Aloitin opiskelun 10 vuoden tauon jälkeen, ja mitä ihmettä? Kaikessa ihan tavallisessa korostetaan, miten kaikki on niin upeaa ja mahtavaa!
Onko tämä jokin uusi pedagoginen juttu vai mitä? Olet paikalla - aivan mahtavaa että olet paikalla! Tämä on aivan fantastinen kurssi! Onko tämä yleinen juttu vai onko tuolla nyt vaan kaikki oikeasti ihanaa?
Kommentit (40)
Tämä hapatus pitäisi Suomesta juuria pois alkuunsa. Mä olen it-alalla ja täällä se on valitettavan yleistä. Esim. meidän firmaan oikein otettiin jotain coacheja pitämään yllä tätä pöhinäpositiivisuutta. Jos et tarpeeksi oikein pöhise intoa, niin päädyt coachien silmätikuksi ja joudut pakkopositiivistamisen uhriksi. Siellä asiasta joka ei ole ollenkaan oikea ongelma, eli että joku haluaisi vaan tehdä duuninsa naama perusilmeellä ja intoilematta turhia, tehdään valtava ratkaistava ongelma joka uhkaa koko tiimin henkeä. O tempora, o mores!
Pakkopositiivisuus on oikea ilmaisu tälle.
Riippuu varmaan alasta. Itse en ole Helsingin yliopistossa humanistisella puolella toimiessani moiseen törmännyt. Ehkä jollain kaupallisemmilla aloilla tuollaista teennäistä hypetystä?
Millainen tyhjyys pitää ihmisen sisällä olla, että tekee mieli täyttää se teennäisellä paskalla?
Onko kasvatustieteellisestä tiedekunnasta/luokanopettajakoulutuksesta kyse? Tiedän joitakin luokanopettajia, joilla on tuo supersuperihana jäänyt päälle.
En voi ilmaista tuntemustani sanallisesti tähän, koska jäisin sensuurin haaviin. JA sekin - ttuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Pakkopositiivisuus on oikea ilmaisu tälle.
Tai toksinen positiivisuus
Etäopiskelu on sanonko mistä. Perhana vie itse joudun noita etänä opiskelijoita neuvomaan, kun ei oikein mikään luonnistu. Kannattaako sitä edes lähteä opiskelemaan, jos valmiudet on melkein nolla? Itse en pahemmin anna mitään ylistyksen sanoja opiskelijoille, koska siihen on todella harvoin aihetta.
Paskasta ei saa kultaa vaikka kuinka pöhisisi.
Vierailija kirjoitti:
Asun Virossa ja tätä ei ole missään. Tääl ei tykätä mistään positiivisuudesta saati yltiöpositiivisuudesta...
Se on itäblokin maissa sellaista. Samoin oli myös suomettuneessa Suomessa ja nämä jäljet ovat syöpyneenä syvälle suomalaiseen mielenmaisemaan. Kuten tästäkin ketjusta huomaa.
Kaikki te joille tulee paha mieli jonkun toisen ihmisen innostuneisuudesta/iloisuudesta/onnellisuudesta, katsokaapa joskus peiliin ja miettikää että miksi ihmeessä. Mikä siinä toisen ihmisen hyvässä olossa ärsyttää? Itse väittäisin että positiiviset tuntemukset ja positiivinen elämänasenne ovat avainasemassa jos haluaa elää mielekkään elämän.
Tietysti jos haluaa vaan kärvistellä koko elämänsä niin kai sitä voi sitten suhtautua kaikkeen negatiivisestikin. Kannattaa vaan tiedostaa, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja negatiivinen elämänasenne näkyy koko elimistössä ja sen toiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen tyhjyys pitää ihmisen sisällä olla, että tekee mieli täyttää se teennäisellä paskalla?
Onko kasvatustieteellisestä tiedekunnasta/luokanopettajakoulutuksesta kyse? Tiedän joitakin luokanopettajia, joilla on tuo supersuperihana jäänyt päälle.
En voi ilmaista tuntemustani sanallisesti tähän, koska jäisin sensuurin haaviin. JA sekin - ttuttaa.
Huh. Ei oo sulla helppoa, ei. Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi ja toivon sinulle parempaa tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Virossa ja tätä ei ole missään. Tääl ei tykätä mistään positiivisuudesta saati yltiöpositiivisuudesta...
Se on itäblokin maissa sellaista. Samoin oli myös suomettuneessa Suomessa ja nämä jäljet ovat syöpyneenä syvälle suomalaiseen mielenmaisemaan. Kuten tästäkin ketjusta huomaa.
Täs se Viros asuva taas. Sanoin neutraalisti miten tääl on, minua itseänikin häiritsee antipositiivisuus asuinmaassani. En puolustanut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Virossa ja tätä ei ole missään. Tääl ei tykätä mistään positiivisuudesta saati yltiöpositiivisuudesta...
Se on itäblokin maissa sellaista. Samoin oli myös suomettuneessa Suomessa ja nämä jäljet ovat syöpyneenä syvälle suomalaiseen mielenmaisemaan. Kuten tästäkin ketjusta huomaa.
