Loppujen lopuksi koulumenestys on kiinni henkilön lukupää-älykkyydestä, ei välttämättä niinkään ahkeruudesta
Usein jopa huvittaa, kun esim lapsia palkitaan hyvistä koenumeroista ja näin ajatellaan, että he lukevat itselleen hyvän ammatin tulevaisuudessa. Loppujen lopuksi asia on mielestäni silti niin, että jos sillä koululaisella ei ole tarpeeksi älykkyyttä, niin ei siitä menestyjää tule vaikka kuinka rahalla yrittäisi lahjoa. Moni pitkälle kouluttautuva pärjää koulussa hyvin jo lapsena, ja uskon ettei se heidän alkumenestyksensä johdu loppujaan siitä ahkeruudesta tai palkitsemisesta, vaan pikemminkin siitä, että menetyminen on heille helppoa ja sen saa kohtuullisella vaivalla. Moni lukupäältään tyhmempi taas ei pärjää vaikka alkuunsa yrittää, ja sen takia sitten helpommin luovuttaa ja antaa koulun mennä omalla painollaan enemmän tai vähemmän vinksinvonksin.
Kommentit (39)
Näin. Syynä voi olla toki myös esim. keskittymivaikeus, tai huonot kotiolot jne.
Ei kaikki ihmiset voi mitenkään olla kovin lahjakkaita, osa ihmisistä nyt vaan kykenee korkeintaan suorittavaan työhön, eikä siinä pitäisi olla mitään erikoista ihmettelyn aihetta, eihän kaikki ihmiset ole musikaalisia, tai liikunnallisesti lahjakkaitakaan.
Vierailija kirjoitti:
sanotko että älykkyys vaikuttaa koulumenestykseen?
Lähinnä pointti oli siinä, että tuntuu joidenkin luulevan lasten tulevan menestyksen olevan kiinni siitä koenumerolahjonnasta.
Ap
Joopa - aikanaan useamman luokan tuplannut koulukaveri lopetti peruskoulun kesken täytettyään 16, johon loppui oppivelvollisuus. Ei osaa edelleenkään lukea, mutta on sosiaaliavustuksilla pystynyt hankkimaan elämänsä aikana ainakin 30 käytettyä Volvoa, mutta minä, joka on hankkinut kaksi ammattia - en omista edes ajokorttia, joten...
Minulla oli ala-asteella luokkakaveri, joka ei ikinä oppinut kunnolla lukemaan, vaan luki vielä yläasteellakin hitaasti tavuttain. Lieneekö ollut joku lukihäiriö vai mikä, mutta silloin sitä pidettiin lähinnä vähälahjaisena. No pääsi peruskoulun läpi loppujaan rimaa hipoen, koska eipä hän kovin kummoisia numeroita kokeistakaan koskaan saanut. Ymmärtäähän sen toisaalta, että jos et osaa kunnolla lukea ja pitäisi lukea vaikkapa 35 sivun koealue, niin kyllä minäkin luovuttaisin.
Ei ole noin mustavalkoista. Koulumenestykseen vaikuttaa useampi asia. Ahkeruudella voi paikata älyn puutetta ja päinvastoin.
Mietin yhtäkin ala-asteen luokkakaveria, jota duunarivanhemmat palkitsivat hyvistä koenumeroista. Hän on nykyään korkeakoulutettu rahakkaalla alalla. Ei todellakaan mikään älykkö. Itse taas olen hieman keskimääräistä älykkäämpi ja asiat oli koulussa helppoja, enkä koskaan oppinut tekemään töitä. Akateemiset vanhempani eivät puskeneet minua tasolle, johon olisin päässyt olemalla vähän ahkerampi. Yliopistossa sitten huomasin, että nyt pitäisi tehdä töitä. Ylioppilastutkinto on edelleen korkein koulutukseni.
En ole katkera, koska näin tämän kuului mennä. Mutta halusin vaan kertoa toisenlaisen näkökulman asiaan.
Ei pidä paikkaansa. Ykkösasia menestymisessä ihan missä tahansa asiassa on motivaatio.
Hetkinen, hetkinen, hetkinen! Nythän sinun pitää ensin määritellä"menestys".
Voit vaikka aloittaa perustelemalla miksi esim. kirurgi, jolla on hieno talo, kaunis vaimo ja fiksut lapset on"menestyneempi" kuin kuntoutustuella kituuttava peruskoulupohjainen ikisinkku pitkäaikaistyötön?
