Eräs kaveri syö kyllä mutta vähän ja voi olla päivän syömättä,ei kuulemma tunne nälkää. Mikä ihmeen häiriö tuo voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti syömishäiriö, mutta ei tietenkään myönnä sitä.

Laihdutuksen ongelma saattaisi jopa ratketa jos tällaisiin ilmentymiin uskallettaisiin suhtautua positiivisella uteliaisuudella. Mutta ei, kun pelätään. Sama kun ihminen sairastuu syöpään ja laihtuu nopeasti, pelko pois ja tutkimaan kääntyikö elimistössä joku vipu uuteen asentoon ja sitten kopioi ratkaisun ylipainosta kärsiville.

Minä ja mieheni olemme molemmat sellaisia, että voimme olla vuorokauden syömättä. Mies on pitkä ja hoikahko, minä ylipainoinen. En syö ikinä aamuisin mitään, töissä lounaan noin yhdeltä. Kotona syön illalla toisen aterian. Eivätkä annoksen ole mitään hurjia, mieluiten syön lounaaksi ison salaatin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni sama juttu. Treenaan ja harrastan aerobista.

Nälkää ei tule koskaan. Mikäs sen parempi!

Ärsyttää ihmiset jotka ovat huolissaan että täytyy syödä! Mutta jos ei ole nälkä niin ei syödä. Paino pysyy samana ja lihasmassaa tulee niin mitään ongelmaa ei ole.

Ja myös ruokahaluttomuus on monen sairauden ensioire tai ainoa oire ja sitä on myös se ettei ole nälkä. 

Miksi valehtelet? On nimittäin fysiikan lakien mukaan mahdotonta kerryttää lihasmassaa, jos elimistö ei saa sitä varten tarvittavia rakennusaineita. Lisäksi ihminen kuolee, jos ei syö koskaan. 

Se ei tarkoita ettenkö minä söisi. En syö nälkään koska sellaista ei ole. Nälkä tullut vain jos olen ollut useamman päivän syömättä. 

Minä, toinen nälätön, ymmärrän, että syö, muttei nälkäänsä. Pidän kiinni siitä, että syön yhden pääaterian päivässä, nälkä tai ei. No, joskus skippaan, mutta harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aivan vielä syömishäiriö niin sinne päin ainakin menossa. Semmoista ihmistä ei ole, joka olisi tuostanoin vuorokauden syömättä, koska "unohtaa" tai ei tunne nälkää. Katso laihtuuko kaverisi entisestään. Syömishäiriöiset usein tykkäävät selittää, että ei ole nälkä jne. vaikka todellisuudessa ei muuta ajattelisikaan kuin syömistä.

T: syömishäiriöinen

On myös syömishäiriöitä, joissa se häiriö on nimenomaan siinä että ei koe tarvetta syödä, tai syö vain valikoidusti. Ilman kehonkuvan ongelmaa, ilman että täytyisi pakottaa itseä olemaan syömättä tai taistelemaan nälkää vastaan. Sitä syö nippanappa sen verran ettei laihdu, mutta ei aivan ole energiaakaan riittävästi, kun ei vain kiinnosta syödä.

T. Nykyisin enää lievästi syömishäiriöinen (Arfid)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi syödä paljon ja tämän tästä? Jos elimistö tunnistaa sen, että ei ole tarvetta syödä, niin miksi pitää ottaa lihapiirakka tai "jotain kevyttä"? Normaali pieniruokaisuus ei ole syömishäiriö, tarve saada ruokaa tunnin välein on.

Sinulle siis ei ole mitään välimuotoa "paljon ja tämän tästä" ja "en syö koko päivänä" välillä? Voin kertoa, että normaalisti ihmisillä on sellainen välimuoto kuin syöminen säännöllisesti, mutta ei tämän tästä. 

Harva meistä on koko ajan kaverinsa vierellä. Jos tuo syö aamulla ns. kunnolla, ei ole mitään tarvetta napostella koko päivää. Esimerkiksi ranskalaiset syövät erittäin harvoin lounaalla ateriaa, heille riittää kevyt salaatti.

Tarkoitatko ranskalaisia vai pariisilaisia hienohelmoja eli niitä muotitalojen malleja ja myyjiä? Käyn jatkuvasti Ranskassa, etelässä ja siellä syödään lounasta oikein kunnolla puolenpäivän jälkeen, niin naiset kuin miehetkin kuten myös lapset. Kevyet salaatit tietysti alkupalojen jälkeen pääruoan kanssa, sitten vielä jälkiruokaa, kahvia, hedelmiä ja juustoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti syömishäiriö, mutta ei tietenkään myönnä sitä.

