Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työelämään pettynyt
06.01.2024 |
Minua ottaa päähän työelämä, ei oikeastaan se itse työnteko vaan ne ihmiset, ne työkaverit ja se että töissä pääpainona näyttää olevan sosiaaliset kyvyt eikä se oletko siinä työssä kauhean hyvä riippumatta siitä mitä työtä teet.
Olen nollatuntisopparilaisena eräässä firmassa, työ on todella simppeliä, apinakin sen osaisi mutta ne työtunnit ja vuorot mitä sieltä saa on ihan säälittävää ja sekin kenelle ne jaetaan.
Olen pistänyt merkille ettei siellä työssä kiinnosta esimiehiä kuka työtä tekee vaan se kuka on hyvä sosiaalisesti, siis kesken töiden jos osaat viihdyttää esimiehiä ja keskustella taukohuoneessa myös niin siten olet luonut yhteyksiä vissiin. Saat enemmän vuoroja jos vaan höpötät ummet ja lammet muiden ihmisten kanssa.
Minä luulin että työhön mennään tekemään töitä eikä hölöttämään mutta olin väärässä. Olen nyt tarkkaillut yhtä jätkää töissä joka systemaattisesti meni ekana päivinä juttelemaan kaikki talon kuin keikkatyöläisetkin läpi, niin minutkin. Hän kyselee kuka olet jne. Osoittaa kiinnostusta. Nyt tajuan miksi, koska pelkällä höpöttämisellä ja suhteilla pääsee pitkälle. Pidän häntä käärmeenä tästä syystä koska hän käyttää hyväkseen systeemiä jonka, mukaan itse työntekeminen pitäisi olla pääpainona eikä se hölötys kun kyse ei ole edes sosiaalisesta työstä mutta jokaisessa työpaikalla on sosiaalinen kulttuurinsa ja hierarkia sekä ympyrät josta toiset hyötyy ja toiset jää alle joten siitä ei pääse mihinkään.
Tämä hölösuu joka ei muuten ole mitenkään erikoisen tehokas eikä nopea työssään saa nykyään kaikki vuorot jokaiselle päivälle kun taas minulle tuli yksi vuoro vaikka pyytäisin koko viikolle ja aina olisin vapaa tekemään töitä, olen jo kokenut tekijä mutta tosiaan hiljainen, teen työni ja, menen kotiin, keskustelen ihmisten kanssa ihan normaalisti, en sen enempää kuin tarvitsee. En siis tiedä miksi ja miten hölösuut sen tekevät? Ottaa päähän että muita suositaan ja tällaiset hiljaiset luuserit jää jalkoihin.
Minusta tuntuu että sama juttu toimii muissa yrityksissä samoin missä olen ollut ja rupeaa pikkuhiljaa potuttamaan kun todellisuus on se että on yks pasqan Hailee kuinka hyvä työntekijä olet, jos kieli ei ole pitkällä ja et ole Super extrovertti jolla on sosiaalista kyvykkyyttä niin et tule elämässä pärjäämään. Se on saletti. Sen olen oppinut. Millään ei ole mitään merkitystä jos et ole verkostoitunut tai sosioekonominen asema suosii sinua koska perheelläsi on tietoa ja yhteyksiä.
Tosiaan haluisin tehdä enemmän töitä mutta rupeaa väsyttämään tämä ihme tappeleminen ja kilpaileminen työvuoroista ja se että työttömänäkin sinusta muovautuu pelle jonka pitää viihdyttää ketäkin rekrytoijan, esittää kuinka paras olet, sellainen tehopakkaus, kivakaveri maailmanparantaja, innovoija jne. Ihan sairasta. Minulla on onneksi yhteyksiä ulkomaille jossa työtä löytyy paljon joten mietin vakavasti muuttoa pois tästä kaaoksesta jossa selvästi työntekijöitä ei arvosteta, vain niitä joilla on ruusuiset ja ruskeat kielenkannat.
Kommentit (32)
Sori vaan mutta ei ole olemassa alaa jolla tuo ei olisi sääntö, ja muissa kulttuureissa sosiaalisuus on vielä enemmän arvossa kuin Suomessa. Tästä ei ole pakokeinoa, jos aikoo töitä tehdä. Jopa yrittäjänä törmää siihen, että asiakkaat arvostavat brändiä enemmän kuin laatua - se kuka myy on tärkeämpää kuin mitä myydään.
Ihmismaailma on hirveä paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin olen minäkin. 15 vuodessa olen tajunnut, että paras työntekijä ei ole osaavin, vaan se "paras tyyppi". Se joka osaa parhaiten tehdä itseään tykö esihenkilöille. Ei riitä sekään, että olet hyvä työkaveri, sun pitää olla just esihenkilöitä miellyttävä persoona. Jos taustalla on vielä jotain sukulaisuutta tai muuta suhdetta, niin aina parempi.
Kyllä esimiehen homma on pelkää narinan kuuntelemista ja ongelmien ratkaisemista. Siihekkin kyllästyy, kun on 20 vuotta jo esimiestyötä takana. Kolleekojen kanssa parkantärkeetä palavereissa pitää esittää, kun ei voi olla ottamatta asioihin kantaa tai muuten olet arvoton johtajien mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esimiehen homma on pelkää narinan kuuntelemista ja ongelmien ratkaisemista. Siihekkin kyllästyy, kun on 20 vuotta jo esimiestyötä takana. Kolleekojen kanssa parkantärkeetä palavereissa pitää esittää, kun ei voi olla ottamatta asioihin kantaa tai muuten olet arvoton johtajien mielestä.
