Lue keskustelun säännöt.
Painon pudotus alkoi ja sitä myötä liikunta, mutta...
08.01.2007 |
Kun en pidä siitä=( Siis lähinnä mulla ainut liikuntamuoto suht jokapäiväiseen liikuntaan on kävely, ihan kunnon hikilenkki monesti vielä rattaita työntäen. Jälkeen päin on kyllä tosi hyvä olo kun tuli lähdettyä, mutta...
Se lähteminen. Hyvä tekosyy on aina huono keli. Asumme aukealla paikalla ja meillä tuulee aina, usein vielä niin lujaa että pipo lentää päästä kun menee pihalle. Matkaa pois aukealta on lähes kilometri, on niin hemmetin inhottavaa lähteä sinne tuuleen, vihaan sitä yli kaiken. Se tunne kun poskia kuumottaa eikä tiedä onko tulossa kuumeeseen tain jotain ulkoilun jälkeen... Aina sama juttu... Vielä suurempi kynnys on lähteä autolla jonnekkin mistä lähteä kävelemään, kamala show neljän lapsen kanssa.
Ja toinen juttu, mistä johtuu, että pohkeeni menevät lähes heti maitohapoille kun lähden liikenteeseen? Koitan aloittaa kävelyn rauhallisesti mutta aina kun vauhti menee tiettyyn pisteeseen maitohapot nousevat eikä sit enää pääse vauhtiin.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoihin kannattais varmaan etsiä joku suojavoide ennenkuin menet viimaan. En nyt äkkiseltään osaa neuvoa, mutta kysy vaikka apteekista tai kosmetologilta. Minusta se kuumotus on ihon defenssi kovaa rasitusta kohtaan. Oletko ehkä couperosa-ihoinen?
Tuosta lähtemisen vaikeudesta.. Itse en enää ajattele koko lähtövaihetta, laitan aivot narikkaan kun lähden pukemaan. Korviin kuulokkeet ja lennokasta musiikkia soimaan ja 5 km menee kuin itsestään. Ja niin mahtava olo kun palaan..
Siis oikeasti. Olen ylipainoinen (kirjotin tuonne onnistuneen laihduttajan ketjuun aika pitkästi, kun lääkäri käski nyt laihduttaa) ja vihaan liikuntaa, ja myöskin kylmää tuulta!
Eli tunnistan itseni kirjoituksestasi täysin. Aina löytyy (teko)syitä etten lähde lenkille :-( Enkä taatusti lähtisi, jos joutuisin kylmässä liikkumaan. En osaa sanoa mitään neuvoa, muuta kuin että kohtalotovereita on.