Pitääkö riidan päätteeksi pyytää anteeksi, jos kokee, ettei ole edes tehnyt mitään väärää?
Jos koet, että sinut on esimerkiksi ymmärretty väärin ja se on syy riitaan, niin pitääkö sitä pyytää lopuksi anteeksi? Tästä meillä on kumppanin kanssa eriäviä näkemyksiä. Itse olen ajatellut, että anteeksi pyydetään, kun on tehty väärin ja sillä myös samalla todistetaan se oma väärinteko. Mutta jos minut ymmärretään väärin, niin pitääkö minun pyytää sitä anteeksi? Silloinhan minut on ymmärretty väärin ja minua kohdeltu epäasiallisesti tämän väärinymmärryksen takia.
Kommentit (22)
Tee kuten haluat ja miltä tuntuu. Ehkä asia selviäisi, jos kumpikin ymmärtää jotain. Olisi kiva jos ei ymmärretä väärin.
Sinuako vaan on ymmärretty väärin ja kohdeltu epäasiallisesti? Etkä yhtään vastannut samalla mitalla? Ja olitko huolellinen ilmaisussasi kun sinut ymmärrettiin väärin vai tulitko oikeasti sanoneeksi jotain minkä muut voivat helposti kokea loukkaavana?
Selitä asiat niin ettei väärinkäsityksiä tule, nytkin oli sekava aloitus.
Anteeksi pyytäminen ei ole aikuisten maailmassa välttämättä aina sitä, että toinen on tehnyt väärin ja toinen on ollut uhri, jos siis on kyseessä tasapuolinen sanallinen riita eikä kyse ole mistään väkivallasta.
Sen kannattaa pyytää anteeksi, jota asia vaivaa ja joka haluaa päästä riidan jälkeen sovintoon. Anteeksi kannattaa myös antaa, kun toinen pyytää.
Se, joka ei halua sopia, mököttää.
Voittaja ei ole se, joka osoittaa olevansa oikeassa, vaan se, joka pyytää anteeksi katumatta pätkääkään.
Kannattaa pyytää anteeksi ja muistaa, että toinen on tyhmä kusipää, mutta eipä tuo hoksaa, että en ole tosissani, olen moraalinen voittaja.
Toisaalta aina voi pyytää anteeksi sitä, että toinen koki jotain. Silloin ei tunnusta tehneensä mitään väärää, toisen kokemus kun on hänen omansa.
Vierailija kirjoitti:
Sinuako vaan on ymmärretty väärin ja kohdeltu epäasiallisesti? Etkä yhtään vastannut samalla mitalla? Ja olitko huolellinen ilmaisussasi kun sinut ymmärrettiin väärin vai tulitko oikeasti sanoneeksi jotain minkä muut voivat helposti kokea loukkaavana?
No totta kai minä puolustaudun, jos minua syytetään väärinperustein ja sanaharkka siitä tietty tulee. Jos en puolustautuisi, niin silloin se tarkoittaisi sitä, että olenkin tarkoittanut asiaa juuri niin kuin se väärinymmärtänyt olettaa. Ja pyydän myös anteeksi, jos esim joku minun heittoni on loukannut, vaikka itse en sitä niin pahana olisi pitänytkään. Mutta sitä en pyydä anteeksi, jos minulle mäkätetään vääristä syistä kun on tulkittu sanomani väärin. Se nyt ei ole minun syy ja anteeksipyytämisellä jättäisin sen kuvan, että olinkin tarkoittanut asiaa juuri sillä toisella tavalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Selitä asiat niin ettei väärinkäsityksiä tule, nytkin oli sekava aloitus.
Mene nukkumaan ja nuku pääsi selväksi, ja lue huomenna uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet mies niin pitää.
Mitä jos tarkoittaa?
