Onko muilla kotihiiri mies?

Toppuutella? Toppuutella kotoa pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä kihiset siitä?

Haluatko näyttää muille kuinka meneviä olette?

Ajatteletko että "miehellesi olisi parempi jos hän kävisi jossain", vaikka tosi asia on, että jokainen tietää parhaiten mikä on itselle hyväksi. Ja tosia asiassa vain sinulle tulisi siitä parempi olo, että mies kävisi jossain?

Haluatko miehestä seuraa menoihisi?

Mikä on syy sinun ärtymykseesi?

Huomaatko, kaikki nuo edellä mainitut teoriat pohjautuu toisen itsekkyyteen.

Mitäpä jos antaisit miehen elää niinkuin hän itse tahtoo? Se joko sopii sinulle tai ei. Jos ei sovi, tiedän ap että olet fiksu ihminen ja tiedät miten toimia. 

No kun minä haluan käydä tapahtumissa ja olen oikeastaan täysi vastakohta kuin mieheni. Käyn kaverien kanssa tai yksin. Mutta kun vaan haluaisin, että mies voisi lähteä mun kanssa johonkin.

ap

No, onko miehesi sitten joskus ihan innolla lähtenyt kanssasi "to the occasions"? Vähän ihmettelen, miksi olet valinnut mieheksesi täysin vastakohdan itsellesi.

Ymmärrän kyllä, että ihmisten mieltymykset hieman muuttuvat iän myötä ja jonkin verran sitä pitää molempien sopeutua. Seurustellessa ja avioliiton alkuaikoina mekin tavattiin ihmisiä vaimon kanssa, lasten myötä selvästi vähemmän ja nyt kun lapset ovat aikuisia, on vaimolla jäänyt tuo "vähän päälle", ettei tavata ihmisiä, ainakaan yhdessä. Se on mielestäni sääli, mutta sitten eletään sen mukaan. Itselleni tuskin juuri mikään tuollainen puolison piirre olisi deal-breaker, ongelmia tulee lähinnä silloin, jos toinen alkaa edellyttämään jotain itseä miellyttävää toiselta. Esim. jos vaimo vaatisi, etten minäkään saa tavata ihmisiä tai ap vaatii, että miehensä tulee kaikkialle mukaan minne hän haluaa.

Hep. Etsin kotihiiri-miestä. Olen itsekin kotihiiri. Laitatko yangolla tulemaan tänne Vallilaan?

Olen tuollainen kotihiirimies talvella. Käyn vain urheilemassa ja kaupassa. Kesällä liikun sitten enemmän luonnossa ja käyn pyöräilemässä eri paikkoihin.

Minulla on itseäni 12 vuotta vanhempi mies. Hänellä ei ole kuin yksi kaveri jonka kanssa vain juttelee puhelimessa. Minä olen mieheni paras kaveri ja välillä tuntuu että happi loppuu. Mieheni ei suostu menemään kauppaan ilman minua ja jopa haluaa että katsomme yhdessä televisiota. Hän ei halua että siivoan silloin kun hän katsoo televisiota koska haluaa että katsomme televisiota yhdessä. 

Mieheni on aina Kotona, ei harrasta mitään. Kerran vuodessa käy työpaikan virkistyspäivillä mutta se onkin ainoa asia minne menee töiden ja kodin lisäksi. 

Itseäni välillä kiusaa miehen läheisriippuvuus. 

Ymmärrän ap:tä. Jätin yhden miehen sen takia että hän halusi nyhvätä kaiken vapaa-ajan kotona. Pizzaa ja netflixiä.huoh. Jos käytiin jossain yhdessä niin kiire lähteä kotiin. Itse tykkään käydä teatterissa, museoissa ja tapahtumissa viikottain. Ehdin tasapainottaa työn, menot ja sen lisäksi kotoilun ja parisuhdeajan. Mutta neljän seinän sisällä nyhväämistä joka ilta ja viikonloppu ehdin tehdä sitten 85v+. Kompromisseja puolin ja toisin ja jos ei natsaa, ni minkä sille voi. Jokaisella on tietysti oikeus elää niinkuin tykkää. 

Minulla on kotihiiri mies. Onneksi, koska olen itse samanlainen. Naapurit tulivat juuri kotiin oltuaan reilu kaksi viikkoa Amerikassa perheen kesken. Moni olisi varmaan kateellinen mutta me totesimme yhdestä suusta että me emme haluaisi olla niin pitkään reissussa. Me emme ole olleet ulkomailla 10 vuoteen kun ei vain huvita lähteä. 

Minä vain kaipaisin että puolisoni kiinnostuisi _jostakin_ ja jakaisi sen minun kanssani. Olkoon vaikka pienoismallien rakentamista, kitaransoittoa tai mitä vain, jos ei museot, ravintolat tai retkeily kiinnosta. Mutta jotain. Jotenkin ahdistaa ihan sivustakatsojana niin kapeutunut elämä että elämäntapahtumat on pihan kolaus, vaimon tekemän tai einesruuan mikrottaminen ja Iltalehden otsikoiden vilkaisu. Ruokapöytään tulee samaan aikaan jos erikseen pyydetään, mutta ei ota kontaktia muihin pöydässä istuviin ellei sitä erikseen vaadita (lapset joskus vaatii). Miten tylsää on elämä jossa mikään ei kiinnosta? Ihan saadaan keskenämme lasten kanssa ulkoilla, käydä uimassa ja pelata lautapelit, miestä kysytään mukaan mutta "emmää oikeen...". 

Vaikka olisi muuten kuinka kiva mies, miksi ihmeessä päädyit yhteen miehen kanssa, joka on kiinnostunut viettämään elämää täysin eri lailla kuin sinä? 

Mieheni on työtön ja kotihiiri tässä talvella koska ei voi kalastaa. Kotona on netissä koko ajan tai pelaa pleikkaria ja kyllä polkee kuntopyörää joka päivä ettei sillai huonokunto ole. Mutta kavereita on mutta lähinnä sellaisia joiden kanssa käy kalassa keväästä syksyyn  koska ei nyt talvella voi kalastaa. Ei minulla hermot mene vaikka aika tiiviisti tässä aina yhdessä ollaan. Ei mies baareissa edes käy ja kerran käytiin pizzalla ennen joulua.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:tä. Jätin yhden miehen sen takia että hän halusi nyhvätä kaiken vapaa-ajan kotona. Pizzaa ja netflixiä.huoh. Jos käytiin jossain yhdessä niin kiire lähteä kotiin. Itse tykkään käydä teatterissa, museoissa ja tapahtumissa viikottain. Ehdin tasapainottaa työn, menot ja sen lisäksi kotoilun ja parisuhdeajan. Mutta neljän seinän sisällä nyhväämistä joka ilta ja viikonloppu ehdin tehdä sitten 85v+. Kompromisseja puolin ja toisin ja jos ei natsaa, ni minkä sille voi. Jokaisella on tietysti oikeus elää niinkuin tykkää. 

No sehän vuoksi ihmiset seurustelee, että voi tutustua toiseen ja nähdä, natsaako ne elämäntavat. Jos toinen on kovin menevä ja toinen ei, niin ei se nyt ole mikään häpeä ole lopettaa suhdetta. Eri asia on, jos lyöttäytyy yhteen täysin erilaisen ihmisen kanssa, perustaa perheen ja sitten 10-15 vuoden päästä harmittelee, kun se toinen ei olekaan sellainen kuin haluaisin.