 

Laihdutuksen ongelma saattaisi jopa ratketa jos tällaisiin ilmentymiin uskallettaisiin suhtautua positiivisella uteliaisuudella. Mutta ei, kun pelätään. Sama kun ihminen sairastuu syöpään ja laihtuu nopeasti, pelko pois ja tutkimaan kääntyikö elimistössä joku vipu uuteen asentoon ja sitten kopioi ratkaisun ylipainosta kärsiville.

Ne syöpäsolut käyttävät sen ravinnon. Eli jonkun parasiitin istuttaminen kehoon?

On ihan laihdutuslääkkeitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti syömishäiriö, mutta ei tietenkään myönnä sitä.

 

Laihdutuksen ongelma saattaisi jopa ratketa jos tällaisiin ilmentymiin uskallettaisiin suhtautua positiivisella uteliaisuudella. Mutta ei, kun pelätään. Sama kun ihminen sairastuu syöpään ja laihtuu nopeasti, pelko pois ja tutkimaan kääntyikö elimistössä joku vipu uuteen asentoon ja sitten kopioi ratkaisun ylipainosta kärsiville.

Ne syöpäsolut käyttävät sen ravinnon. Eli jonkun parasiitin istuttaminen kehoon?

On ihan laihdutuslääkkeitäkin.

Syöpäsolut käyttävät aerobista glykoosia ravinnokseen. 

Ongelma on se että lääkeyhtiöt suosivat sellaista joka tuottaa ja sairauden parantaminen ei ole kannattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti syömishäiriö, mutta ei tietenkään myönnä sitä.

 

Laihdutuksen ongelma saattaisi jopa ratketa jos tällaisiin ilmentymiin uskallettaisiin suhtautua positiivisella uteliaisuudella. Mutta ei, kun pelätään. Sama kun ihminen sairastuu syöpään ja laihtuu nopeasti, pelko pois ja tutkimaan kääntyikö elimistössä joku vipu uuteen asentoon ja sitten kopioi ratkaisun ylipainosta kärsiville.

Ne syöpäsolut käyttävät sen ravinnon. Eli jonkun parasiitin istuttaminen kehoon?

On ihan laihdutuslääkkeitäkin.

Syöpäsolut käyttävät aerobista glykoosia ravinnokseen. 

Ongelma on se että lääkeyhtiöt suosivat sellaista joka tuottaa ja sairauden parantaminen ei ole kannattavaa.

Eli käytännössä elimistön sokeria. Vaikka saisi sokerin pois niin syöpäsolut mukautuvat uusiin elinoloihin ja käyttävät ravintonaan sitä mitä saavat.

Minulla laihdutuslääke laukaisi nälän, joka on ollut kroonisesti kateissa. Silti aloin laihtua.

Olen eläkeläinen jo enkä muista ollenkaan, että minulla olisi ollut joskus nälkä. Olen syönyt koko ikäni aamulla tuskin mitään. Parin tunnin päästä heräämisestä syön pienen palan leipää tai voisarven (itse leivottu ja pakastettu),klo 13-14 pikkulounaan kuten lautasellinen keittoa tai muuta kasvisruokaa tai kalaa, kerran viikossa lihaakin. Kahvia ilman mitään viiden paikkeilla ja illalla pari hedelmää, hapankorppua jossa maustettua itse tehtyä rahkaa päällä tai kananmunaa. Ei ole mitään häiriötä ja perusterve olen. Minulla on aina ollut ruoka-ajat, mutta nälkää ei oikein ollut koskaan. Normaalipainoinen olen ollut aina. Ällöttää kyllä nää jatkuvasti ruokaa huutavat ihmiset. Heillä on joku häiriö, ei minulla. Joku tietty tulee tähän joikumaan proteiinista. Senkun vaan mutta uskon veriarvoihini enemmän ja verenpainekin on koko ikäni ollut 120/80. Minkäänlaisia dieettejä en ole koskaan tarvinnut. Syömisestä on tullut suuri ongelma aivan liian monelle.

