Miten uskoltaa mennä työelämään jos ei tiedä paljon asioista? (kuitenkin "ei enää nuori" mutta tynnyrissä kasvanu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun ihminen menee johonkin uuteen paikkaan töihin, niin siellä annetaan sinulle joku henkilö jonka tehtävä on perehdyttää sinut työtehtäviisi. Häneltä voit huoletta kysellä työpaikkaan ja sääntöihin liittyviä kysymyksiä. Työsopimuksessa on yleensä kirjattu se onko taukoja ja minkäpituisia. Veroasiat selviää verottajan sivuilta tai soittamalla puhelinpalveluun, verokortin saat ladattua omavero-palvelusta. Ei kukaan muukaan tiedä ennakolta kaikkea, vaan ne asiat selviävät sitä mukaa kun niihin törmää.

Tarkoitin siis yksinkertaisia asioita joita jokaisen pitäisi tietää. esim kerran kylässä en osannut avata ja sulkea sälekaihtimia. Joku sanoi, että mene avamaan ne. Niin en osannut. koska en ole koskaan tuollaisia käyttänyt. 

Säleka

Tässä taitaa nyt olla suurin ongelma siinä, että otat niin raskaasti tuon, ettei joku juttu heti onnistu. Joku toinen ihminen, joka ei saa vedenkeitintä toimimaan, suhtautuisi siihen ihan eri tavalla. Ei hän ajattelisi, että hän on jotenkin tyhmä, hän perkuloisi, että tässä on huonosti suunniteltu käyttöliittymä, kun ei tätä helposti hoksaa! Vedenkeitin on niin simppeli laite, että jos sitä ei saa päälle, niin se on oikeasti huonosti suunniteltu. Hyvin suunnitellut laitteet on intuitiivisia käyttää. 

Vähän niin kuin sälekaihtimissa on se naru. Ihminen tajuaa intuitiivisesti, että narulla ei voi työntää, joten hän kokeilee vetämistä. Sitten se veivattava tanko on taas sellainen mistä näkee, että tätä ei voi työntää eikä vetää. Tangon pään muotoilu on yleensä sellainen, että siitä saa hyvän otteen eikä se ole liukas, joten se ohjaa kokeilemaan, mitä tapahtuu jos siitä kiertää.

Mikroaaltouuneja on tosi monenlaisia ja jotkut niistä on kyllä sellaisia, että sen edessä joutuu hetken aikaa ihmettelemään, että miten helkutissa tämän oven saa edes auki ja jos saa ajastuksen laitettua, joutuu taas ihmettelemään, että mistä se lähtee käyntiin. Kaikissa ei vaan ole panostettu samalla tavalla siihen käyttäjän mukavaan ja helppoon käyttökokemukseen. Mutta turhia toimintoja saattaa olla vaikka kuinka paljon.

Se ongelma on sinun pään sisässä. Jos menet töihin, niin pahimmassa tapauksessa et opi noita asioita. Mutta jos et mene, niin et varmasti opi. Kumpi on pahempi?

Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava että jos huono tuuri käy, niin työpaikalla saattaa olla se Irma Ilkeä, jonka ainoa tehtävä on myrkyttää se työpaikka. Toksisessa työpaikassa osaamattomuudelle nauretaan tai ilkeillään, eikä sitä apua tule. Kannattaa silti rohkaistua, ei ilkeyteenkään kuole, sitten vaan toiseen paikkaan.

Työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Joku sanoi, että äärimmäisen harva työllistyy. Ei sinne samaan paikkaan tarvitsekaan työllistyä mutta itseluottamusta antaisi niin, että esimerkiksi oppisopimuksella voisi rohkaistua opiskelemaan. 

Kaikki joutuu opettelemaan ns. perusjutut. Ei ne tule luonnostaan. Työpaikallani on useat kysyneet minulta miten mikro tai astianpesukone toimii. Toiset vain kokeilevat jos eivät tiedä ja toiset kysyvät neuvoa. Voit myös antaa muiden tehdä ja katsoa mallia siitä niin tiedät seuraavalla kerralla miten toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Joku sanoi, että äärimmäisen harva työllistyy. Ei sinne samaan paikkaan tarvitsekaan työllistyä mutta itseluottamusta antaisi niin, että esimerkiksi oppisopimuksella voisi rohkaistua opiskelemaan. 

Kuntouttava työtoiminta eli syrjäytyneiden päivätoiminta ei ainakaan anna itseluottamusta vaan vie ihmiseltä loputkin itseluottamuksen rippeet. Kuntouttavassa työtoiminnassa kukaan ei edes oleta, että siellä olevat työttömät pystyisivät mihinkään (paitsi ehkä päihteiden väärinkäyttöön).

Sinulla näyttäisi tässä olevan oikeastaan kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on osaamattomuutesi joidenkin asioiden edessä ja toinen on se, että sinua hävettää tuo osaamattomuus. Näistä jälkimmäinen eli häpeä on se paha pirulainen. Pyri vapautumaan häpeästä pienin askelin. Tunnista oma arvosi ja ota oppijan asenne. 

TE-keskuksen kautta työhön valmennukseen? Oma väylä-kuntoutukseen? 

Toimintakyvyn arvio olisi hyvä tehdä, siispä yhteys toimintaterapeuttiin. Sosiaalityöntekijä neuvoo myös.

Katsopa ihmisiä ympärilläsi. Ei kukaan tiedä eikä osaa kaikkea. 

Miten vaikkapa menet kävelylenkille? Katsotko reitin aina valmiiksi kartasta, vai menetkö, minne nenä näyttää? Suosittelen kokeilemaan jälkimmäistä (kotikaupungissasi mieluiten). Aina ei voi tietää, millainen risteys on edessä, tai minne tie johtaa. Sitten sitä pysähtyy miettimään ja tekee ratkaisunsa (katsoo karttaa, jatkaa summan mutikassa eteen päin ja ehkä kääntyy takasin, kysyy ohikulkijalta). Ei sen kummempaa. 

Sama on noissa arjen käyttöesineissä. Ei voi jokaista käyttöliittymää osata ennalta, vaan pitää kokeilla, tutkia ja kysyä muilta. Niin kaikki tekevät! Ei ole kamalaa, ettei osaa kaikkea. On kamalaa, jos ei kehtaa kysyä apua. 

Älä anna muiden määrätietoisuuden hämätä: jokainen joskus eksyksissä ja pihalla, ja se on sallittua! Oleellista on, miten pystyy ratkaisemaan tilanteen. Älä juokse karkuun valittaen keksittyä kramppia, vaan kysy neuvoa, niin saat apua.

Kannattaisiko mennä työkkäriin puhumaan asiasta? Jos pääsisit lyhyelle kurssille tai muuta. Työkin opettaa. Jos olisin työkaverisi, opettaisin sinua mielellään.