Täs se Viros asuva taas. Sanoin neutraalisti miten tääl on, minua itseänikin häiritsee antipositiivisuus asuinmaassani. En puolustanut sitä.
Sori, ymmärsin väärin. Mutta lisään tähän nyt samalla muutaman asian joilla on löydetty olevan positiivinen korrelaatio positiivisen elämänasenteen kanssa:
1. Sterssinhallintakyky
2. Immuunijärjestelmän toimivuus
3. Elimistön palautumiskyky sairauksista ja vammoista
4. Elinikä
Tuossa siis vaan muutamia tunnettuja asioita, joskin yleisen elämänlaadun kannalta aika merkittäviä sellaisia.
Onhan se aika hemmetin mahtava juttu, kun saa opiskella maksuttomasti yliopistossa ja pääsee kuuntelemaan luentoa paikan päälle. Vertailun vuoksi naapurissa olisi joko rintamalla tai mullan alla.
Vierailija kirjoitti:
Opettajista kivaa et opiskelijat tulee luennoille eikä vaadi zoomia? 🤔
Minä ainakin kokouksissa aina hehkutan, jos joku tulee oikeasti paikalle. Olen vilpittömän iloinen. Koska niin moni aina on etänä.
Vierailija kirjoitti:
Hajoaisin varmaan tuollaiseen opiskeluun alta aikayksikön
Joo, onhan se ihan kauheaa kun ollaan iloisia ja kannustavia. Parempi olis vaan perisuomalaiseen tapaan hokea asentuneina pessimisteinä, että millään ei ole mitään väliä, älä yritä mitään, mee ja ta*a ittes . V*ttu mitä ongelmia ihmisillä on 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajista kivaa et opiskelijat tulee luennoille eikä vaadi zoomia? 🤔
Minä ainakin kokouksissa aina hehkutan, jos joku tulee oikeasti paikalle. Olen vilpittömän iloinen. Koska niin moni aina on etänä.
Vähän aiheen vierestä:
Suomalaisten työtehokkuus on lähtenyt selkeään laskuun Covid-rajoitusajan jälkeen. Useasti törmää selitykseen, että sulkutilat ja rajoitukset vaikuttivat suomalaisten mielenterveyteen negatiivisesti ja että korjaamme tällä hetkellä nyt sitä satoa. Minä väittäisin että etätyön yleistyminen on se todellinen syy tehokkuuden laskun takana.
Esimerkiksi juuri kokouksissa on aivan eri asia kokoustaa kasvotusten saman pöydän äärellä kuin etäyhteyden takaa. Keskustelu pääsee aivan eri tasolle kun ollaan kaikki samassa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hajoaisin varmaan tuollaiseen opiskeluun alta aikayksikön
Joo, onhan se ihan kauheaa kun ollaan iloisia ja kannustavia. Parempi olis vaan perisuomalaiseen tapaan hokea asentuneina pessimisteinä, että millään ei ole mitään väliä, älä yritä mitään, mee ja ta*a ittes . V*ttu mitä ongelmia ihmisillä on 🙄
Kannustaminen on eri asia kuin järjetön ilakointi siitä, että ihmiset tekevät vain mitä heidän pitääkin. Mieti nyt itse millaiseen maailmankäsitykseen tuollainen pohjaa, että leijuu perusasioiden sujumisesta.
Kaikki turha upean ja mahtavan hokeminen arkirutiinien vuoksi vie vain kaikkien aikaa tärkeämmältä, eli itse asialta. Ja vesittää kiitokset ja ihastelun, ettei ole enää mitään uutta sitten kun joku oikeasti tekee jotain ihailtavaa.
Vierailija kirjoitti:
No, sama näkyy monilla työpaikoilla. Aivan vi*un ärsyttävää päälleliimattua pakkopositiivisuutta. En tiedä mihin sillä pyritään? Peittelemään huonoa johtamista työilmapiiriä? Tai sinun tapauksessasi luomaan jotain yhteistä muka-kivaa, ettei kenellekään tulisi paha mieli tai olisi huono päivä.
olen miettinyt samaa. Minusta on hyvä tulla paikkaan johon olen tervetullut, jossa minut hyväksytään. Pyrin itsekin samaan, en siis reagoi heti negatiivisesti kun joku puhuu minulle epäystävällisesti.
Ei hitto. Vieläkin yrittävät siis tätä? Esittävät, eikä ihme jos ei vedä porukkaa tämmöinen toiminta. Sopii tietynlaisille ihmisille jotka tarkoittavat mitä sanovat, heissä on myös intensiivisyyttä ja he ovat aidosti asialla. Jos aistitte että joku tyyppi esittää niin ei jaksa ehkä keskittyä tai voi de keskittyminenkin kiinnittyä vääriin asioihin eikä välttämättä oikein opo mitään.
Meillä kans sanotaan töissä näitä ylistyksiä, vaikka ei ole aihetta. Jos alkaa ihan asiallisestikin nostaa todellisuutta, eli perseellään olevia asioita esiin, niin kaikki menee hiljaiseksi ja sitten alkaa sönkötys, että ei ole mikään huonosti, olen väärässä. Yksityisesti sitten tulee viestiä, että hyvä kun sanoit.