Jos työntekijät pelkästään narisee ja ongelmia on koko ajan, et hoida työtäsi hyvin. Työntekijäsi ovat tyytymättömiä ja harvoin sitä ollaan turhaan. Itselläni 30 vuoden alaiskokemus ja hyvän esimiehen alaisuudessa ei tarvitse narista.
Tuossa yksi suurimpia syitä etätöiden suosioon.
On myös sellainen juttu kuin "liian hyvä ylennettäväksi". Jos olet paras kaivamaan ojaa, et saa palkintoa, vaan isomman lapion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin saman ekassa työpaikassani ja luulot karisi aika nopeasti.
Tokassa työpaikassani otin asiakseni pakottaa itseni hölöttämään sen 5 min per päivänpuolikas, vaikka oikeasti evvvvvvvvvk. Olen introvertti eikä voisi siis vähempääkään kiinnostaa hölöttää tuntemaatomien kanssa. Jollain sisäisellä sorkkaraudalla pakotin sitten itseni tekemään tuota sen parit ekaa kuukautta ekassa työpaikassa, vaikka mieluummin olisin vain tehnyt töitä. Siis ihan tietoisesti joka päivä katsoin kellosta että jaahas, taas aika tehdä tämä paskanakki, sen jälkeen jatkoin hommia.
Parin kuukauden rutistuksen jälkeen olin saanut sosiaalisen ja avoimen työkaverin maineen ja sain vakipaikan puolessa vuodessa. Nyt saan tehdä töitä rauhassa kun ihmiset jättävät minut rauhaan tyyliin ai on varmaan tärkeitä töitä kun ei ehdi juttelemaan.
Oli siis tosi laskelmoitu veto, mutta parin kuukauden panostuksella olen nyt monta vuotta saanut tehdä työni rauhassa eikä tarvitse enää hölistä turhia kun tuo maine jäi muutenkin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus kuulostaa niiiiin tutulta! olin kanssa tuntipalkkaisena eräässä melko isossa kansallisessa ns instituutiossa media-alalla, nimeä nyt mainitsematta. Tein töitä hiki hatussa, vieläpä niin että tulin orientoituna töihin ja olin jo miettinyt valmiiksi tehtäviä jotta olisi esittää esimiehille (ja niitä oli monta) parempaa tulosta. Olen nähnyt sellaisia tilanteita siinä työpaikalla mitä ei uskoisi todeksi, kollegoiden sikamaista käytöstä ja myös miten heitä on silti ylennetty jne. Itseltäni loppuivat työtunnit kuin seinään vedoten budjettiin, mutta silti vaan oli muille jakaa. Toinen huomionarvoinen seikka oli se että tuntipalkkaiset tekivät vakkareiden edestä töitä sillä vakituisilla pitkänajan soppareilla oli sellaisia jotka eivät saaneet enää mitää tulosta aikaan. Eli käsittämätöntä mielestäni että jos on vakituinen niin selviää tekemällä mahd. vähän, jos taas tuntipalkkaisena teet kahden edestä niin siitä ei saa edes sanallisesti kiitosta ja mennen tullen heitetään pellolle. Sellaista se suomalainen työelämä on!
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha käyttää energiaa asioihin joita et pysty muuttamaan. Sellaista se nyt vaan työelämässä on. Toki on asiantuntijatyöpaikkoja joissa työsuoritteen laadulla on paljonkin merkitystä ja puhumisella ei pärjää. Siellä sitten taas työ on henkisesti kuormittavaa ja kilpailu kovaa ja jatkuvaa - et ole ainoa hyvä koskaan eikä kannata nostaa itseään jalustalle tai kuvitella olevansa parempi.
Aina voi ryhtyä yrittäjäksi niin voi valita ihmiset ja luoda työpaikan missä ei puhujat pärjää.
Kyllä mäkin yksityisihmisenä voin vaikuttaa keskistelupalstoille kirjoittamalla miten kamalia työnantajia on olemassa. Maine kantautuu lähes jokaisen korville ja tadaa, nyt olemmekin Natossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sellaista se suomalainen työelämä on!"
Korjaan sen sulle: Sellaista se työelämä on! Olen tehnyt töitä Suomessa, Sveitsissä, Alankomaissa, Belgiassa ja usassa. Ihan kaikissa on sama meno, mutta odotetaan vielä enemmän sosiaalisuutta.
Suomessa sentään jossain määrin saa olla pomon kanssa eri mieltä, useimmissa muissa maissa siitä pöyristytään ("suorapuheisessa" Alankomaissa tämä oikeus on varattu syntyperäisille miehille. Ma-- munaisena sain vihat päälleni samasta käytöksestä). Ja usassa et saa sanoa yhtään mistään mitään kritiikkiä tai mitään jonka voi tulkita negatiiviseksi. Se nähdään todella vihamielisenä ja töykeänä, ei saa edes korjata selkeitä virheitä eikä varoittaa unohdetuista riskeistä, tai tulet canceloiduksi.
Että samaa pskaa se on kaikkialla.
Olisin voinut kirjoittaa aloituksen. Tismalleen samanlaisia havaintoja. Kaikki oikeat osaajat vedellään kyynärpäätaktiikalla sivuun, kieroillaan, käärmeillään ja valehdellaan. Mielistellään oikeita ihmisiä. Se on kylmää peliä, jolla ei ole mitään tekemistä oikean työnteon kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Riittää että on kaksi eriluonteista ihmistä kun toinen alkaa nokkia toista "olet vääränlainen/toimit väärin/et osaa".
Tätä paskaa joutunut katselemaan ihan liikaa. Kyttääjä-pilkunnussijoita jotka lirkuttavat pomon suuntaan kyllä. Olen ajat sitten päättänyt että tälläisten en anna pilata elantoani, mutta aina tuo silti masentaa.