen mieheen?
Umpi-ihastunut varmasti kin.
Oliko trollauksen tarkoitus osoittaa, että naisen viestittelyjä ei tuomita yhtä hanakasti kuin miesten vastaavia. (Siltä vaikuttaa, kun miesten kommentit loistavat poissaolollaan.) No, pieleen meni. Kyllä nämä uskottomuuskuviot ovat ihan yhtä arveluttavia teki niitä mies tai nainen.
Pommitat niin usein, että vastaa. En ihmettele yhtään jos miehesi ei tykkää. Ei pahalla mutta vaikutat naiselta joka saa tällaisesta tilanteesta salaista mielihyvää.