Meillä toimii se, että vaikka tietäisin olevani oikeassa (mitä en muuten aina ole edes ollut tai usein molemmat meistä ovat olleet lopulta oikeassa), minä tai se riidan toinen osapuoli tehdään aloite keskusteluun asiasta, tämä on sovittu aikoinaan ekan riidan aikana, eli kaikki puhutaan puhtaaksi viimeistään ennen nukkumaanmenoa. Anteeksipyytää se, joka riidan aloitti, vaikka olisi oikeassa ollutkin. Asiat pitää osata keskustella oikein, ja ei se aina helppoa ole kellekään, mutta siihen pitää sitten opetella. Mököttäminen tai "mitä minä sanoin" ei auta, etenkään jos vastapuoli on mies, joka ei ajattele tai näe asiaa ja riitaa samalla tavalla kuin nainen, ja nainen taas löytää pikkuasioistakin kaiken maailman sivumerkityksiä menneisyyteen tai tulevaisuuteen miettiessään asioita liikaa (perusheterosuhde nyt esimerkkinä). Jos taas mies on aloittanut riidan "kyllä mä tiedän" asenteella, mutta luulee olevansa oikeassa vaikkei olisi, pitää asiaan saada puheyhteys olematta itse kusipää nauramalla, että toinen olikin väärässä. Kaikki joskus mokaavat jopa asioissa ja tiedoissa, jotka yleensä tietävät, muistavat tai osaavat muuten tehdä.
Riidassahan yleensä on vähintään kaksi osapuolta, jotka molemmat kokevat etteivät ainakaan he ole tehneet mitään väärää.
Kyllä molempien kuuluu sanoa anteeksi. Näin on molempien osalta riita kuitattu loppuneeksi. Ihan sama, kuka riidan aloitti.
En pyydä anteeksi kun tiedän olevani oikeassa, ja yleensä aina olen. En ala vänkäämään mitään jos olen väärässä. Jos toinen todistaa olevansa oikeassa ja huomaan olevanikin väärässä, myönnän sen. Se on tarpeeksi. En riidan aikanakaan ns. lyö vyön alle, joten yleensä ei ole senkään takia anteeksipyydettävää. Mies joskus pyytää riidan jälkeen anteeksi, ja sanoo ettei tarkoittanut mitä sanoi suutuspäissään. Mun mielestä se ei edes auta, koska hän kuitenkin ajattelee niin kuin sanoi, suutuspäissään vaan kehtasi sanoa päin naamaa. Jos ei tarkoittaisi mitä sanoi, mistä olisi tullut mieleenkään sanoa niin. Kyllä minäkin halutessani voisin sanoa kaikkea loukkaavaa, mutta koska en oikeasti halua rakastani loukata, en sano. Jos olisimme eroamassa, saattaisin sanoakin jos olisi oikea syy todella loukata häntä pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet mies niin pitää.
Mitä tarkoittaa jos? Jos nyt kumminkin vastaisit!
Minun mieleeni pitää, jos nyt kumminkin...
Ei tietenkään pyydetä anteeksi jos et ole loukannut toista.
Joskus on parempi olla onnellinen kuin oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Riidassahan yleensä on vähintään kaksi osapuolta, jotka molemmat kokevat etteivät ainakaan he ole tehneet mitään väärää.
Tuo periaate on sodasta, ei riidasta
Ei pidä. Kaltoin kohtelija pyytää.
Anteeksi pitäisi pyytää vain ja ainoastaan silloin, kun haluaa pyytää. Anteeksipyyntö ei myöskään velvoita toista ihmistä mihinkään, anteeksipyytäjä vain pahoittelee ja sillä sipuli.
En arvosta näitä "Anteeksi vain jos olet loukkaantunut, mutta" - juttuja. Jos et ole pahoillani, et pyytele. Itse pyrin kommunikoimaan niin selkeästi ettei riitoja edes tule. Jos joku ei selkosuomea ymmärrä, en voi auttaa.
Jos olet mies niin pitää.