Olenko " tukahduttava aiti" , kun en ala totuttaa 3v9kk poikaani viettamaan pidempia aikoja mummolassa ilman vanhempiaan? Mummon mielesta olen.
Tilanne on seuraava. Meillä on 3 lasta, 3v9kk poika, 1½v ja uusi vauva. No, lastemme mummon eli anoppini sekä hänen miesystävänsä (asuvat n. 150km päässä meistä) mielestä vanhimman poikamme olisi aika " oppia olemaan" ilman vanhempiaan heidän luonaan hoidossa, esim. viikonlopun ajan tai jo viikonkin.
Eihän tässä periaatteessa ongelmaa ole, mutta pulmallisen tilanteesta tekee se, että kukaan muu kuin mummo ja hänen miesystävänsä eivät koe tähän itsenäistymisen opetteluun vielä pakottavaa tarvetta. Esikoisemme itse ei todellakaan ole innostunut yökyläilystä (on ollut tähän asti 3 yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan, oman lähellä asuvan äitini luona, jonka kanssa muutenkin viettää paljon aikaa).
Mieheni äidin mielestä pojan olisi kuitenkin " korkea aika" alkaa totutella olemaan pois kotoa yksinkin, esim. mummolassa, jotta voisi sitten isompanakin viettää aikaansa siellä. Ja tällä hetkellä 7- ja 4-vuotiaat poikamme serkut (sisarukset) haluaisivat kovasti, että heidän viettäessään aikaa mummolassa (usein ovat viikonkin siellä ilman vanhempiaan) myös meidän poikamme eli heidän serkkunsa olisi siellä kaverina. Serkkuja kyllä tapaamme muutenkin, kun asumme heidän kanssaan samassa kaupungissa.
Ongelma siis on vaan tässä se, että moinen " karaiseminen" tuntuu nyt lähtevän muista lähtökohdista kuin esikoisemme omasta halusta - enkä minäkään suoraan sanottuna ole innostunut ikäänkuin väkisin tuputtamaan pidempiä mummolajaksoja noin pienelle, kun hän ei itse sellaiseen ole kiinnostusta ilmaissut. Poika heräilee kotonakin vielä usein yöllä ja haluaa jonkun vanhemman viereensä.
Mitä mieltä olette, olenko minä tukahduttava äiti, pitäisikö tuon ikäistä alkaa oikein systemaattisesti opettaa olemaan mummolassa esim. viikko ilman meitä? Itsellä vaan nousee karvat pystyyn joka kerta kun kuulen mummon tai miesystävänsä mainitsevan, merkitsevästi, että " oppisi olemaan" . Poika on kuitenkin vielä aika pieni, ja vanhemmissaan kovasti kiinni.
Sinänsä tietysti olen kiitollinen, että on olemassa mummola ja innokasta hoitoapua siellä, mutta eikö tämä voisi lähteä luontevasti, joskus myöhemminkin, kun poika itse vaikka kokisi innostusta lähteä sinne yksinkin? Nyt tulee selkeästi tunne, että anoppi kokee minun seisovan poikani " itsenästymisen" tiellä. Toisaalta koen, että minun ei ole mitenkään pakko anopin toiveesta alkaa karaista noi npientä yhtään mihinkään, ja hänellä on kyllä aikaa opetella olemaan mummolassa vanhempanakin, jos niin haluaa.
Kommentit (33)
tyttöni on 5,5 vuotias eikä ole ollut mummolassa kuin kerran 2 yötä peräkkäin, yleensä aina vain yhden yön ja senkin pikkuveljen kanssa yhdessä. En usko, että tyttöni haluaisi olla yhtään pidempään siellä -vaikka onkin hyvin itsenäinen likka ja isovanhemmat on hänelle todella rakkaita. Kyllä tälläisissakin asioissa on lähdettävä lapsen valmiudesta. Minä muistan vieläkin omasta lapsuudestani, kun jouduin olemaan viikonkin mummolassa silloin kun tulin kipeeksi ja yrittäjä äitini ei voinut jäädä kotiin hoitamaan. Ja silloin olin jo koululainen. Traumat siitäkin jäi.
