Miksi puoliso ei tunnusta pettämistä?
Mikä voi olla syynä, että puoliso ei millään tunnusta pettämistä, mieluummin hyväksyy sen, että sanon häntä narsistiksi.
Onko tuo jo selkeä merkki siitä, että haluaa keinolla millä hyvänsä salata pettämiset?
Onko pettämistä ollut niin paljon vai onko ollut pitkä salasuhde?
Meillä oli pitkä kuiva kausi, riitoja, läheisyys ei kiinnostanut yhtään ja sitten yllättäen uusia asentoja seksissä. Puoliso kuitenkin etääntyi kokoajan kauemmas. Kaikki puolison käytöksessä viittaa pettämiseen.
Ensin luotin puolisoon ja hänen selityksiin. Kun puolison käytöskin muuttui ja vastaukset olivat hyvin hyökkääviä ja epäilyttävät selityksen vaan jatkuivat ja lopulta olin täysin varma että minua on petetty.
Olemme riidelleet niin paljon aineesta, että varmasti puoliso, joka ei ole pettänyt, olisi jo täysin suuttunut perättömistä syytöksistä.
Kommentit (66)
En tunnustanut, koska hävetti ja koska olisin saanut vain paljon syyttelyä. Ollut ikäänkuin loppuelämäni jossain kiitollisuudenvelkalieassa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut uskollinen mies.
En koe,että sillä olisi mitään merkitystä .
Mitä minä siitä hyötyisin jos jättäisin asioita kokematta? Keneltä se edes olisi pois? Olen fiksuna miehenä jättänyt nämä asiat aina kertomatfa, sillä en halua loukata puolisoani. Se mitä ei tiedä, ei loukkaa saati satuta ketään. Teen parisuhteessa oman osani ja vedän oman roolini niinkuin kuuluukin. Mitä voisi enempää vaatia?
Epärehellisyys tuolle tasolle vietynä on lähinnä surkuhupaisaa. Vain oman elämänsä luuserit vetävät parisuhteissaan ja muutenkim elämässään jotain roolia.
Avokkini on tavallaan ex yh ja hän asuu lapsineen luonani. Pidän heistä kaikista huolta ja hyväksyn hänen lapsensa joten hänellä on asiat hyvin. Miksi minun pitäisi kaiken hyvän lisäksi olla uskollinen? Eikö riitä,että olen huolehtiva,rakastava ja turvallinen mies hänelle? Eikö minulla saisi olla mitään etuisuuksia ja iloa mistään?
Vierailija kirjoitti:
Avokkini on tavallaan ex yh ja hän asuu lapsineen luonani. Pidän heistä kaikista huolta ja hyväksyn hänen lapsensa joten hänellä on asiat hyvin. Miksi minun pitäisi kaiken hyvän lisäksi olla uskollinen? Eikö riitä,että olen huolehtiva,rakastava ja turvallinen mies hänelle? Eikö minulla saisi olla mitään etuisuuksia ja iloa mistään?
#havaintojaprovoilusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut uskollinen mies.
En koe,että sillä olisi mitään merkitystä .
Mitä minä siitä hyötyisin jos jättäisin asioita kokematta? Keneltä se edes olisi pois? Olen fiksuna miehenä jättänyt nämä asiat aina kertomatfa, sillä en halua loukata puolisoani. Se mitä ei tiedä, ei loukkaa saati satuta ketään. Teen parisuhteessa oman osani ja vedän oman roolini niinkuin kuuluukin. Mitä voisi enempää vaatia?
Epärehellisyys tuolle tasolle vietynä on lähinnä surkuhupaisaa. Vain oman elämänsä luuserit vetävät parisuhteissaan ja muutenkim elämässään jotain roolia.
Miks sitte puolisoni sanoi-parempi kun et olis kertonut
usein tekijä haluaa kertoa että saa synninpäästön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut uskollinen mies.
En koe,että sillä olisi mitään merkitystä .
Mitä minä siitä hyötyisin jos jättäisin asioita kokematta? Keneltä se edes olisi pois? Olen fiksuna miehenä jättänyt nämä asiat aina kertomatfa, sillä en halua loukata puolisoani. Se mitä ei tiedä, ei loukkaa saati satuta ketään. Teen parisuhteessa oman osani ja vedän oman roolini niinkuin kuuluukin. Mitä voisi enempää vaatia?
Epärehellisyys tuolle tasolle vietynä on lähinnä surkuhupaisaa. Vain oman elämänsä luuserit vetävät parisuhteissaan ja muutenkim elämässään jotain roolia.
Mitenkä nyt noin? Ainoastaanko naisilla saa olla parisuhteesta hyötyä? Pelkkiä etuisuuksia? Siinä vaiheessa kun naiset lopettavat miesten hyötykäyttämisen olisi vasta hetki jolloin mieheltä voisi vaatia uskollisuutta ja täyttä omistautumista naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut uskollinen mies.
En koe,että sillä olisi mitään merkitystä .
Mitä minä siitä hyötyisin jos jättäisin asioita kokematta? Keneltä se edes olisi pois? Olen fiksuna miehenä jättänyt nämä asiat aina kertomatfa, sillä en halua loukata puolisoani. Se mitä ei tiedä, ei loukkaa saati satuta ketään. Teen parisuhteessa oman osani ja vedän oman roolini niinkuin kuuluukin. Mitä voisi enempää vaatia?
Epärehellisyys tuolle tasolle vietynä on lähinnä surkuhupaisaa. Vain oman elämänsä luuserit vetävät parisuhteissaan ja muutenkim elämässään jotain roolia.
