Lue keskustelun säännöt.
Vihaan meidän koiraa.
11.01.2024 |
Raflaava otsikko, mutta ei nyt kaukanakaan totuudesta. Otettiin vajaa vuosi sitten pitkän harkinnan jälkeen koira, koko perhe aivan innoissamme odotettiin pentua ja hankittiin hirveästi tarvittavia välineitä, opiskeltiin asioita pennun koulutuksesta jnejne. Alkuun kaikki menikin ihan suht hyvin, pentu oppi sisäsiistiksi ja peruskäskyt nopeasti ja helposti. Ei rähjää remmissä tai muutenkaan, ei ole eroahdistusta ja melko hyväluontoinen tuntuu olevan kaikinpuolin.
KUITENKIN, en voi sille mitään että tunnen päivittäin ihan valtavaa raivoa tuota koiraa kohtaan. En voi sietää, kun se seuraa nenä perseessä kiinni joka paikkaan, sohvalla istuessa sen on pakko hypätä viereen ja tunkea naama kiinni omaan naamaan tai sitten vahdata ikkunasta ulos jolloin ikkunat ovat täynnä kuolajälkiä. Mitä tahansa jos unohtuu lattialle tai sopivalle korkeudelle pöydille/tasoille niin tuo varastaa ja syö sen pilalle. Kuinkakohan monet hanskat, sukat ja kengät se on jo tuhonnut, en pysy laskuissa. Suihkun jälkeen kun pyyhe päällä kävelen kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen pukemaan, se hyökkää jostain kulman takaa ja tulee lipomaan märkiä jalkoja (hyi). Sohvat ovat pilalla, koska koira on painanut selkänojan tyynyt ihan lyttyyn ja purrut kankaan puhki useammasta kohdasta. Vieraita kun tulee, koira villiintyy ja hyppii päälle ja sama nenä perseeseen pakkomielle toistuu. Lyhyesti, mitä tahansa tässä talossa yrittääkään tehdä, koira tekee siitä 100x vaikeampaa ja paskempaa.
En osannut odottaa että elämä koiran kanssa olisi näin hirveää. Lapset ja mies ovat kiintyneitä koiraan, joten luopuminen olisi vaikeaa. Jos saisin itse päättää koira lähtisi samantien. Miten voisin oppia sietämään tätä elämää koiran kanssa? Välillä haluaisin vain itkeä, koska tuntuu että kaikki on pilalla tuon takia.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet paha ihminen.
Koira on vielä pienen pieni pentu. Se haluaa vain olla kanssasi ja leikkiä kanssasi - ja sinä vihaat vastapalvelukseksi.
Olen sanaton.
Miksi teitä kiinnostaa vain se mitä joku kuolaava elukka haluaa eikä se mitä ap haluaa? AP:lläkin on oikeus hyvään elämään.
Miksi ihmeessä ap otti koiran??? Koira ei ap:ta valinnut, vaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäköhän ap on kuvitellut koira-arjen olevan? Kummallista ottaa lemmikki, jos ei edes niistä pidä. Omasta mielestä koiran tarjoama seura ja toveruus on just parasta, aina on kaveri valmiina kaikkeen. Mitä väliä, jos tulee vähän sotkua ja on sohvatyynyt länässä. Ap:kö istuu itse sohvallansa kuin tikku peessä, veikkaan että ei. Koti on elämistä varten.
Voit toki kouluttaa ja ohjata pentua, mutta eläimen luonto on hyvä tiedostaa ja esimerkiksi se, millaisia tarpeita koiralla on lajityypillisesti. Ei koira ole mikään lelu, jonka tehtävä on vain ja ainoastaan ihmisen miellyttäminen.
Uskon, että ap:n perimmäinen ongelma on se, ettei ole eläinihminen. Ehkä parempi luopua koirasta. Lemmikki aistii, ettei ole toivottu osa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin pentukoirat tarvivat kovasti liikuntaa. Jos et siihen suostu on koira vaikea kotona neljän seinän sisäll. Se tarvii ulkoilmaa ja vapautta.
Asutteko osakkeessa on tilanne vaikea.Omakotitaloissa voi laitaa koiran ulos aitaukseen.
Oletkohan vähän pipi päästäsi, jos meinaat, että perhekoiran paikka on aitauksessa? Aika harva koirarotu aidosti viihtyy yksin ulkona, ja tällaiset koirat harvoin ovat lapsiperhekoiria muutenkaan.
mä kyllä <3 meidän koiraa! Kerrostalossa ei hauku ja energiatasot muutenkin alhaisia. Ulkona taas vipeltää mennä ja jaksaa hauskuuttaa. Hyvä meidän koira!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä rakkeja ei saisi inhota tai vihata, muuten tulee koirafaneilta heti toivomuksia kuolemasta passiivisaggressiivisin hymiöin somistettuna. Keskustelussa on myös monta vinkkiä, miten AP:n pitäisi kouluttaa tuota koiraa. Mikseivät mies ja lapset kouluta? AP voi jättää elukan heidän vastuulleen, kun kerran siitä niin paljon tykkäävät.