Äiti tietää parhaiten, älä välitä mitä muut sanoo. Eikä kyse varmasti ole siitä, etteikö lapsesi pitäisi mummosta, mutta hän on vielä pieni eikä tarvitse karaistumista ainakaan tuolla tavalla.
Tara:
Olisiko vinkkejä, mitä anopille voisi sanoa, jotta vielä välitkin säilyisivät....?
Sano, että totta kai lapsi tulee mielellään mummolaan yökylään, mutta vasta vähän vanhempana. Entäs sellainen kompromissi, että miehesi ja poika kävisivät mummolassa kahdestaan? Joka tapauksessa sitten joskus, jos poika menee yksin mummolaan, niin kannattaa varmaan aloittaa ihan lyhyestä ajasta (yksi yö tai viikonloppu), ei siitä kokonaisesta viikosta.
AP,sinä tunnet lapsesi parhaiten ja myös oman jaksamisesi pesueesi kanssa. Luota siis omaan intuitioon. Mummolla voi olla ihan hyvää tarkoittava ajatus olla avuksi,mutta jos sinusta tuntuu ettei yökyläily ole ok,LUOTA ITSEESI !!!
Joskus se on vaikeaa,minusta vielä vaikeampaa omien vanhempien suhteen,toivoisin kaikilta mummoilta hienotunteisuutta ja kykyä aistia perheen tilannetta ja sitä millaista apua ja miten sitä voi parhaiten tarjota.Koska apua lapsiperheissä tarvitaan ja jos se on tosi arvokasta!!!!
Itseäni ärsyttää omat vanhemmat,kun kovasti puhuvat kuinka ovat ja haluavat olla apuna,mutta sitten usein kuitenkin apu tulee heidän omilla ehdoillaan,eli pyytelevät kovasti heillepäin,kuinka ois taasihana nähdä jne....tiedän että poika nauttii suunnattomasti heidän seurastaan.....muttatässä tilanteessa kun vauva tulossa toivoisin et äitini kysyisi enepi MINULTA mikä teidän tilannetta auttaisinyt!!!
varovaisia ehdotuksia on tullut milloin esikoinen jäisi yökylään (2v3kk)(150km)ärsyttää!!!! Itsekin toki haluan lapsuudenkotona/maisemissa käydä, mutta karvat nousee heti pystyyn kun aletaan se hienotunteinen painostaminen. ja tässä tilassa en jaksa matkustella enkä sitten kun pieni syntyy (esikoisen kanssa vielä ajettiin ahkerasti mummolaan,mutta kyllä siinä väliinväsyttiin!!!!!) nyt saa mummi ja pappa vierailla enempi meillä,toivoisin vaan että itse ymmärtäisivät tämän itse ja sen kuinka arvostan heidän apua ja lämmintä suhdetta poikaani!!!!!! Mutta ahdistaa ja surettaa kun se apu usein tarjotaan heidän ehdoilla : (, ja tyttärenä on usein vaikea asettaa rajoja omiin vanhempiin,suhde heihin ja erityisesti heidän ja pienten välillä on kuitenkintosi arvokas. ja varsinkin nyt kun on henkisesti tiukoilla muutenkin,siis sitä ymmärrystä ymmärrystä kuulutan kaikilta mummoilta!!!!
Meillä mies ollut pojan kanssa nyt muutaman kerran siskollaan yökylässä,en oo yhtään epäröinyt heitä päästää,vaan nauttinut suunattomasti omasta ajasta. Tilanne voi näyttää sitten toisenlaiselta kun vauva syntyy jaon mustasukkaisuutta ja takertumista enempi tms....
Enkä kyllä koe huonoa omaatuntoakaan kyllä. Musta mummoloinnin pitää olla hauskaa ja pojan täytyy itse haluta olla yötä pois kotoota. Ikävää että joudutte kokemaan painostusta tollasessa asiassa.
Hei,
En lukenut muita vastauksia, joita oletkin saanut paljon.
Ymmärrän, että isovanhemmat haluaisivat yökylään, mutta siinä asiassa ei vanhempia saa painostaa.
