Mieheni outo käyttäytyminen.

Olen kihloissa ja avoliitossa todella ihanan miehen kanssa. Meillä menee erittäin hyvin ja rakastamme toisiamme kovasti.



Kuten normaalissa parisuhteessa pitääkin, mekin olemme oppineet hyväksymään toisemme puutteet sellaisina kuin ovat. Mitään merkittävää ei ole ilmennytkään, sovimme yhteen niin mainiosti. Mutta minua vaivaa miehessäni hieman hänen hajamielisyytensä, joka tuntuu olevan jo megaluokkaa.



Joskus jopa mietin, onko rakkaalla avopuolisollani jokin keskittymistä haittaava sairaus, mutta en tietenkään ole häntä asialla piinannut.



Hän on siis todella hajamielinen. Kotiin tullessaan hän jättää avaimensa, puhelimensa ja lompakkonsa kirjaimellisesti pitkin asuntoa, koska hän riisuutuu kävellessään edestakaisin. Tätä edestakaisin kävelyä jatkuu kunnes hän on valmis esim. menemään sohvalle lepäämään. Hän saattaa ajatuksissaan laittaa avaimensa avoimen pyykkikoneen vaatteiden päälle, josta ne tippuvat tietenkin koneeseen, mutta hän ei sitä huomaa. Hän laskee tavarat käsistään sinne minne ne osuvat ajattelematta niitä sen kummemmin.



Hän todellakin käveleskelee kämpässä edestakaisin koko ajan, ellei ole sitten makuulla. Puhelimessa puhuminen on pahinta- silloin hän ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Kämppä ei ole iso, ja joskus jopa mietin, eikö häntä ollenkaan huimaa se jatkuva tallaaminen.



Hän on kömpelöhkö ja törmäilee helposti, eikä hoksaa väistää esim. silloin, jos joku siirtyy häntä kohti vaikka mennäkseen ohi. Hän aivan kuin jähmettyisi paikoilleen, eikä lue tilannetta.



Hän saattaa lykätä epämieluisten asioiden suorittamista pitkäänkin, muttei suinkaan ole vastuuton. Hän vain onnistuu lopulta unohtamaan koko asian.



Hänen puheensa katkeilee usein, mutta hän on älykäs ja hyvä keskustelija. Joskus itsestäni tuntuu, että yksinkertaisen lauseen tuottamiseen menee hirveästi aikaa, koska hänen ajatustoimintansa on joskus todella vilkasta, näin hän on sen selittänyt. Hän ei osaa jäsennellä ajatuksiaan aina kovin hyvin, ja se vaikuttaa keskittymiseen.



Hän ei näe tiettyjä tilanteita kokonaisuutena, eikä hän osaa kuvailla ihmisiä ulkonäöltä. Hän ei edes useinkaan pysty kuvailemaan, oliko ko. ihminen hän mielestään komea, kaunis, iso, pieni jne.



Hän hukkaa tavaroita alati. Jos ostan hänelle uuden sytyttimen, kynän tms. tänään, niin viimeistään huomenna se on takuulla hukassa. En ymmärrä, minne hän niitä tavaroita hukkaa, mutta se käy joskus todella vaikeaksi ymmärtää, vaikken sitä näytäkään. Hän ei löydä tavaroitaan monestikaan ilman apua, vaan avaimia, lompakkoa jne. etsitään sitten yhdessä. Minun näkömuistini ja alituisen tavaroiden paikoilleen viemisen avulla mitään isompaa vahinkoa ei ole vielä päässyt syntymään. Mieheni ei muista minne tavarat jättää.



Hän saattaa jopa unohtaa, mitä hänellä oli päällään kotona ennen töihinlähtöä, joten töistä palatessaan hän ottaa uuden setin vaatteita, ja sitten puolipidettyjä vaatteita kertyy sinne tänne. Hän pakkaa yhden yön matkalle ison laukun vaatteita, ja minä pärjään yleensä yhdellä vaatevaihtokerralla, mikä huvittaa joskus.



Hän ei osaa ripustaa pyykkiä kuivumaan, vaan tiputtaa myttyräiset vaatteet vaan telineen päälle. Hän ei ymmärrä niiden levittämistä. Hän saattaa asetella yhden sukan sukkaparista toiselle puolelle tyhjää telinettä ja toisen sukan toiselle puolelle.