Tokihan koira aistii sen, ettei siitä pidetä. Siksi AP:n pitäisi olla mahdollisimman vähän tekemisissä sen kanssa.
Eiköhän tässäkin keskustelussa ole tullut selväksi millaista sakkia koiraihmiset ovat. Ikävää että AP on saanut riesakseen vaikean koiran. Tarinan opetus: muiden jotka joutuvat samaan tilanteeseen on parasta viedä koira piikille kaikessa hiljaisuudessa. Neuvoja on turha pyytää, empatiasta puhumattakaan.
Vaikean koiran? Siis rehellisesti ajattelet, että ap:n kuvailema koirateini on hyvä esimerkki vaikeasta koirasta? Ootko vähän höpsö🤣
Olin jouluna sukulaisten luona ja siellähän oli uusi koiruli, pentu vielä. Aivan ihana, mutta naamaa tunki nuolemaan. Se oli ihan yäk, yäk. Siihen pitää saada komento. Pentu pitää vain ottaa nätisti pois naamalta ja sanoa HYI, EI!! Kyllä se siitä rauhoittuu. Naurettiin kaverin kans että koira nuoli sitten meikkivoiteet pois. Mahtoi maistua hyvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan rehellinen kömmentti. Itsellä on ollut monta koiraa, ja ilman en osaa elää. Nyt itsellänikin saman ikäinen ja samat ongelmat:). Tämän ikäinen koira on niin ärsyttävä ja ihana, juuri ärsyttävien asioiden takia niistä luovutaan tässä ikävaiheessa. Kun nyt jaksat sen ajan yli ja kerrot (koulutat) mitä teidän talossa saa tehdä ja ei saa, niin hetken päästä sinulla on ystävä josta et ikinä luopuisi. Itse en salli koiria sohville ynm, koska eivät ymmärrä olevansa esim kuraisia, ja minä en voi vaatia ymmärtämään. Jokainen koira on perheenjäsen mutta edellee koira, maailman paras ystävä.
Kannattaa kouluttaa se pentu nii ei ois ongelmaa tän kaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi, onneksi en ole ikinä ottanut koiraa.
Ymmärrän hyvin. Meillä on mies ja erityisesti lapset kinuneet koiraa, mutta minä en halua kun mun hoidettavaksi se kuitenkin jäisi. Nytkin on jo aika kortilla, saati sitten jos olisi vielä moinen kirppukasa nurkissa pyörimässä. Sukulaisten koiria on muutaman kerran ollut meillä hoidossa ja vaikka toki huolta niistä pidinkin, niin se vain vahvisti mielipidettäni siitä, etten halua omaa. Ärsytti juuri nuo jo mainitsemasi asiat, mutta myös se haju, haukkuminen, vinkuminen, kerjääminen, jatkuva tuijottaminen, koiran karvat, raapiminen, kaiken paneminen tyynyistä lasten leluihin ja se loputon pallien ja perseen lutkuttelu. Sen jälkeen yritti vielä aina päästä nuolemaan naamaa. Ällöttävää. Ironista kyllä, koirat tuntuvat pitävän minusta erityisesti, vaikka vihaan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa koiransa vihaaja!
Koira on 9v ja ollut meillä pennusta asti. Luulimme ottaneemme hyvin selvää koiraroduista ja millainen koira meidän arkeen sopisi. Meillä näyttää käyneen hieman huonoa tuuria kun saimme koiran jolla ei ole yhtään miellyttämisen halua ja on äärimmäisen itsepäinen.
Koiran ollessa pentu olisin halunnut käydä tottelevaisuuskoulun mutta puoliso ei halunnut enkä yksinäni olisi pystynyt siihen täysipäiväisen työn ja opiskelun oheella, olimme kuitenkin sovinneet että puoliso kantaa päävastuun koirasta ja minä avitan.
Koira haukkuu ja vetää lenkeillä, jahtaa autoja ja polkupyöriä. On todella pakkomielteinen ruuan suhteen, kädestä ei voi antaa mitään kun se näkkäisee, haukkuu kaikille pienimmillekin äänille yms. Tämän kanssa pystyin elämään kun meitä oli kaksi aikuista mutta nyt meillä on lapsi.
