Paha mieli! Vieras lapsi itki päiväkodissa eikä hoitajat lohduttaneet!

Lapseni on jo viidennellä. Hänen luokassaan on yksi oppilas joka edelleen itkee luokassa useamman kerran viikossa erinäisistä asioista. Ymmärrän täysin opettajaa, joka oman lapseni mukaan on täysin kyllästynyt kyseisen itkeskelijän touhuihin. Oman lapseni mukaan itkushow voi alkaa esim. Jos kyseinen itkeskelijä käsketään vaikka seisomaan jonossa ns. väärää sukupuolta olevan oppilaan vieressä, tms. Eli kyse on täysin opitusta manipuloinnista. Kun itken, saan mitä haluan. Ja ainakin oma katseeni kääntyy hänen kotikasvatukseensa.

Myös oma lapseni ja hänen kaverinsa ovat täysin kyllästyneitä luokan itkijään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole ollut syliin ottamisesta täysin. Vaan siitä ettei lasta lohdutettu ja oltu ystävällisiä. Vieressäkin voi olla. Empatia puuttuu. Ei tuettu henkisesti. Käsitellään ensin kylmästi ja ikävästi, sitten lapsi itkee ja sama jatkuu. Paitsi lapsi voi olla jatkossa vain hiljaa. Aikuisia käsitellään usein samoin Suomessa ja jopa rankaistaan jos ei tottele, eli aikuisia käsitellään kuin lapsia. Lapset myös eivät välttämättä pidä laitosmaisesta tarhasta, jossa kukaan ei välitä paitsi näennäisesti, lapsen on vaikea käsitellä itse vielä tunteita. Tarhatädit ovat vihaisia ja luulevat kaikkea vain tottelemattomuudeksi. Itku on joillekin kiukku, vaikka lapselle se on hätä. Osa lapsista tosin saattaa kokea kiukkuakin jos ahdistuu.

Aamen tälle. Samaa asennetta vanhustenhoidossa.

Ja epäilemättä nuo hoitajat vetoaisivat kiireeseen jos joku kysyisi.

Olin päiväkodissa töissä ja hoitaja kyseli jatkuvasti koko aamun yhdeltä lapselta että mikä hätänä ja touhusi samalla ihan muuta kun lapsi itki pää punaisena. Olin juuri aloittanut työt kyseisessä paikassa ja oli pakko puuttua tilanteeseen että lapsella taitaa olla kuumetta. Hoitaja vilkaisi minua jolla ei tutkintoa hoitajaksi ollut ja sanoi että tuskin.

No olihan se, korkea kuume ja lapsi itkenyt sitä koko aamun. Toinen hoitaja sitten että viitsisiköhän vielä soittaa vanhemmille. No todellakin! Että ei se tutkinto takaa mitä ihmishirviötä niitä lapsia pääsee hoitamaan.

Päiväkodin tädit näyttävät keskittyvän juoruamiseen keskenään pihalla, kun katsovat lasten perään.

Vierailija kirjoitti:

Asun päiväkodin vieressä ja olin yhtenä päivänä lenkillä. Lapset ja pari hoitajaa olivat ulkona. Yksi pieni lapsi, ehkä parivuotias,  itki ja hän oli yksin. Kukaan ei leikkinyt hänen kanssaan. Hoitajat ratkoivat nenät vastakkain omia ongelmiaan. Kumpikaan ei reagoinut lapsen itkuun.  Säälitti, pieni lapsi itkee yksin päiväkodin pihalla.  

Mä katselen tällaista touhua päivittäin, kun kuljen päiväkodin ohi. Sydäntä raastaa, kun katson niitä yksinäisiä lapsia itkemässä.

Täällä on taas saatu päiväkoti kuulostamaan joltain orpokodilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuommoista juuri sitä äitinä pelkää, kammottavaa toimintaa.

Voi kyynel 😢

Äitini oli kaltaisesi. Minua kiellettiin itkemästä jo lapsena ja sinnittelin itkemättä ja aina hymyillen lähes kolmekymppiseksi. Nyt sitten hoidan niitä jälkiä lopun ikäni.

Itse lohdutan myös vierasta lasta, jos tarve on.

Omani hoidin kotona kouluikään ja ovat tasapainoisia ja elämässä hyvin pärjääviä ihmisiä, jotka eivät turhista valita, mutta näyttävät tunteensa avoimesti läheisille.

Menetkö onnettomuuspaikalle ohjeistamaan ensihoitajia? Tulenko sinun työpaikalle ohjeistamaan kuinka sinun tulee tehdä työsi?

Lähihoitajat puolustelevat tunnekylmää, kovaa ja välinpitämätöntä tapaansa hoitaa työtään.Työskentelen erityiskoulussa pienten lasten kanssa. En ikinä olisi toiminut samoin kuin ap:n mainitsemassa tilanteessa tehtiin. En jätä itkevää lasta yksin. Oma työmoraali ei siihen taivu. Huonoa ala-arvoista työtä. 