Hän laskee juomalasin kädestään minne sattuu, ja vaikka tiskipöytä olisi typötyhjä ja tilava, hän ei juuri ikinä laita lasia tai astiaa altaaseen, vaan aina tiskipöydän uloimmaiselle reunalle. Aivan kuin tiskipöydällä ei olisi yhtään tilaa. Lasin reuna voi olla jo ulkoreunan päällä. Samoin kahvinkeittimen osat hän jättää ihan reunalle, syystä jota en ymmärrä.



Olen käsittänyt, että hän haluaa asioiden hoituvan nopeasti jolloin hänen ei tarvitse keskittyä niihin pitemmäksi aikaa, varsinkin jos ne ovat niinkin ikäviä kuin kotityöt.



Hän ei muista seuraavan päivän työvuoroani, vaikka minulla on ollut säännöllinen rytmi tiettyinä viikonpäivinä töissä jo toista vuotta.



Kaikesta tästä huolimatta mieheni on matemaattisesti ja usein loogisestikin älykäs, vaikka hänen toimensa eivät järjellä selitykään. Hän on erinomainen seuraihminen ja rauhallinen luonne, paitsi silloin kun häntä jännittää tai hermostuttaa. Hän osaa keskustella, eikä ole missään nimessä tyhmä. Myönnän, että nämä käytöksenpiirteet aiheuttavat minulle joskus pinnankiristymistä, mutta ikinä en ole siitä hänelle huomauttanut, vaan olen pitänyt sitä osana hänen persoonaansa. Monta vuotta tätä seuranneena ja jälkiä korjanneena sitä tullee vain ajatelleeksi, että onko tämä kaikki aivan tavallista.



Sen ymmärrän toki, että miehet ovat varmaankin hajamielisempiä ja vähemmän tarkkoja kuin naiset, ei siinä mitään. Sen ymmärtäisin miehenikin kohdalla, jos tämä tavaroiden hukkaaminen ja keskittymisen puute ei olisi jokapäiväistä. Onneksi olen itse rauhallinen luonne, että en aio miehelleni tästä nalkuttaa, mutta pyytäisin neuvoja, että miten tilannetta voisi paremmin hallita, ja miten saisin mieheni ymmärtämään, että hänen toimiensa " vahtiminen" (jääkö kahvinkeitin tai hella päälle, tai minne hän heitti avaimet, ovatko ne jääkaapissa vaiko ulko-ovessa kiinni, soittelu hänen puhelimeensa jotta se löytyisi äänen perusteella jne.) käy raskaaksi.



Jos olen juuri esim. vienyt ison kasan pyykkiä laskosteltuina kaappiin, hän saattaa yhtäkkiä päättääkin vaihtaa vaatteet jonnekin lähtiessään ja kirjaimellisesti penkoo koko vaatekaapin sekaisin. Ottaa yhden paidan, avaa sen laskoksista ja kietoo hetken sitä katsottuaan kaappiin takas, jonne minä sen uudelleen laskostelen jne. Housuja riippuu naulakossa vähintään aina kolmet tai neljät, ja kiireessä käydään läpi taskuja, että minkä housun taskussa tällä kertaa rahapussi on, kun eihän hän muista minne sen jätti.



Olen pyytänyt häntä antamaan kaikki tärkeät asiapaperit minun huostaani, koska hän ei kykene niitä säilyttämään rutistelematta tai sitten hän hukkaa nekin. Olen huolissani, sillä tämä piirre vain käy vahvemmaksi vuosien mittaan ja olemme kyllä tästä keskustelleet ja mieheni yrittää aina keskittyä kulloiseenkin asiaan, mutta hän ei vain pysty. Rakkaani tietää, miten se minua joskus risoo, mutta emme ikinä riitele asiasta, koska ei hän sille mitään voi. Joskus pyydän häntä muistamaan, mitä ollaan sovittu tietyistä asioista, ja se auttaa häntä hetken hoksaamaan mitä on tekemässä jne.



Voiko hänellä olla jokin keskittymishäiriö? Olen elämässäni nähnyt yhtä sun toista ihmistä ja mieheni kyllä vetää hajamielisyydessään pohjat. En haluaisi häntä panetella, mutta haluaisin oppia ymmärtämään paremmin, mistä tämä johtuu. En ole tossun alla, suhteemme on tasavertainen, eikä mieheni tahallaan koskaan käyttädy lapsellisesti, hän on erittäin hyvä ja pidetty ihminen. Hän ei vain käsitä, miten hän toimii näin.



Auttakaa jos teillä on vastaavasta asiasta kokemuksia!