Jos lapsi ei halua palata etäviikonlopun jälkeen lähihuoltajalle...

ei kai muustakaan

Vastuulliset vanhemmat antais lapsien asua omassa kodissaan ja muuttaisivat itse kahden viikon välein...

sopeutumaan toiseen paikkaan niin hauskuus loppuu ja pitää mennä takasin kotiin ja arkeen. Lapsille (ja aikuisillekkin) on tunnepitoista lähtö ja luovutus. Ei siitä selviä muuta kuin sylillä ja ymmärryksellä. Tapaamiset on miten ne on. Itkeä saa (aikuinenkin..)

Vierailija:

Vastuulliset vanhemmat antais lapsien asua omassa kodissaan ja muuttaisivat itse kahden viikon välein...

Tuo on kaunis ajatus, mutta käytännössä melko mahdoton toteuttaa.

Meinaan, että mitäs sitten kun toiselle/molemmille ilmaantuu uudet kumppanit? Saako nekin tulla sitten vierailulle " toisen" kotiin?

6:

Meinaan, että mitäs sitten kun toiselle/molemmille ilmaantuu uudet kumppanit? Saako nekin tulla sitten vierailulle " toisen" kotiin?

Lässyn lää.



Eiköhän siitä lähdetä että vanhempi asuu omassa kodissa ja lapsi pääsee viettään toisen luo aikaa.

Miksi vaan viikonlopuksi jos asuu samassa kaupungissa? Se vasta pulma. Mutta ei se ole yhtään helpompaa että lapsi seuraa miten vanhemmat tulee " lapsen kotiin" ja toinen tulee ja tehdään vaihto..! Siinä itseasiassa joutuu katsomaan vaan enempi muuttamista..



Meillä minä huusin tarhaan mennessä ja sieltä pois tullessa. Sittemmin kun vanhemmat eros oli kiva mennä isälle ja tulla sieltä kotio.

Onnesta omat lapset tykkää mennä hoitoon ja tykkää kun ne haetaan pois.



Voisiko lapsen oloa vanhemmalla pidentää? Tai nähdä viikollaki? Meette leffaan tai uimaan?



Jutella kannattaa ehdottomasti!! :D

Tiedän omakohtasesti mitä se on. Joskus olisi ollut ihanaa jäädä pidemmäksi aikaa tai nähdä useammin! Niin ei tapahtunut, onnesta näin aikuisena molemmat vanhemmat on vielä elossa ja pääsen sumpille kun tykkään!



9

Sehän nyt olisi jo ihan vihoviimeistä elämää!

kaikkea eri kodeissa, joissa on eri tavat?

että ei halua lähteä etävanhemman luo ja sitten ei halua lähteä sieltä pois.

kuikan kivaa oli käydä isällä kun saimme paistaa makkaraa aina kun halusimme ja kotonakin äiti vaan nalkutti joka asiasta (siis oli yh)

Sopimus on joka toinen viikonloppu + ilta viikossa. Siis LÄHI ei halua muuttaa.

Vierailija:

että ei halua lähteä etävanhemman luo ja sitten ei halua lähteä sieltä pois.

Vain huolehtivat ja hyvät vanhemmat miettivät tuollaisia. :)



Tietysti lapsi haluaa jäädä etävanhemman luo, koska hän on saanut kivaa vaihtelua, ja kenties olla koko viikonlopun huomion keskipisteenä. Arkeen on kuitenkin palattava, ja etävanhemman luo pääsee taas toisen kerran uudestaan.

Auttaisko jos kääntyisitte vaikka neuvolan puoleen?? Sielä voisitte jutella molemmat, olisi puolueeton ihminen vastassa auttamassa?



Rauhanomasin elkein toki kannattaa jatkaa, jos sulla on mahdollisuus viettää enempi aikaa lapsesi kanssa niin mikä siinä mättää?

Sinuna en toitottaisi sitä miten paljon lapsi VIIHTYY kanssasi -toinen saattaa ottaa puolustuskannan.. Ennemmin vaikka kerrot miten ikävöit olla lasta, ihan joku viikottainen uimareissu voisi auttaa?

Tai jos toinen haluaa mennä jonnekin, sillä on harrastus, haluaa uuden kumppanin kanssa leffaan, tms. niin muistuta että SINÄ voit katsoa lasta sen ajan!



Harrastuksia vaikka kehiin!!



9

tähän asti huolena on ollut, että lapsi on ollut aivan ylikiltti koko ajan (1,5v = ei " mitään" reaktioita, paitsi yletön kiltteys ja sopeutuvaisuus). Varmaan johtuu siitä, että muuten tilanne on tasaantunut.



Kuitenkin nyt tämä vaihe pitäisi hanskata kunnialla ja siksi kyselen...



ap

Eli vaikka lapsi ei haluaisikaan lähteä, suosittelen et keskustelette ja palautatte lapsen kuitenkin. Lapsi on niin pieni ettei lapsen mielipidettä vielä kysellä. Tää on sitä avioero lasten arkea. Miehellä etäpoika joka on aina niin kiltti meillä et mua hirvittää. Ei uskalla elää kun pelkää et lähetetään pois. Todella säälittää mutta on niin monta asiaa vinossa ja mitään ei voi tehdä kun mies on vaan etä ja olisi hyvä jos välit säilyisivät hyvinä. Mies just sanoi ettei enää osaa puhua lapselleen eikä tiedä mitään. Tottakai tunteet on erilaisia etää kohden jota näkee n 5 kertaa vuodessa kuin näitä meidän yhteisiä palleroita joitten kanssa eletään. Siis etä on muutanut 5 viime vuoden aikana kaksi kertaa eri maihin ulkomaille ja asuvat nytkin naapurus maaassa. Asialle ei voi mitään kun etä-äidillä on yksinhuoltajuus.

Ja muutenkin. Pienen lapsen " ajaminen pois" on kuitenkin vähän raastavaa.

asuminen ja tapaamisten käytännön järjestely ja niistä päättäminen kuuluu aikuisille, ei lapsille. tottakai kuuntelette lasta ja juttelette asiasta, mutta teette lempeästi myös selväksi, että teillä aikuisilla on asiasta sopimus josta te kaikki aikuiset pidätte kiinni.

Sitten kun hänelle alettiin selittää sitä, että vanhemmilla on sopimus siitä, että etä on etä ja lähi on lähi (jne) ja että sitten tapaamiset ovat näin - niin lapsi ei yhtäkkiä halunnutkaan enää kuulla enempää.



Sitten hän on miettinyt myös sitä, että

- miksi pitää sopia

- miksi ei saa olla enempää tai vähempää toisen luona

- kumpi vanhemmista määrää enemmän sen, kumpi näkee enemmän tai vähemmän

- eikö se vanhempi tykkää yhtä paljon, joka näkee vähemmän

- ja miten niin ei tykkää yhtä paljon, kun jos tykkäisi, niin näkisi enemmän, koska lapsikin haluaa...



Tosiasia kummiskin on se, että molemmat huoltajat haluaisivat olla lähejä, mutta tilanne nyt on vain sovittu näin. Mutta lapsi inttää, että miksi on sovittu ja miksi pitää olla... " KUKA MÄÄRÄÄ?" on tosi hot topic koko ajan.