Työskentelen kirjastossa pääkaupunkiseudulla ja näitä tilanteita näkee valitettavan usein. Itkevä ja täysin hädissään oleva lapsi jätetään vaan pk-ryhmän ulkopuolelle kirjastovierailun ajaksi, "ainahan se itkee". 

On sydäntä raastavaa, missä kunnossa julkiset päiväkodit on. Sääliksi käy lapsia ja henkilökuntaa (pääsääntöisesti henksu tuntuu olevan opintoharjoittelijoita tai työllistettyjä, kun kirjastossa käyvät).

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin tädit näyttävät keskittyvän juoruamiseen keskenään pihalla, kun katsovat lasten perään.

Tuntuu sulla olevan aikaa kyylätä päiväkodin tätejä. Olet työtön? Eläkkeellä?

Läheskään aina itkevälle lapselle ei kelpaa syli. Varsinkin jos itkevät harmitustaan niin rimpuilevat vain pois sylistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuommoista juuri sitä äitinä pelkää, kammottavaa toimintaa.

Voi kyynel 😢

Äitini oli kaltaisesi. Minua kiellettiin itkemästä jo lapsena ja sinnittelin itkemättä ja aina hymyillen lähes kolmekymppiseksi. Nyt sitten hoidan niitä jälkiä lopun ikäni.

Itse lohdutan myös vierasta lasta, jos tarve on.

Omani hoidin kotona kouluikään ja ovat tasapainoisia ja elämässä hyvin pärjääviä ihmisiä, jotka eivät turhista valita, mutta näyttävät tunteensa avoimesti läheisille.

Eihän aloituksessa puhuttu mitään kieltämisestä, että lasta kiellettiin itkemästä. Ainakin sulla on tarve korostaa omaa erinomaista kasvatustasi.

Tietyt lapset ulvoo huomiota aamusta iltaan. Jos aina nppaa syliin tai lohduttaa, ei se itku lopu ikinä. Pitää opettaa vähän hillitsemään tunteitaan.

Miksi luulette että päiväkodin hoitajia kiinnostaisi teidän räkänokat. He ovat töissä josta saavat palkkaa. Opettakaa lapsenne olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Sen siitä saa kun pikkupiltit viedään heti hoitoon kun mahdollista. Ei päiväkoti ole varsinkaan alle 3-vuotiaan paikka.

Ehkä joskus tulevaisuudessa tutkimukset paljastavat, että itse asiassa koko tämä idea eli lapsen erottaminen vanhemmistaan noin pienenä päiväkotiputkeen on se syy, miksi täällä on niin paljon psyykkisiä ongelmia, alkoholismia, masennusta ja muuta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi itkee päästäkseen syliin. Jos itku ei tehoa, niin hän lopettaa itkemisen.

Paapominen on kaikkein huonoin keino lapsen kasvattamisessa.

 

Jo yksivuotias ja nuorempikin osaa tämän. Minulla on kaksoset. Toinen kaksosista (alle vuoden ikäinen) oli sylissäni ja katsoin, kun toinen konttaili lattialla tyytyväisenä. Hetken päästä laskin sylissä olleen kaksonen lattialle. Samalla hetkellä tyytyväisenä konttaillut lapsi alkoi itkeä ilman syytä. Eli hän oli oppinut, että itkemällä pääsee syliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun päiväkodin vieressä ja olin yhtenä päivänä lenkillä. Lapset ja pari hoitajaa olivat ulkona. Yksi pieni lapsi, ehkä parivuotias,  itki ja hän oli yksin. Kukaan ei leikkinyt hänen kanssaan. Hoitajat ratkoivat nenät vastakkain omia ongelmiaan. Kumpikaan ei reagoinut lapsen itkuun.  Säälitti, pieni lapsi itkee yksin päiväkodin pihalla.  

Sellaista se on lapsilla joskus.

Joo, joskus niitten hoitajienkin on vaan saatava joku asia ratkaistua ja puhuttua. Lyhyen hetken perusteella ei voi sen pidemmälle vietyjä päätelmiä tehdä, kurjaa lapsella tietysti sillä hetkellä on kun itkee, mutta semmoista se joskus on. 

Ikävän kuuloista. Olisin varmaan ohimennen kysynyt hoitajilta, onko pienellä paha mieli jostain. Olisivat sitten ehkä antaneet pienen selityksen, miksi toimivat, kuten toimivat. Muuten tuollainen kyllä jää pyörimään päähän ja alkaisin kyseenalaistaa sitäkin, kohdellaanko omaa lastani asiallisesti minun poissa ollessani.