En ymmärrä nuorten näkemystä että mikä tahansa työ ei käy vaan se pitää olla se oma työ johon he soveltuvat yksilönä ja ihmisenä
Varsinkin nykyään nuoret tuntuvat ajattelevan että he eivät voi tehdä mitä tahansa työtä vaan heidän pitää miettiä tarkoin että mihin työhön he soveltuvat ja mitä heidän on mahdollista tehdä esim osaamisen ja persoonallisuuden puolesta. Nuorten perustelu on se että heidän mielestään se on ajanhukkaa sekä haittaksi työpaikalle ja työnantajalle jos tekeekin työtä johon ei sovellu, johon ei ole kykyjä ja jossa ei pärjää. Mutta miksi ja mistä he ovat oppineet ajattelemaan näin?
Kommentit (137)
Uskotko että Suomeen tulee jokin aito pula työntekijöistä että ketä vaan palkattaisiin? Se on kaksi miljoonaa työpaikkaa joista neljäsosa jos menee työttömille kuten tavallisesti, että saadaan 500 000 työttömälle töitä kuten Orpo on toivonut.
Se on jäänne siitä kirotusta yksilö- ja minäminä-ajattelusta. 2010-luvulla oli vallala trendi jossa korostettiin että työntekijä on yksilö ja ihminen ja siksi jokaiselle työntekijälle on olemassa oma paikkansa ja että kaikki eivät sovellu tekemään samaa työtä. Onneksi vanhemmat ikäpolvet osaavat vielä olla viisaampia ja vähemmän itsekeskeisiä kuin nuoremmat.
Koska nuoret eivät ole vielä oppineet nöyryyttä vaan ajattelevat ainoastaan vain itseään.
He ovat ymmärtäneet että elämä kuluu nopeasti.
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
On hienoa että on tullut sukupolvinen muutos työorientaatiossa eikä enää kukaan odota työntekijän tekevän 50-vuotista uraa samalla työnantajalla.
Ei sitä odota työnantaja ja vielä vähemmän työntekijä. Ihmiset ja työt kehittyvät vuosien varrella. Tuollainen vuosikymmenten työsuhde on jarru sen työpaikan toimintatapojen kehittymisen esteenäkin.
Fiksuja nuoria. Eivät tyydy siihen, että työ on itseisarvo ja parhaat elinvuodet menevät "sitten kun" mentaliteetilla.
Jos olet pyörätuolissa, on aika hankalaa ryhtyä aitajuoksijaksi. Onhan se hyvä käyttää hieman harkintaa. Kaikki hyötyvät.
Kutsumus ei taida vetää imurin varteen?
Minä ymmärrän. On vaikea motivoida itseään tehokkaaksi, tarkaksi ja intohimoiseksi työntekijäksi, jos ala ei kiinnosta muuten kuin palkan takia.
Millaista jälkeä työssä syntyy, jos työ ei kiinnosta? Juosten hutaistua jälkeä.
Aiemmin työpaikkoihin etsittiin vain työntekijöitä. Siis joskus 80-luvulla. Osa porukasta oli tarkkaa ja tehokasta, osa ei aina yhtä paljon.
Nykyään työpaikkoihin haetaan motivoituneita, innostuneita, sosiaalisia ja intohimoisia tiimipelaajia, jotka haluavat kehittää työtään. Jos ala on sellaista, josta et innostu, miten voisit täyttää tuollaiset kriteerit?
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
En minäkään tekisi työtä johon mulla ei ole koulutusta ja jossa en viihdy. N. 55v.
Minusta taas vaikuttaa siltä ettei ymmärretä ollenkaan niitä omia realiteetteja vaan opiskellaan alaa joka ajatuksen tasolla kuulostaa kivalta. Esim ensihoitajaksi hakeutuu pieniä heikkoja nuoria jotka eivät jaksa nostaa paareja, ei myöskään jakseta opiskella esim lääkkeitä kunnolla, vaikka se nyt olisi vähintä mitä ensihoitajan pitää tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Miksi nuorten pitäisi tämä tajuta sen takia, että aiemmat sukupolvet eivät tajunneet edes miettiä miksi työelämän täytyy olla ankeaa raatamista?
Mitä se ketään hyödyttää että tekee väkisin paskaduunia? Työntekijä menettää elämänilon ja työnantajalle tulee rekrykuluja kun työntekijä viimein lähtee. Minulle pitäisi maksaa aivan todella hyvin että lähtisin tekemään jotain työtä joka ei minulle sovi, mutta useinhan on niin ettei nuorille haluta maksaa edes minimipalkkaa vaan käytetään näitä paikallisen sopimisen, työkokeilun ja alustayrittäjyyden keinoja.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tekisi työtä johon mulla ei ole koulutusta ja jossa en viihdy. N. 55v.
Elisit siis mieluummin yhteiskunnan loisena?
Voihan sitä parempaa työtä hakea samanaikaisesti kun työskentelee ja tienaa omaa leipäänsä.
Työelämässä pitää olla joustava. Jos se itseä miellyttävä ammatti on horoskooppien ja feng-shui -maagikkojen mukaan ornitologi, täytyy myös ymmärtää, että sellaisia tarvitaan maassamme vain muutama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Ei nykyään kukaan enää jää ammattiin joka ei ole se kunkinhetkinen unelma-ammatti! Miksi nuorten pitäisi siis olla tietoinen jostain seniori-ikäluokan itseaiheutetusta ongelmasta?
työnantajilta