Olenko " tukahduttava aiti" , kun en ala totuttaa 3v9kk poikaani viettamaan pidempia aikoja mummolassa ilman vanhempiaan? Mummon mielesta olen.
Tilanne on seuraava. Meillä on 3 lasta, 3v9kk poika, 1½v ja uusi vauva. No, lastemme mummon eli anoppini sekä hänen miesystävänsä (asuvat n. 150km päässä meistä) mielestä vanhimman poikamme olisi aika " oppia olemaan" ilman vanhempiaan heidän luonaan hoidossa, esim. viikonlopun ajan tai jo viikonkin.
Eihän tässä periaatteessa ongelmaa ole, mutta pulmallisen tilanteesta tekee se, että kukaan muu kuin mummo ja hänen miesystävänsä eivät koe tähän itsenäistymisen opetteluun vielä pakottavaa tarvetta. Esikoisemme itse ei todellakaan ole innostunut yökyläilystä (on ollut tähän asti 3 yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan, oman lähellä asuvan äitini luona, jonka kanssa muutenkin viettää paljon aikaa).
Mieheni äidin mielestä pojan olisi kuitenkin " korkea aika" alkaa totutella olemaan pois kotoa yksinkin, esim. mummolassa, jotta voisi sitten isompanakin viettää aikaansa siellä. Ja tällä hetkellä 7- ja 4-vuotiaat poikamme serkut (sisarukset) haluaisivat kovasti, että heidän viettäessään aikaa mummolassa (usein ovat viikonkin siellä ilman vanhempiaan) myös meidän poikamme eli heidän serkkunsa olisi siellä kaverina. Serkkuja kyllä tapaamme muutenkin, kun asumme heidän kanssaan samassa kaupungissa.
Ongelma siis on vaan tässä se, että moinen " karaiseminen" tuntuu nyt lähtevän muista lähtökohdista kuin esikoisemme omasta halusta - enkä minäkään suoraan sanottuna ole innostunut ikäänkuin väkisin tuputtamaan pidempiä mummolajaksoja noin pienelle, kun hän ei itse sellaiseen ole kiinnostusta ilmaissut. Poika heräilee kotonakin vielä usein yöllä ja haluaa jonkun vanhemman viereensä.
Mitä mieltä olette, olenko minä tukahduttava äiti, pitäisikö tuon ikäistä alkaa oikein systemaattisesti opettaa olemaan mummolassa esim. viikko ilman meitä? Itsellä vaan nousee karvat pystyyn joka kerta kun kuulen mummon tai miesystävänsä mainitsevan, merkitsevästi, että " oppisi olemaan" . Poika on kuitenkin vielä aika pieni, ja vanhemmissaan kovasti kiinni.
Sinänsä tietysti olen kiitollinen, että on olemassa mummola ja innokasta hoitoapua siellä, mutta eikö tämä voisi lähteä luontevasti, joskus myöhemminkin, kun poika itse vaikka kokisi innostusta lähteä sinne yksinkin? Nyt tulee selkeästi tunne, että anoppi kokee minun seisovan poikani " itsenästymisen" tiellä. Toisaalta koen, että minun ei ole mitenkään pakko anopin toiveesta alkaa karaista noi npientä yhtään mihinkään, ja hänellä on kyllä aikaa opetella olemaan mummolassa vanhempanakin, jos niin haluaa.
Kommentit (33)
En siis todella halua seistä lastemme ja isovanhempien läheisen suhteen tiellä, päinvastoin, ja vierailemmekin usein koko perheen voimin mummolassa ja hekin meillä. Samoin poika tapaa hiukan vanhempia serkkuajankin usein kotioloissa. En siis itse koe mitenkään pakottavaa tarvetta alkaa harjoituttaa näin pientä mihinkään ihan vaan harjoituttamisen vuoksi.