Meillä myös yksi mummi on jo 1-vuotiaasta asti kysellyt, että " koskas ne vanhemmat raaskisi" ..
Eka kerran yökylässä meillä oli 2-vuotiaana. Silloin se tuntui meistä sopivalta.
Mutta riippuu aina lapsesta ja vanhemmista. En mitenkään usko, että pitäisi karaista. Päinvastoin! Ja ihan yhtä rohkea, ellei rohkeampikin, tulee lapsesta jonka ei vastoin tahtoaan tarvitse olla vanhemmistaan erossa.
...Jokin oli pelottanut tai harmittanut häntä mummilassa ja saikin kahden tunnin raivarin kun hain hänet sieltä silloin ja kiukutteli kok päivän ja sanoi ettei halua enää yksin. Kivaa oli kai tavallaan ollut, mutta silti. Ja meillä mummi kuiskii tytölle joka viikko (hoitaa tai näkee lapsia viikottain) että tule taas yökylään yksin ja tehdään sitä sun tätä...Mummi pitää minua " ahdasmielisenä" kun en useammin " päästä" tyttöä yökylään, mutta tiedän etteu tyttö halua ja ollaan tytön kanssa asiasta usein puhuttu.
Minuakin harmittaa tiedostaa että minua pidetään " lapsenlapsen ja mummin suhteen edistämisen esteenä" ...mutta ajattelen kuitenkin lapseni parasta ja en aio enää muuten vaan laittaa yksinään kylään. Saa mennä sisarustensa kanssa silloin kun miehen kanssa halutaan vapaalle, koska kokee sen turvallisempana.
Mummi asuu lähellä ja näkee kyllä viikottain lapsia ja saa tulla kyllä kylään milloin vaan (tietää sen) ja lapset käyvät siellä jne...Mutta jostakin syystä mummi tätä esikoista maanittelee kylään ja pitää minua jotenkin kummallisena kun en tätä " salli" . Muutenkin mummi pitää monia " kasvatustapojani" kummalisena/väärinä jne..Mutta ei niistä uskalla enää suoraan sanoa, koska olemme asiasta ottaneet yhteen...
ehdottomasti olla äidin ja isän kanssa. On tosi huolissaan siitä vielä koko illan, että varmasti pääsee meidän kanssa nukkumaan, ja mummo tietää tämän hyvin. Tietää ihan hyvin sen, että poika tällä hetkellä kammoksuu ajatusta siellä yökyläilystä yksin, mikä toisaalta juuri kai onkin yksi syy, että haluaisi kelkkaa kääntää. Minusta vaan pakottamalla ei hyvää tule.
että onpas meidän tyttö kova kyläilemään. Oon toki tuttavapiiristäkin huomannut ettei kaikki lapset harrasta yökyläilyä, mutta meillä ekaluokkalainen hinkuu nytkin koko ajan kummitädillen yökylään. Myös parhaan ystävän luokse pitäisi päästä taas yöpymään.
En siis todellakaan olleenkaan paheksu sitä ettei lapsi harrasta yökyläilyä, mutta rupesin vaan tässä miettimään että meidän tyttö taitaa olla aika aktiivista kyläilijäsorttia.. =) Ja on ollu jo 3-4-vuotiaasta. Tosin meillä on ollut myös tilanteita, joissa lapsen on täytynyt mennä yökylään, sillä olen yksinhuoltaja ja muutamiakertoja ollut sairaalassa muutama päiviä&öitä kerrallaan.
Tästä tuli muuten vielä mieleen, että te joilla jo isompia lapsia, niin minkä ikäisinä ovat olleet ekaa kertaa kaverin luona yökylässä vai ovatko olleet? Onko teillä ollut lapsen kavereita?
meillä esikoinen on 5-vuotiaasta yökyläillyt kavereilla. Nyt on 7v ja on yötä kavereilla ehkä kerran kuussa ja meillä sitten vastaavasti on joku.