Jep. Itsellä ollut aina hyvät numerot koulussa ilman panostusta, lukion loppuun asti. En voi mitenkään päin väittää ahkeroineeni hyvien numeroiden eteen. Vasta amk:ssa piti alkaa näkemään vähän vaivaa, koska opetus oli niin käsittämättömän huonoa, että kurssien aiheet piti käytännössä itse opiskella.
Siis eikö sinun mielestäsi niitä vähemmän lahjakkaita kannata kannustaa opiskelemaan? Toki toisille opiskelu on vaativampaa, mutta mielestäni niitä vähemmän fiksuja pitäisi nimenomaan motivoida tekemään parhaansa ja olemaan ahkeria. Kyllähän tuo koenumeroista palkitseminen jonkin verran parantaa motivaatiota. Vähemmän älykkäälle on vielä tärkeämpää kuin älykkäälle se, että on ahkera, koska ahkeruus kompensoi älykkyyden puutetta. Kaikista huonoin yhdistelmä on laiska ja tyhmä.
kyllähän tyhmä voi ittensä lukee vaikka tohtoriks, niin pitkään kun se ei muuta vaadin kun lukemisen muistamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Ykkösasia menestymisessä ihan missä tahansa asiassa on motivaatio.
Vaikka olisit miten motivoitunut, niin korkealle tasolle et pääse ilman oikeanlaisia geneettisiä lahjoja. Ihan sama että puhutaanko lukupäästä, tai vaikkapa siitä, että millä todennäköisyydellä ahkerasti harjoittelevasta 170cm pitkästä miehestä tulee ammattikoripalloilija.
eihän viisas tee mitään kyseenalaistamatta miks niin tehdään :D se ei oo menestys resepti missään
Ei meillä ainakaan tuettu kaikista lahjakkaimpia
AP on täysin väärässä. Jopa yliopistotutkinnon voi suorittaa alle 100 ÄO:lla helposti.
Ahkeruudesta se on kiinni eli kuinka paljon viitsii lukea ja nähdä vaivaa.
Motivaatio! Ehkä tämä menee ohi aiheen pointin, mutta motivaation puute koulunkäyntiä kohtaan ei sitä löytynyt edes lahjonnalla. Jos jostain aineesta kiinnostui ja innostui kouluvuosien aikana niin se oli helppoa kuin heinänteko, itsellä matematiikka oli tällainen aine tai siitä jossain vaiheessa tuli kiinnostavaa ja numerokin siitä parani heittäen kun taas muut tylsät aineet jossa ei ollut mitään mielenkiintoa mentiin läpi rimaa hipoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Ykkösasia menestymisessä ihan missä tahansa asiassa on motivaatio.
Vaikka olisit miten motivoitunut, niin korkealle tasolle et pääse ilman oikeanlaisia geneettisiä lahjoja. Ihan sama että puhutaanko lukupäästä, tai vaikkapa siitä, että millä todennäköisyydellä ahkerasti harjoittelevasta 170cm pitkästä miehestä tulee ammattikoripalloilija.
höpö höpö. On useita lyhyitä koripallonpelaajia, mutta ei yhtään jolla ei ole motivaatiota. https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_shortest_players_in_National_Bask…
Mikä on lukupää-älykkyys? Ihan ensimmäistä kertaa kuulen ko. sanan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Ykkösasia menestymisessä ihan missä tahansa asiassa on motivaatio.
Vaikka olisit miten motivoitunut, niin korkealle tasolle et pääse ilman oikeanlaisia geneettisiä lahjoja. Ihan sama että puhutaanko lukupäästä, tai vaikkapa siitä, että millä todennäköisyydellä ahkerasti harjoittelevasta 170cm pitkästä miehestä tulee ammattikoripalloilija.
ihan kärkipäässä on niin monta muuttujaa että puhutaan sattumista ja onnesta jo. ja nyky päivänä kärkeen voi päästä olemalla etninen.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Ykkösasia menestymisessä ihan missä tahansa asiassa on motivaatio.
Juuri näin. Minulla keskiarvo nousi 8 -> 9, kun syntyi ulkoinen motivaatio eli vanhempien lahjonta. Myöhemmin sisäinen motivaatio syttyi ja se vasta veikin hyviin tuloksiin myöhemmin. Motivaatio, itsekuri, opiskelustrategiat ja kova työn tekeminen.
sanotko että älykkyys vaikuttaa koulumenestykseen?