Toisaalta anoppi alkaa olla aika painostava asian suhteen, ja nimenomaan minua kohtaan, sillä mieheni varmaankin olisi paljon helpompi suostutella äitinsä ehdotuksiin ;)
Olisiko vinkkejä, mitä anopille voisi sanoa, jotta vielä välitkin säilyisivät....?
pureeko häneen jotkut tutkimukset esim? Voisitko yrittää selittää, että koska poika ei vielä uskalla olla paljoa poissa vanhempien luona niin häntä ei pitäisi pakottaa (siis nimenomaan niin päin että hän ei halua olla poissa teidän luota eikä niin että hän ei halua olla isovanhempiensa luona). Tämä saattaa vaan entisestään saada lasta kammoamaan yökyläilyjä myös myöhemmin ja suorastaan huonontaa lapsen ja isovanhempien suhdetta. (Siis jos lapsi alkaa liittää isovanhemmat siihen pelkotilaan mikä tulee kun on poissa äidin ja isän luota.)
Sano, että olet jutellut lapsen kanssa asiasta ja hän on todella mielellään isovanhemmillaan mutta pidempiä aikoja ei vielä halua olla poissa.
Yritä myös vedota tuohon teidän tilanteeseen ja pienempiin sisaruksiin että juuri nyt esikoinen on vielä tavallista enemmän kiinni äidissä ja tuntee ehkä olonsa hylätyksi jos viedään yökylään. Eli että just nyt ei ole oikein hyvä aika.
Tai jotain... Tosi kurjaa jos isovanhemmat heittäytyvät tuollaisiksi.
mummolassa jo viime kesästä jopa viikonkin ilman vanhempia ja kovalla huudolla lähtenyt kotiin. Jatkuvasti haluaisi sinne yökyläänkin kun saman ikäinen serkkukin siellä on. Mutta meillä siis poika on se joka haluaa eikä aikuiset jotka pakottaa. Esikoisemme on jo 6v. ja hän ei ole ollenkaan samanlainen kuin tänä nuorempi lapsemme vaan mieluummin tulee kotiin vaikka veli jäisi mummolaan. Ja minusta tämä pitää lapselle sallia. Ei lapsen perusturvallisuuden tunnetta tule järkyttää turhaan. toki jos on tilanne että lasten on jäätävä hoitoon niin he jäävät vaikka eivät tahtoisikaan mutta ihan muuten vaan ei pitäisi lapsen joutua jäämään jos ei tahdo jäädä.
Eli siis no huh huh - sitä mummoa nimittäin....
Meillä esikoinen on 3,5 vuotias, häntä ei kanssa " karaista" yhtään vaan hän menee yökylään tasan sitten kun itse haluaa. Kenenkään painostuksille (isovanhemmat, kummit) emme lotkauta korviammekaan.
Mä olen kanssa erittäin onnellinen, että meillä isovanhemmat haluaa olla kiinteästi lastenlasten elämässä mukana, tässä ei siis kyse ole mistään isovanhempi-inhosta. =) Käymme joka viikko kumpienkin isovanhempien luona ja esikoinen on kummassakin paikassa kuukausittain - omasta halustaan - päivän ajan hoidossa.
Ole sinä vaan hyvällä omatunnolla " takertuva" äiti, jos anoppisi sinua sellaisena pitää. Sinun tehtäväsi on valvoa lastesi etua ja toimia, kuten parhaaksi näet omalle perheellesi. Vasta toissijaisena asiana tulee isovanhempien tyytyväisenä pitäminen...
Hei!
Meidän lapsukaisemme on kohta viisi, eikä ole kertaakaan ollut yötä poissa kotoa. Olemme iltaisin käyneet jossakin, mutta tulleet sitten yöllä kotiin.
Meillä ei ole sen suuremmin yökyläpaikkojaan, mihin lapsen yksin jättäisi. Lapsi itse on hyvin ujo ja vaatii pitkän totuttelun uusiin tilanteisiin.
Mummolaan jääntiä on mummi ehdottanut, mutta kun tulee puheeksi että äiti ja isä eivät jää niin lapsenkin mielenkiinto lakkaa. Jää mielellään hoitoon mummolle, mutta ei yöksi.
Toki voit rohkaista lasta ja jutella hänen kanssa asiasta. Mielestäni pitäisi kuitenkin mennä lapsen ehdoilla ja mennä vasta sitten kun lapsi sen itse hyväksi tuntee.