Kuuntele lastasi, kuuntele itseäsi. Äläkä anna ympäristön paineiden vaikuttaa mitenkään elämääsi ja päätöksiisi. Itse olin ujo, äidin helmoissa viihtyvä lapsi. Asia, mitä kukaan ei tänä päivänä usko, sillä olen nyt kaikkea muuta kuin ujo! Muistan, kuinka meilläkin mummo houkutteli jäämään yökylään, muut lapsenlapset siellä kyllä viihtyivät. MUistan vieläkin sen tunteen, kun kieltäydyin yökutsusta ja samalla pelkäsin, että jos sittenkin joudun sinne. Vanhemmistani ja mummostani oli hauska kiusoittella minua siitä, kun huomasivat kuinka kova pala se minulle oli. Eikä minulle siitä kiusoittelusta mitään traumaa jäänyt, mutta vieläkin muistan sen kauhistuttavan tunteen, " mitä jos joudun sittenkin jäämään tänne yöksi" . Keksin nerokkaasti vastata, että yöpukuni on jäänyt kotiin, siksi en voi jäädä yökylään.
Isompa, omasta halustani, tarkoitukseni oli viettää hiihtolomaviikko serkkuni luona. Paloin halusta päästä kylään, serkkuni oli supertyyppi ja hevostyttö, joten luvassa oli viikko rakastamaani hevostelua. Ensimmäisenä vierasyönä vatsani oli niin kipeä, että oksensin. olin jo seuraavana päivänä lähdössä kovaa vauhtia kotiin. Olin tuolloin arviolta n. 8-10 vuotias. Näin näitä asioista voi lapset kokea.
Ei lapsia tarvitse ihan vaan siksi hoitoon laittaa, että mummo niin haluaa.
Hei!
Meillä 7- ja 5-vuotiaat pojat sekä 2½-vuotias tyttö. Vanhempaa poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa olla mummulassa yötä, vaikka mummula on lähellä ja vaari on yksi maailman mukavimmista keskipisteistä (kyseessä siis appivanhempani, omani ovat jo enkelikuorossa). Hän on ollut tähän mennessä mummulassa vasta alle kymmenen yötä jonkun satunnaisen reissun tai muun syyn takia. 5-vuotias on ihan innoissaan jäämässä yöksi ja on toisinaan jäänytkin mummulaan ihan ex tempore kyläilyn päätteeksi. Kuopus ei ole ollut vielä koskaan.
Minusta on täysin järjetön ajatus, että lapsi aloittaisi yökyläilyn harjoittelemisen A) vastoin tahtoaan B) parinsadan kilometrin päässä kodistaan. AP:n lapsillahan on mieluisat serkut samassa kaupungissa: Eikö olisi enemmän ideaa mennä ensin serkuille yökylään (sitten kun lapsi niin haluaa) ja vasta myöhemmin mummulaan. 200 km on tosi pitkä matka, jos tulee hirveä ikävä!
Tämä taitaa olla juuri sellainen tapaus, että anoppi tyrkyttää omia toimintamallejaan lapsensa perheeseen ja pitää niitä ainoina oikeina. Mulla on sellainen onni, että mieheni ei ole pätkääkään mikään äidin kultapoju vaan sanoo asian " halki, poikki ja pinoon" , jos äitinsä alkaa sössöttämään (anoppi on täysverinen kana, minä en).
Anopilla oli esim. todella heikko maidontuotanto aikoinaan ja mieheni oli vauvana " luurangonlaiha" , niinpä anopin mielestä miedän olisi esimerkiksi pitänyt punnita esikoisemme joka ruokailun jälkeen, vaikka vauva oli ponteva ja pyöreä ja maitoa tursusi melkein korvista. Hän on myös erittäin innokas neuvomaan lapsenhoidossa (vaikka itsellään vähemmän lapsia kuin meillä) ja olisi tunkemassa lasten päälle vaatteita ihan tolkuttomasti. Mieheni muisteleekin, että hänellä oli aina lapsena talvella kamalan kuuma ja kankea olo... Mistäs mahtoi johtua...?
Nämä esimerkit olivat varmaan lähinnä huvittavia, mutta periaatteesta samasta on kuitenkin kysymys: Sen miten anoppilassa on ruukattu aina tehdä pitäisi purematta niellä ja kelvata myös miniälle!
:) JOHANNA