Kehtaatteko olla tervehtimättä ulkonäöltä/puolituttuja ihmisiä

Varsinkin sellaisia jotka olisivat kärppänä utelemassa mahdollisia kielteisiä kuulumisia. Tyyliin eikö sulla /teillä töissä nyt muka vieläkään mene huonosti. Ei vaan kiinnosta.

3, eikö se ole hieman kiusallista? Vai oletko 15 v?

Osa puolitutuista tosiaan on sellaisia, että ei tee mieli alkaa paremmin tutustumaankaan.

Itse ainakin huomaan, että tuttujakin ihmisiä voi olla muissa ympäristöissä vaikea tunnistaa. Ulkovaatteet päällä, vieläpä.

Ja ethän sinä itsekään häntä tervehtinyt, joten voi olla, että hän miettii juuri parhaillaan samaa sinusta ;=)



Mutta kysymykseesi: vastaan aina tervehdykseen, oudonkin ihmisen. Mutta jos toinen ei osoita tuntevansa, en välttämättä itse tervehdi ensin.

Vaikka joskus kyllä vaivaa itseänikin. Mutta mulla on niin onnetoman huono muisti, mitä tulee ihmisten nimiin ja tapaamisiin. Saatan siis kadulla tunnistaa kasvoilta jonkun, että jossain olen nähnyt, mutten sitten kehtaa heti mennä tervehtimään tai aina edes moikata, kun en ole varma, pitäisikö. Jos olenkin vain kaupassa tai jossain nähnyt...

Ja monesti saattaa tulla vastaan ihmisiä, jotka ehkä jossain olenkin puhutellut, muttei kerta kaikkiaan ole edes kasvot jääneet mieleen.

Inhottavaa, en tykkää yhtään itsestäni tällaisena, mutta minkäs teet.



Eli koita ap ajatella, että meitä on niin monenlaisia ja kaikki ei muista jokaista tapaamaansa. Ei kannata ottaa nokkiinsa.

Todellakin tervehdin kaikkia tuttuja ja puolituttuja!



Aina ihmetellään miehen kanssa, kun samassa talossa asuvat kääntävät päänsä sivulle, jottei tarvitse sano " hei." Uskomatonta porukkaa..

tunnen (työn ja harrastusten takia) pinnallisesti varmaan tuhat tai pari tuhatta ihmistä. En millään jaksa edes tervehtiä heitä kaikkia, koska moni ajattelee että se on kutsu tulla kesksutelemaan kanssani. Enkä vaan ehdi, en kykene :(



Onneksi asun Helsingissä, täällä moinen kalsea käytös suvaitaan paremmin kuin muualla.