Lue keskustelun säännöt.
Young adult vainofantasiat
07.01.2024 |
Aika yleinen young adult -seikkailuromaanien teema on, että yhteiskunta alistaa erityisesti nuoria aika epäuskottavallakin tavalla (esim. Hunger Games, Maze Runner -sarja). Huomionarvioista on toki, että pääasiassa aikuiset kirjoittavat näitä nuorille luettavaksi. Miksi tämmöiset teokset koetaan mielenkiintoisiksi tai samaistuttaviksi? Onko nuorten kirjoissa kokema vaino vertauskuva esim. koululle / työelämään valmistautumiselle?
Kommentit (6)
En tiedä kuinka olet onnistunut nuo kirjat lukemaan niin, että nimenomaan vain nuoret ovat noissa yhteiskunnissa vainottuja. Kaikki ovat. Ne aikuiset ja vanhuksetkin ovat olleet nuoria ja vainottuja, nyt ne ovat vanhoja ja alistettuja.
Sitä en tiedä lukevatko ihmiset noita samaistuakseen, tai samaistuvatko edes, vai ovatko nuo jo kohta ne viimeiset kanavat mitkä tarjoavat vielä puhdasta fantasiaa ja paon arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuohan on ihana sama juttu kuin se, miksi pikkulapsillekin luetaan pelottavia satuja: Kirjan ääressä on turvallista kohdata pelottavia tunteita.
Kun tehdään selväksi, että tarina ei ole totta, niin nuo ovat ihan turvallisia keinoja oman mielikuvituksen ja tunteiden säätelyn kehittämiseen.
Kaippa siinä tuntee itsensä tärkeäksi ja ehkä yhteenkuuluvaksi kun joku oikein vainoaa? En tiedä. Itse pidin kirjasta 1984 koska koin sen falskin yhteisöllisyyden omituisella tavalla viehättävänä vaikka tietysti se oli tarkoitettu kritiikiksi totalitarismille.
Niin, nuorena on yleensä myös fantasioita maailman muuttamisesta paremmaksi tai sortajan lyömisestä (tarvitsematta täysin miettiä mitä siitä seuraa ja mitä sortajan tilalle tulee). Unohtamatta sitä että onhan se hottia kun nuoret seikkailevat ja ehkä rakastuvatkin samalla.
Valmistellaan huomaavaisesti tulevaan totalitarismiin?
En muuten ihmettele yhtään nuorten masennusta, toivottomuutta, näköalattomuutta ja paskaaks tässä- meininkiä.
Mistähän johtuis? Myrkyttämistä tulee kaikkien päälle mutta tuntuu että nuoriin ikäluokkiin kohdistuu tietty paskapommitus pahimmin. Siis tarkoituksena luoda toivottomuuta ja lopulta toivottomuudesta nousevaa aggressiota, joka kovin yllättävästi halutaan valjastaa poliittiseen käyttöön.
En tykkää tästä tarkoituksellisesta dystopiamaalailusta. Vastuutonta kaiken muun pelottelemisen ohella. Nimenomaan epäilyttää epäluuloisuuden ja epäluottamuksen tarkoituksellisentuntuinen lisääminen tarjoamatta rakentavia ratkaisukeinoja. Aivan liian suuria teemoja syötetään nuorille. Mihin katosi ihan tavallisten ihmissuhteiden ja elämänpiirien kuvaus? Kukaan nuori ei ole vastuussa maapallon tulevasuudesta ENSISIJAISESTI. Tästä piinaavasta pakkosyötöstä heidän itsensä pitäisi repäistä irti. Toivottavasti uskaltavat.
Maailma ei ole kovin monen askeleen päässä dystopiasta. Aihe kuitenkin ehkä kiinnostaa enemmän ya yleisöä, kuin ikivanha adults lukijoita. Toisaalta niitä, joita aihe kiinnostaa, löytävät sieltä ya hyllystä vanhemmallakin iällä nämä kirjat.