Voiko ajopelkoinen oppia nauttimaan ajamisesta?

Kyllä se varmasti on mahdollista. Itse olen myös ajopelkoinen, en ole vuosiin ollut ratissa. Kun ei ole ollut autoa ja on hyvin vähän ajokokemusta, niin ei ole ikinä kehittynyt tarvittavaa varmuutta. Silloin autokoulun jälkeen oli ihan ok olo ajaa, mutta lähinnä hyvällä kelillä pienessä kaupungissa tai maaseudun tyhjillä teillä. Näin kylmiltään vuosien tauon jälkeen en todellakaan tahdo hypätä auton rattiin - hyvä jos muistan, mikä poljin on mikä. Mutta joskus vielä aion hommata auton, ottaa pari ajotuntia ja alkaa opetella toden teolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ajamisessa pelottaa? Lähdetään siitä. 

 

Se, että en hallitse autoa. Jos tulee tilanne että pitääkin yllättäen esim. väistää jotain, en välttämättä tiedä miten se tehdään kun en ole saanut jo kauaa aiemmin miettiä että nyt tullaan risteykseen, tee ensin asia 1, sitten asia 2.

Sen takia liikennemerkit ja muut väistämissäännöt opetellaan hyvin, jotta risteykseen saapuessa muutamasta vilkaisusta tiedät kuka väistää ketä, huomioiden samalla sen mahdollisuuden että joku ei noudata väistämisvelvollisuuttaan.

Eikä tuotakaan opi kuin harjoittelemalla, eli ajamalla.

Vierailija kirjoitti:

Älä aja. Jos olet käynyt autokoulun, saanut kortin ja silti pelottaa.

Älä viitsi. Kun ekaa kertaa kortin saatua ajoin yksin, niin olin ihan kauhuissani. Mutta selvisin, ja sain auton pisteestä a pisteeseen b.

Pikkuhiljaa siinä alkaa sitä itseluottamusta syntymään, kuin näkee osaavansa ja pärjäävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Miten opetatte mut ajamaan. Paitsi jos ollaan maaseututiellä. Saattaisin huutaa kovaa, paina polkimia miten sattuu tai päästää irti niistä, ja saada paniikkia aikaan. Migreenitaipumuskin on.

Onko niin siis käynyt vai oletatko vain näin käyvän?

Ennen autokoulua pelkäsin, että yllättävässä tilanteessa tyyliin sulkisin silmät ja kirkuisin kauhusta. Mutta sitten kun yksinajaessa niitä yllätyksiä tuli (peura hypännyt eteen, motarilla edelläajavan ajoneuvon peräkärry irronnut jne.) niin olen yllättänyt itseni, kuinka hallitusti ja kylmähermoisesti olen nuo tilanteet läpäissyt.

Mulle ajotaito on välttämätön jo työnteon kannalta (työssä tarvitaan autoa). En nauti ajamisesta vaikka ajankin jatkuvasti. Joku toinen voi silti törttöillä ja kerran on jouduttu kolariin (toinen ajoi perään).

Kiitos hyvistä ja avuliaista kommenteista! Selvästi siis jos alkaisin vain sisulla harjoittelemaan, niin en parin vuoden päästä ehkä jännittäisi ajamista. Tosin pelkkä ajatus jo ahdistaa että vaikka ajaisin auton johonkin aivan typerään paikkaan ja tukkisin kaiken liikenteen 😅