Voisitteko kehittää jotain kaikille sopivia " harjoitteita" mikä olisi edes hieman sen suuntaista kuin mummi haluaa, mutta sopisi teille ja etenkin lapselle?
Tosin tällaisia mielipiteitä kuin mummillanne, on todella vaikea muuksi muuttaa vaikka mitä yrittäisi.
Minua itseäni hieman ärsyttää sellainen " kyltymättömyys" jota isovanhemmissa välillä esiintyy ;). Eli mikään ei riitä, ja lapsi halutaan suorastaan pakottaa näihin pitkiin visiitteihin ym. lapsen omista ajatuksista piittaamatta.
Turha miettiä mitä mieltä anoppi sinusta on. Anna lapsen mennä yökylään jos haluaa sitten isompana. Minusta on ihan hyvä, jos lapsi on yökylään ensimmäistä kertaa joutuessaan niin iso että osaa itse sitä pyytää ja haluta, elleivät vanhemmat jo aikaisemmin koe välttämättömäksi saada esim. kahdenkeskeistä aikaa yön yli. Ja olisi tietysti hyvä, että lapsi voisi myös viimetingassakin perua aikeensa jos alkaa jännittää. Itse olen oppinut että isovanhempia sen puoleen kuin muitakaan ei ole aina helppoa eikä tarpeellista yrittää miellyttää lapsiin liittyvissä asioissa. Pidän kuitenkin tärkeimpänä että joku - edes minä - ajattelee asioita ensisijaisesti lapsen lähtökohdista ja jos samalla pahoitan jonkun aikuisen ihmisen mielen niin sille ei voi mitään.
Minulla on kentin tapaan suorastaan traumaattisia kokemuksia yökyläilystä lapsena. Minua oli " koulutettu" ja " karaistu" vanhempien matkojen vuoksi säännöllisesti yökyläilyyn jo pienenä ja silti olin vielä pienenä koululaisenakin kova ikävöimään jos jouduin yöksi pois kotoa.
tässä varmaan on omalta osaltaan kyse myös siitä mihin on itse lapsena tottunut, ja mitä anoppi itse on lastensa kanssa toteuttanut. Eli anopin omat lapset viettivät jo pienestä pitäen omassa mummolassaan pitkiä aikoja (mitä hän on minulle useaan otteeseen painottanut), mutta minä itse taas en ole koskaan harrastanut sukulaisissa yökyläilyjä lapsena, ts. vanhempani eivät laittaneet. En kyllä itsekään ollut sellainen lapsi, joka mielellään olisi ollut pidempään erossa vanhemmistaan, ja olen huoamaavinani samanlaista omassa pojassa ainakin tällä hetkellä.
Olisi mukavaa, jos löytyisi joskus kultainen keskitie tässä asiassa, sillä en toisaalta mitenkään halua seistä " mummolan kultaisten lapsuusmuistojen" tiellä, mutta ehkä tosiaan voimme odotella rauhassa sellaista aikaa, kun poika itse osoittaa jotain mielenkiintoa jäädä sinne pidemmäksi aikaa, ilman meitä vanhempia.
varsinkin jos on leikkikavereita.
Itsestäni muistan, että vasta kun olin koululainen, varsinkin noin 8v ylöspäin, vanhemmista erossa olo alkoi olla kiva juttu. Tunsi pärjäävänsä ja osasi alkaa suhtautua vieraisiin tapoihin liikoja äimistelemättä, eikä vähän vieraamman makuinen ruokakaan " haitannut" . Noin 10v eteenpäin aloin käydä kesäleireillä, joita odotin aina kuin kuuta nousevaa.
Siis mielipiteeni on, että 3v9kk ikäisellä on kyllä PAAALJON aikaa itsenäistyä. Onhan se paljon kivempi sitten mennä mummolaan, kun hallitsee sellaiset perustaidot kuin vessahommat, hampaiden pesun (jne), eikä yölläkään enää tule peikkoja tai äidin/isän ikävä itketä.
En suinkaan tarkoita sitä, etteikö totuttelun kautta lapsi oppisi tykkäämään esim mummolassa olosta jo tosi pienenäkin.
