Jos lapsi ei halua palata etäviikonlopun jälkeen lähihuoltajalle...

" joo, niin etäkin haluaa olla lähi, mutta kun..."



Toisaalta - ehkä se olisi vain sanottava, että jommankumman on pakko olla jompikumpi :/ Ja että nyt se on näin. On se kovaa...

Lapsi on kasvanut ja osoittaa selvästi, että haluaa olla tasapuolisemmin vanhempien luona. Eikö voisi käydä neuvottelemassa, jos tekisitte uuden sopimuksen?

ja korostaa lapselle, että kumpikin vanhmpi välittää yhtä paljon!

Ja koska lapsi näyttää pohtivan asioita niin hyvin voisi selittää, että kumpikin vanhempi haluaisi olla lapsen kanssa koko ajan, mutta koska lasta ei voi puolittaa (tästä voi vetää huumoria ja leikkiä lapsen kanssa, että voisiko hänet muka puolittaa) niin aikuisten on pakko tehdä sopimuksia. Lapselle voi myös kertoa, että koska lapselle on parasta se, että on yksi koti (ja tiheät tapaamiset) niin siksi toisen vanhemman on pakko olla se, jonka luona lapsi ei asu.



Näyttää siltä, että teidän tulisi nyt paljon korostaa lapselle sitä, kuinka tärkeä hän on, miten etävanhemmalla on ikävä ja miten tärkeä lapsi on etävanhemmalle.



Ja poistaa lapselta taakka: kerrotte että aikuiset yhdessä sopivat tapaamisista ja asumisesta, lapsen ei tarvitse asioista päättää. Kertokaa että asioista voi jutella ja lapsi saa kertoa oman toiveensa, mutta aikuiset päättävät.

huomattu sama ilmiö. Ensin ei hoitoon haluaisi lähteä ja sitten kun hakee pois alkaa huuto siitä ettei haluakaan pois. Tämä on miedän esikoisen tapa purkaa sitä ikävää jonka poissaolo on aiheuttanut. Protesti äitiä kohtaan siis...

Muuten lapsi kokee, että on hänen velvollisuutensa ja hänen vallassaan poistaa aikuisen ikävä. Lapselle ei saa antaa vastuuta aikuisen onnellisuudesta, se on liian raskas taakka. Kun lapsi sanoo, että hänellä on ikävä, aikuinen vastaa, että minäkin rakastan sinua ja minustakin on aina ihanaa olla sun kanssa. EI korosta kuinka kauheaa on ja ettei pärjää ilman lasta.

Ikävää ei olla korostettu erityisesti, ei missään nimessä ainakaan manipuloimistarkoituksessa.