Milloin Kuitunen kärähtää?

on meinaan niin itseään täynnä oleva ihminen (oli koulussa viereisellä luokalla...).

Millä tavalla tuo ilmeni?

Vierailija:

on meinaan niin itseään täynnä oleva ihminen (oli koulussa viereisellä luokalla...).

häneen tiputettiin hemohessiä suoneen. Luuli sen olevan jotain muuta.

Liikuntatunneilla veti aina niska limassa, mitä ikinä tehtiinkin. Kun joku ei pystynyt samaan, tuppasi kuittailemaan. Kun piti hiihtää, veti tietenkin tuplat/triplat sen, mitä piti. (alkoholisti) opettajamme vertasi tietenkin muita Virpiin. Ikinähän ei mikään ollut hänen vikansa. Kun jätkät tuppasivat tekemään jotain " teinimokia" välitunneilla, oli ensimmäisten kantelijoiden joukossa....



Mutta tällaisia oli luokallamme useita. Parhaat takapuolennuolijat ovat nyt osa-aikaisina grillimyyjinä, vaikka heistä povattiin pressasta seuraavaa.



Voitte uskoa, että kun V.K taas kärähtää, tarjoan töissä täytekakkua.

ja sinäkö uskot Kuitusen selitykset?

Jos joku mokaa jossain tosi pahasti, ei enää koskaan voi/saa olla siinä hyvä, niinkö?

kuullostan katelliselta (not). Itse olen toistaiseksi pärjännyt elämässä vähintään yhtä hyvin kuin V.K.



Mutta kukin tulkitkoon miksi haluaa. Minua kyseinen henkilö kiinnostaa aivan yhtä paljon kuin kilo turvetta.

aineita suoraan suoneen tälläkin kertaa ja Jauhis on ihan vahingossa ollut samoissa letkuissa..... Kjeh, kuka uskoo oikeesti tuohon menestykseen?

kumma antaa yleensäkin toisen ihmisen tunkea jotain suoneensa, oli selitys mikä tahansa... aika paksu selitys Kuituselta...

vaikka aluksi sanoikin ettei Kuitusen kanssa tiennyt Hemohesistä vaan luuli sen olevan suolasokeriliuosta?

Eiköhän suurin osa meistä muutu ajan kuluessa paljonkin. Itse en ainakaan ole lähelläkään sitä keskenkasvuista kakaraa, joka olin koulussa.

Eiköhän meistä aikuisista suurin osa ole jotain muuta kuin oli joskus yläasteaikoina?

Nykyisin on iloinen ja sanavalmis nainen, joka puhuu mielellään muidenkin asioista, eikä mitenkään mainosta omaa menestystään. Ei ole mikään läheinen ystäväni, joten tämä ei ole mikään luonnetodistus, mutta tavataan samoissa porukoissa suunnilleen vuosittain (ei urheiluun liittyen).

Minä olin mielestäni ihan mukava kouluaikana, mutta tietenkin on aina niitä, joiden kanssa ei tule kunnolla toimeen ja jos joku heistä antaisi minusta luonneanalyysin niin varmaan sanoisi, että olin aika vittumainen tyyppi, vaikka mielestäni olin ihan normaali.

On vaan niin poliitikko ettei kukaan uskalla edes vihjailla mitään.

70-luvun suoritukset on mömmöissä tehty, etten ole osannut edes ajatella, että kaikki eivät usko niin.

Ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluu oman ja mieheni ammattien kautta runsaasti urheilijoita, toiset huipulla ja toiset vasta tavoittelemassa sinne. Ja vaikka ei saisikaan yleistää, olen tullut siihen tulokseen että huipulle päästäkseen on yksinkertaisesti oltava tietyllä tavalla narsistinen ja " itseään täynnä" , ainakin mitä tulee yksilölajien urheilijoihin (muita en oikeastaan tunnekaan). Huipulle ei voi päästä, ellei usko itseensä ja kykyihinsä täysillä ja kaikissa valinnoissaan ja tekemisissään ota ensi sijaisesti huomioon uraansa = itseään.



Onneksi kaikilla ystäviksi tulleilla huippu-urheilijoilla on myös lukuisia ihastuttavia luonteenpiirteitä, eihän heitä muuten kestäisi ;)



Tämä nyt meni totaalisesti aiheen ohi, mutta kun tuota Virpin isoa egoa puitiin niin oli pakko ottaa kantaa...