Mutta jos tarvetta ei tällaiselle yökyläilylle ole, niin vain mummolan tarpeiden mukaan dumppaaselle en näe syytä. Kyllä lapsi alkaa tykätä mummolavierailuista (jos niikseen tulee), vaikka myöhemminkin aloittaisi yöpymiset. Ja isona ei enää tarvitse juuri totutella, kun ymmärrys maailmasta ja asioista on jo toisella tasolla.
Ehtiihän poika vielä kyläilemään heillä montamonituista kertaa isompana.
meidän isompi on ollut usien mummillaan (äidilläni) yökylässä ja nelivuotiaasta lähtien joskus pidempiäkin aikoja. Esim 4-7 päivää mökillä tai vaikkapa kylpylämatkalle. On hienoa nähdä miten läheinen suhde lapsilla on isovanhempiina. Myös isäni luona tyttö yökyläilee silloin tällöin ja yleensä ihan omasta tahdostaan.
Ymmäärrän kyllä isovanhempia jotka tuskastuvat, kun eivät saa koskaan olla keskenään lastenlastensa kanssa. Mielestäni isovanhemmilla on oikeus tähän. Mutta yökyläily on sitten asia erikseen.
Tosin omasta kokemuksesta tiedän että on hyvä jos lapsi on silloin tällöin harjoitellut yökyläilyä, sitten jos tulee jokin yllättävä tilanne (kuten minulla yksinhuoltajaäidillä 2 viikon sairaalassa olo) niin lapsen on helpompi mennä yöksi esim. mummolaan, jos on siellä jo aiemminkin ollut.
Tilanteen mukaanhan noissa jutuissa mennään. Jos lapsesta ei tunnu kivalta jäädä yökylään ilman äitiä ja isää, niin ei jää. Siitähän voi tulla lapselle pelottava juttu, jos ikäänkuin " velvoitetaan mummon mieliksi" jäämään. Ihan hassua. Hän ehtii yökyläillä vielä monet kerrat myöhemminkin.
Meidänkään 3v9kk ei ole yökylissä vielä ollut. Aina kun on puheeksi tullut, toteaa että jää jos äitikin jää. Joten, eipä ole sitten jätetty. Menee sitten kun on valmis. Meillä on myös 2v ja vauva, ja jotenkin tuon 3:nnen lapsen syntymän jälkeen esikoinen on ollut ikäänkuin takertuvampi. Haluaa entistäkin enemmän sylittelyä ja huomiota - kun pienemmätkin saavat. Ja pienihän hän vielä on itsekin, vaikka vauvan rinnalla vaikuttaakin isolta pojalta.
Eivätkä kaikki lapset edes isompina halua yökyläillä, mutta ainakin isompana osaa paremmin päättää, mitä itse haluaa.
ps. Milla-Maria, milloin teidän vauva on syntynyt? Meidän kolmas poika syntyi marraskuussa. Kirjoiteltiin silloin joskus, mutta nyttemmin pitää niin kiirettä, että ei enää edes täällä ehdi käydä kuin kurkkimassa.
Meidän kolmas lapsi syntyi heinäkuussa. Juuri tuli puoli vuotta täyteen. Hän on tyttö, kuten keskimmäinenkin. Ja tosiaan, kiirettä pukkaa:-) Näihin aikoihin on ainoa aika jolloin ehtii täällä käväsemään.. Ois kyllä kiva vaihdella kuulumisiakin, jossain välissä taas.
Tara:
. Milla-Maria, milloin teidän vauva on syntynyt? Meidän kolmas poika syntyi marraskuussa. Kirjoiteltiin silloin joskus, mutta nyttemmin pitää niin kiirettä, että ei enää edes täällä ehdi käydä kuin kurkkimassa.
mietin vain, että jos kyse onkin jostain muusta... Esimerkiksi onkin joku muu huoli, joka on varjostettu noilla motiiveilla. Jos se onkin esimerkiksi niin, että ovat huomanneet (kolme noin pientä lasta lyhyessä ajassa) että hermosi ovat turhankin kireällä tai että yksilöllisen huomion antaminen pojalle on olematonta jne. He haluavat ehkä antaa juuri tuota yksilöllistä huomiota ja rakkautta pojallesi. Voihan se olla niinkin, että et itse nyt hahmota koko kuvaa vaipparuljanssin keskellä.