Koiran käytös muuttui vielä vaikeammaksi kun lapsi syntyi, on hyökännyt minun kimppuun ja purrut minua useita kertoja. Elän joka päivä pelossa milloin koira hyökkää uudestaan eikä se tottele minua. Olen odottanut että tilanne rauhoittuisi kun lapsi kasvaa mutta lapsemme on nyt 2v ja nyt olen alkanut pelkäämään lapsenkin puolesta. Koira on näykkinyt lastani. Hän varastaa ruokaa lapsen kädestä niin että näykkii lapsen sormia ja tulee itku. Jos lapsi vahingossa on koiran tiellä kun koira juoksee hakemaan lelua niin koira taklaa lapsen eikä väistä. On miltein mahdottomuus viedä koiraa lenkille lapsen kanssa koska koira kaataisi rattaat kumoon kun jahtaa autoa joten lähes kaikki lenkittäminen jää puolison vastuulle. Koira ei ole mielestäni ilkeä mutta se ei piittaa kenestäkään muusta kuin itsestään.
Ymmärrän että ongelmamme johtuvat siitä että emme ole kouluttaneet koiraa riittävän hyvin mutta mitä tehdä tässä vaiheessa kun koira on 9v eikä minulla ole yhtään energiaa lähteä yksinään viemään sitä kouluttajalle? Minä vihaan meidän koiraa ja haluaisin luovuttaa sen lapsettomalle henkilölle mutta puoliso ei näe meidän koirassa mitään ongelmaa. En halua ikinä tämän jälkeen uutta koiraa.
Hyi mikä itsekäs ällötys olet. Minä minä minä, yööök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo pelkästään se nenä-aina-kiinni-perseessä riittää mulle syyksi inhota koiria. Mun raja on siinä. Joten ymmärrän.
Ihan hirvittävää. Koira tykkää sinusta, sinä et tykkää siitä.
Voisit kouluttaa sen oleskelemaan lattialla, eikä sohvalla jne. Koska aika vapaan kasvatuksen saaneeltahan tuo koiranne tuntuu. Syy on siis teissä, jos koira saa tehdä mitä vain.
Sehän on vuoden vanhana ihan pentu vielä. Vuoden päästä on jo paljon rauhallisempi, vaikka ei koulutettaisi yhtään. Koita nyt vaan jaksaa.
Ihana löytää vertaistukea. Meillä on hieman yli vuoden ikäinen noutaja ja minulla on todella huono omatunto koska oikeasti inhoan tuota koiraa. Minkäänlaista positiivista fiilistä ei vaan löydy tuota kohtaan. Meillä on omassa lapsuudenkodissani ollut AINA useita koiria, myös vaikeita kodinvaihtajia. Olin pitkiä päiviä yksin lapsena kotona ja monesti jouduin siivoamaan koiran p*skaa sun muuta että en kuvitellut tällaisten tunteiden nousevan pintaan näin aikuisena uuden koiran kanssa. Ehkäpä tuo pentu nostaa jotain ikäviä lapsuudenaikaisia tunteita pintaan, koskaan en noita koiria itse lapsena halunnut vaan äitini oli niin sanottu hullu koiranainen. Kuitenkin nyt ajateltuna en pistäisi omia lapsiani siivoamaan koiran ulosteita ja vaatimaan sen hoitoa noin intensiivisesti. Sekin ottaa pannuun että hoidan käytännössä yksin lapset, kodin ja tuon rakin työn ja opintojen ohella. Ilmaiseksi ei kukaan auta missään.
Vaikka vihaan tuota koiraa niin en sille mitään tee, turha siis tulla tänne koirahullujen selittämään että normaalilla järjellä varustettu aikuinen ihminen alkaisi täysin tunteiden vietävissä koiraa riepottelemaan. Vien sitä kyllä jatkuvasti (maksulliseen) hoitoon ja ikinä en ikävöi, venytän hakua viimeiseen minuuttiin joka kerta. Kotona se on omassa huoneessaan. Haluan tuosta eroon koska hoitoonkin menee kamalasti rahaa. Hävettää laittaa koira myyntiin näin pian kun kasvattajallekin varmaan pitäisi ilmoittaa. Ja sori nyt mutta melkein parin tonnin koiranpentua en ala lahjoittamaan kenellekään, ainoastaan myynti pienellä arvonalennuksella tulee kyseeseen. Koko kämppäkin haisee k*selle ja p*skalle vaikka en mitään muuta teekään kun siivoan. Ikinä en enää tee tällaista virhettä että koiraa ottaisin!
Osaan samaistua tunteeseen. Hankittiin koira pitkän haaveilun ja harkinnan jälkeen. Nyt kaduttaa enemmän kuin mikään elämässä. En voi sietää meidän koiraa... suorastaan vihaan sitä, mutta mies ei suostu luopumaan. Haaveilen avioerosta vain jotta pääsisin koirasta eroon.
"Kaikki on pilalla" koiran takia? No ei ole, lakkaa olemasta noin hemmoteltu