Mitenkä nyt noin? Ainoastaanko naisilla saa olla parisuhteesta hyötyä? Pelkkiä etuisuuksia? Siinä vaiheessa kun naiset lopettavat miesten hyötykäyttämisen olisi vasta hetki jolloin mieheltä voisi v
On tuossa totuuden siementä. Miksi olla uskollinen jollekin yhlle? Patjahan se vaan on.
Onko se vielä pettämistä, jos ehti vain nuolla alapään paikat, mutta oli keskeytettävä homma, kun muita tuli paikalle. Ei ehtinyt vaniljaa tehdä.
Naiset pettävät aina , ennemmin tai myöhemmin joten miksi miehenkään pitäisi jättää tilaisuus käyttämättä.????? Miehillä näitä tilaisuuksia on kuitenkin vähemmän.
Suikkarit eivät ole pettämistä jos ei katsota silmiin eikä riisuta ylävartaloita paljaaksi. Eikä myöskään silloin jos siitä ei nauti normaalia enempää ,eikä silloinkaan jos ei orgasmoi suuhun ja jos vahingossa orgasmoi, niin se muuttuu pettämiseksi vasta silloin jos nainen kurlaa ennen nielemistä.. ensimmäistä kertaa ei lasketa,se menee vahingon piikkiin ja kymmenennestä kerrasta nollautuu.
Kännissä ja läpällä tehtyäkään ei lasketa pettämiseksi vaan huumoriksi.
Näin se vaan menee..
Vierailija kirjoitti:
Onko se vielä pettämistä, jos ehti vain nuolla alapään paikat, mutta oli keskeytettävä homma, kun muita tuli paikalle. Ei ehtinyt vaniljaa tehdä.
Nuoleminen menee ihan ystävällisen poskipusun vertaiseksi rinnastettavaksi ystävällisyydeksi. Sitä ei lasketa,eikä tarvitse kertoa.
Sitten jos joskus löytyy sellainen kokkaava pussaava joka osaa vieläpä leipoa niin eipä tarvitse enää muita miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avokkini on tavallaan ex yh ja hän asuu lapsineen luonani. Pidän heistä kaikista huolta ja hyväksyn hänen lapsensa joten hänellä on asiat hyvin. Miksi minun pitäisi kaiken hyvän lisäksi olla uskollinen? Eikö riitä,että olen huolehtiva,rakastava ja turvallinen mies hänelle? Eikö minulla saisi olla mitään etuisuuksia ja iloa mistään?
#havaintojaprovoilusta
Hiljaa hölmö! Pilaat hyvän jutun!
Vierailija kirjoitti:
Sitten jos joskus löytyy sellainen kokkaava pussaava joka osaa vieläpä leipoa niin eipä tarvitse enää muita miettiä.
Kunhan tietää mitä jauhoja leipoessaan käyttää ja kulkee vakaasti keskitietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avokkini on tavallaan ex yh ja hän asuu lapsineen luonani. Pidän heistä kaikista huolta ja hyväksyn hänen lapsensa joten hänellä on asiat hyvin. Miksi minun pitäisi kaiken hyvän lisäksi olla uskollinen? Eikö riitä,että olen huolehtiva,rakastava ja turvallinen mies hänelle? Eikö minulla saisi olla mitään etuisuuksia ja iloa mistään?
#havaintojaprovoilusta
Hiljaa hölmö! Pilaat hyvän jutun!
Saako täälläkin muokata ja väärennellä toisten kommentteja?
#havaintojaväärentämisestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut uskollinen mies.
En koe,että sillä olisi mitään merkitystä .
Mitä minä siitä hyötyisin jos jättäisin asioita kokematta? Keneltä se edes olisi pois? Olen fiksuna miehenä jättänyt nämä asiat aina kertomatfa, sillä en halua loukata puolisoani. Se mitä ei tiedä, ei loukkaa saati satuta ketään. Teen parisuhteessa oman osani ja vedän oman roolini niinkuin kuuluukin. Mitä voisi enempää vaatia?
Epärehellisyys tuolle tasolle vietynä on lähinnä surkuhupaisaa. Vain oman elämänsä luuserit vetävät parisuhteissaan ja muutenkim elämässään jotain roolia.
Taisit nyt ymmärtää roolin merkityksen väärin. Rooli ei ole vain näyttelemistä, se on odotuksiin vastaamista. Vai miten sinä pystyt toiminaan puolisollesi parhaana kumppanina, jos et vastaa siihen, mitä hän toivoo?
Ap;n puolison olisi kannattanut myöntää, että petti vaikka ei pettänyt. Sen jälkeen olisi voinut huoleti ryhtyä elämään vapaammin, koska jos totuus ei kelpaa, niin valehtelemista saa jatkaa.
Mistä me tiedämme?Emme tunne sinua emme puolisoasi,emme kumpania,emme avo aviolitto suhteita joista täällä kirjoitetaan paljon ja toista osapuolta nimetömänä haukutaan.Tai sukulaisia,anoppia kummin kainoja.Oikeita vastauksia ei silloin ole. Mene itseesi et riitä hänelle..
En ole koskaan ollut uskollinen mies.
En koe,että sillä olisi mitään merkitystä .
Mitä minä siitä hyötyisin jos jättäisin asioita kokematta? Keneltä se edes olisi pois? Olen fiksuna miehenä jättänyt nämä asiat aina kertomatfa, sillä en halua loukata puolisoani. Se mitä ei tiedä, ei loukkaa saati satuta ketään. Teen parisuhteessa oman osani ja vedän oman roolini niinkuin kuuluukin. Mitä voisi enempää vaatia?