Mielestäni yksi yö silloin tällöin, siis harvakseltaan olisi aivan mahtava asia. Se, että on muidenkin rakastavien ihmisten ympäröimänä joskus, vahvistaa myös itsetuntoa. Ei se ole teiltä pois, jos poika joskus viihtyisikin isovanhemmillaan. Itselläni on poika 3 v 4 kk ja hänellä on todella läheinen kummitäti/siskoni, jonka luona yöpyy aivan onnessaan vaikkakin todella harvoin (viimeisen puolen vuoden aikana kerran-kaksi). Koen aivan upeana sen, että joku haluaa olla poikani kanssa ja tätä rakastaa.
Meillä lapset vajaa 5-v ja 2-v, esikoinen reipas tyttö ollut mummulassa miehen vanhempien luona ja minun vanhempieni luona muutamia kertoja sen jälkeen kun täytti 3, molemmat asuvat alle 20km päässä ja yhden yön ollut kerrallaan, harvoin siis. Eikä kenenkään muun sukulaisen luona ole ollut. Kummitäti, lapseton vanhapiika, on halunnut jo siitä saakka kun tyttö täytti 1-v, mutta pari kertaa on ollut yksin kylässä askartelemassa ja leipomassa kummitädin luona pari tuntia, ja lopputuloksena ollut vessakäynnin jäljiltä 3-4 -vuotiaana ruskeat pikkuhousut ja raju nokkosrokko, kummitädillä kun on lääkkeet ja kemikaalit, suihkepullot jne kaikki alatasoilla.
Kuopus ei ole ollut kertaakaan vielä mummulassakaan yötä.
Jos mummolamatka olisi noin pitkä ja lapseni eivät tapaisi ja tuntisi mummoa niin hyvin, niin en olisi minäkään valmis jollei lapsi itse tahtoisi.
Jos et halua olla ilkeä mummolle suoraan, sano, että katsotte tässä sopivaa ajankohtaa jossain vaiheessavähän myöhemmin, ja sitten annat asian olla, jos soittaa ja haluaa lapsenne silloin ja silloin vierailulle, voi teillä olla jotain muuta menoa jne.
Esikoisemme samanikäinen, kuin oma poikasi. Ja tilanne, jota juuri elän kertoo mielipiteemme asiasta - mies lähti työreissuun tänään pariksi vuorokaudeksi 200km:n päähän ja yöpyy tuolla vanhempieni luona " mummulassa" . Vanhempani pyysi ottamaan reissun ajaksi tyttäremmekin mukaan, mutta kun ei halunnut, niin ei luonnollisesti pakotettukaan. Kaiken lisäksi hyvin vähän tuolla käydään ja muutenkin heitä aika vähän nähdään, niin olishan se ollut pikkuiselle tosi rankka tilanne, vaikka yöllä isi oliskin ollut sitten viekussa, mutta päivät poissa..
Anoppi tarjoutui myös ottamaan esikoistamme luokseen yökylään - ovat tosi paljon tekemisissä ja asustavat kilometrin päässä ; ) mutta täällä kotona se vaan luuraa.
Helpommalla olis niin äiti, tyttö kuin uusi vauva päässeet, jos olisi likka jossain muualla ; ), tämä sen vuoksi, että kovin vaativainen pikkuveikka on normaalin vaativuutensa lisäksi kaksi kuukautta kitissyt, itkenyt ja karjunut yöt läpeensä, niin että kaikki ovat meillä huonosti nukkuneet - ja minä en lainkaan. Mutta eipä sitä likkaa kuiteskaan voi pakottaa, yökyläilemään, kun ei kerran ole valmis. Pippurisen uhmiksemme saa käyttäytymään (ainakin hetken ajan) asiallisesti, kun uhkaa lähettää hänet mummulaan tai anoppilaan yöksi ; ) heh.