Huvittava ketju. Joka toinen mamma kuuluttamassa ylpeänä kuinka minä ainakaan en mitään ruokaa tarvitse ja toinen puoli ei pärjää kuutta tuntia ilman ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Siihen tottuu. Itselläkin meni vuosia paastoillessa päiväkausia /kk kun en vain jaksanut käydä kaupassa.

Suurimman osan elämästäni olen syönyt kerran päivässä, ja tuolloinkaan ei juuri nälkä vaivaa. Välillä olen kokeillut syödä 2 kertaa, ja silloin ilmestyy nälän tunne.

Kun siis herkästi minulla meinaa jäädä päivällä syömättä, niin alkaa vatsa kurnia ja tuntua hiukan nälkäkouraisua. Mutta kun se lipsahtaa taas siihen yhteen ruokailuun, niin kurniminen loppuu taas.

Nyt olen hieman pidempään saanut pidettyä 2 kertaa, esim. leipäpala tai 2 aamukahvin kanssa, ja ateria sitten illalla, 21-23.

Tänään on taas jäänyt syömättä, ja on kyllä nälkä, mutten viitsi enää mitään välipalaa tehdä kun laitan muutaman tunnin päästä pitsaa...

En tiedä pitäisikö sitä laihtuakseen lopettaa syöminen kokonaan, kun ei nämä paastoilut ole vaikuttaneet mihinkään, aina vaan kilot lisääntyy.

Ylipainoinen kaverini onnistui laihtumaan vasta sen jälkeen, kun alkoi syödä säännöllisesti ja riittävästi ihan kaloreita laskemalla. Tämä oli myös ravitsemusterapeutin ohje. Jos kalorit painuivat liian alas, paino alkoi junnata paikoillaan. 

Minulla oli kerran vähän aikaa lääkitys, joka vei näläntunteen kokonaan. Syömättömyydestä tuli ennen pitkää huono olo, mutta sitä ei mieltänyt näläksi. Piti siis erikseen muistaa syödä, vaikkei ollut yhtään nälkä. Se oli jopa vähän pelottavaa, kun yleensä olen tottunut luottamaan elimistön viesteihin.

Itsellä vähän samaa ongelmaa, ei ikinä oikein tee mieli mitään. Ruuanlaittoa ei jaksa opetella oikein hyvin kun mikään ei innosta.

Mulla on tuttu, joka ihan lapsesta asti ollut huono syömään, koska ei näläntunnetta ikinä. Syntyi keskosena, en tiedä onko sillä vaikutusta.

Tulee mieleen ketju 'Oletko ollut nälässä kyläpaikassa'

Vierailija kirjoitti:

Pitkälti tottumiskysymys

Mutta toisaalta on myös ihan tutkittu juttu, että joillakin lihavilla aivot ihan huutaa ruoan perään

Varmaan myös tottumuskysymys niinkuin itsellä. Aamulla syön kyllä ns. kunnon aamiaisen useimmiten. Tosin aina ei maistu. Työpaikoilla ei ennen ollut ruokaloita vaan eväslinja, pari voileipää ja kahvia tai teetä. Sitten autonkuljettajana ei voinut poiketa lounaalle tai grillille koska ruokailun jälkeen olisi nukahtanut rattiin. Niin sitä sitten varmaan opittiin pärjäämään parilla kahvilla koko päivä. Ja ilman nälkää. Tykkään kyllä tehdä ja syödä hyvää ruokaa mutta on tosi helppo myös kieltäytyä houkutuksista.

Mun ei itseinhon takia tee mieli ruokkia itseäni. Nytkin taas viides päivä menossa, kun olen syönyt max. 5 siivua leipää, omenan ja teetä/päivä. On kyllä vähän heikko olo, mutta who cares.

Voi olla vaikka tosi kova stressi. Vie ruokahalun ja syöminen lähinnä oksettaa. 

Ei mullakaan varsinaisesti nälkä ole. Että puhti mulla ennemminkin loppuu. Että esim. Töissä mun pitää syödä ensimmäisellä kahvilla ja ruokatauolla. Mutta viikonloppuna saattaa mennä pelkällä aamupuurolla ja kahvikupilla ja syön vasta seitsemän aikaan illalla. Olenkin aatellu, niin että kun vanhuus tulee, niin jossain vaiheessa lopetan syömisen kokonaan. Kuihtuu niin kuin luonnollisesti pois ilman kärsimyksiä. Vaikka se kai luterilaiseen käsitykseen kuuluu virua muutamia vuosia vuodepotilaana.