- Tiina -
minä olen kyllä aika varma että olipa äiti miten kireä ja stressaantunut tahansa eikä ehtisi antaa yksilöllistä aikaa (emmekä edes tiedä, onko ap:n tapauksessa tilanne tämä) niin esikoinen haluaa nimenomaan olla sen äidin kanssa ja yökyläily jossain lapsen tahtoa vastaan olisi rangaistuksista hirvein!! Siis kun on suhteellisen uusi pikkusisarus syntynyt.
Ainakin meillä vauvojen syntymän aikaan isot ovat nimenomaan halunneet äitiä, ja jopa parin tunnin leikkiminen muuten rakkaan mummin kanssa on ollut pakkopullaa mistä lapsi on kiukutellut. En edes halua ajatella, mitkä olisi olleet seuraukset jos olisin tuossa tilanteessa antanut yökyläilyyn tottumattoman lapsen jollekin hoitoon. Eli anopin pitäisi nyt olla kärsivällinen, nyt on varmasti huonoin mahdollinen tilaisuus, aivan äidin kunnosta riippumatta!
Hän on ollut täällä meillä välillä auttelemassa, välimatka kun ei kuitenkaan mahdoton ole, liikenneyhteydet välillämme hyvät, ja anoppi on hyväkuntoinen eläkeläinen ja pääsee liikkumaan kätevästi. Hän on muutenkin aina ollut tervetullut kyläilemään meillä niin paljon kuin haluaa, ja sikäli välit poikaamme/poikiimme ovat muodostuneet luonnostaankin läheisiksi jo tällä tavoin. Ja siis anoppi kyllä tietää että kovilla ollaan välillä ja varmasti osaltaan haluaa auttaakin, ei siinä mitään. Mutta olsouhteet ja pojan luonteen huomioon ottaen on kuitenkin ollut mielestäni mukavampi, että anoppi on ollut täällä auttelemassa/kyläilemässä, näin ei ole pojallekaan tullut sellainen olo, että " lähetetään pois" , kun uusi vauvakin on syntynyt.
Ja siis en tietenkään missään nimessä tarkoita, että isovanhempiensa luona reipaasti kyläilevät samanikäiset olisivat jotenkin laiminlyötyjä, puhun nyt vaan meidän pojan luonteesta ja fiiliksistä tämän asian suhteen ja siitä että en kai nyt itse tee jotain ihan väärin, kun en ryhdy mihinkään savottaan tässä asiassa.
Onnea myös sinulle Milla-Maria vauvan johdosta, kiirettä varmaan on piisannut teilläkin tämän puolen vuoden ajan...
mummolaan. Varsinkin kun vaihtoehtojakin on, miten perhettämme voi halutessaan auttaa.
Minä en ole koskaan jaksanut uskoa näiden karaistamisten voimaan. Itse olen ollut sellainen lapsi, etten halunnut olla yötä poissa kotoa ja joskus kun jouduin (vaikka siis rakkailla isovanhemmilla) niin se oli ihan hirveää ja minua itketti. Tämä vielä paljon vanhempana kun sinun lapsesi.
Lapset ovat niin erilaisia. Toiset haluavat olla yökylässä ja heille se suotakoon. Mutta lapsi, joka ei halua itse, ei oikeesto hyödy mitään tällasesta kyläilystä, se luultavasti vaan pahentaa asiaa ja pelkoja. Meillä esikoinen on viihtynyt paljon myös yökylissä, mutta esim keskimmäinen ei ollenkaan.
En ole vastaan yökyläilyjä, sillon jos vanhemmat vaikka haluavat mennä kaksin johonkin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että jos vanhemmat eivät koe tarvetta laittaa lasta yökylään, eikä lapsi itse halua niin karaistusmielessä sitten yökylätetään. Siitä ei ole mitään hyötyä. Ihan niin kun olen lukenut että jos ujoa lasta pakolla yrittää sosiaalistaa niin ujous senkun syvenee.
Sitten kun ajatellaan vielä teidän tilannetta, niin esikoiselle saattaa jopa tulla tunne, että hänet heitetään nyt pois pienten tieltä. Älä siis ota asiasta painetta, ja teette niin kun teille sopii.