SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN TAMMIKUUN TOKA VIIKKO !!

andrea: Sulla on melkolailla samanlaisia kokemuksia kuin minulla. kolmannen synnytyksen jälkeen sairastuin lievään synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja samalla kakkonen sairastui pitkäaikaiseen sairauteen (nyt terve) ja meidän kylä on kans niin sisäänpäinkääntynyt kuin olla ja voi. Sitkeästi piti perhekerhoissa käydä että sain jalkani sinne väliin ja nyt kuulun vakiokalustukseen :o)

Kolmatta lasta kun menin synnyttämään niin osastolla kätilö tunnisti minut (edellisestä synnytyksestä1,5v) ja sanoi " ai sinä taas viimeksi sait pojan kumpi tuli nyt?" :o) Silloin ajattelin että olen siellä pikkusen liian tiheään...

Neljättä kun aloin puolivahingossa odottaa niin kommentit oli välillä jo pahan pahemmalla puolella :o( Yksi äiti kerhossa kysyi mitä nyt aion tehdä? moni kysyi olenko uskoon tullut ja yksi sanoi sattuuhan niitä vahinkoja... et sillee meidän kylillä. Mun isäkin kysyi viimeksi eikö me muuta osata :o) Nyt ollaanki oltu hiljaa vauvahaluista ja vain pari ystävääni tietää ja muille olen vastaillut ympäripyöreitä :o)

Minä vaan en osaa pitää suutani kiinni kun olen raskautunut ja olen huutanut sen innoissani kaikille ja sitten kommenteista pahoilla mielin ollut.

Nyt pelottaa enemmän se että joku menee varmasti pieleen kun takana on jo 4 onnistunutta raskautta ilman keskenmenoja ja kaikki terveitä. Nelosen syntymän jälkeen teho-osastolla näki vaikka mitä :o(



Katsoiko kukaan nelosen dokumenttia jossa seurattiin sikiön kehitystä? Siinä näytettiin synnytys kaikkineen eikä juuri mitään jäänyt arvailun varaan niin mulla oli ihan paikat kipeänä ja hiki päässä eikä henki kulkenut niiden synnytysten jälkeen :o) mies nauroi mulle kun niin eläydyin niiden kipuun ja kaikkeen. Kaikki vanhat synnytys tuntemukset heräsi eloon :oD



).( ei mitään uutta täti riepottaa ämmää ku vanhaa rättiä :o/



Niiloakseli kp 4/29-39

Täällä vellotaan toiveikkaana eteenpäin, vielä en uskalla testata uudestaan kun oli ihan haamu haamuviiva viimeksi. Alavatsaa painattaa ihan kohdun kohdalta, etovia aaltoja tulee jatkuvasti, syön kun hevonen ja päätä särkee. Toivotaan että haamu muuttuu vielä kunnon plussaksi. Tälläkin hetkellä istuessani koneella tunnen sen painon vatsalla, ihan kuin joku painaisi sormellaan :DD Hassua että tällaisen muka unohtaa?? 2v sitten viimeiseni saanut ^.^



Se siitä omasta navasta!



Plussaa jälleen sitä toivoville ja vauvaliimaa meille plussanneille, ihana huomata että meitä todellakin on paljon \o/ EN ole yksin tunteineni ja ison lapsikatraani kanssa <3



Lastwish painuu pehkuun kuuntelemaan miehen tuhinaa <3

katasoin sen eilisen, ja sitä ennen tuli ( siis vuoden vaihteen tienoilla) 2- osainen vähän vastaava Elämän ihme, 2:lta muistaakseni. Molemmissa minua ihmetytti nuo synnytykset. Ohjelmasta sai sen käsityksen että epiduraalipuudutus kuuluu asiaan, synnytyksen ajan aataan sängyssä ja ponnistusasento on varsin epämukava. Varsinkin tuossa Elämän ihmeessä ponnistusasento oli lievästi sanottuna outo.



Nämä oli minun mietteitäni ohjelmista, omiin synnytyksiin en siis voinut näkemääni mitenkään verrata ;)

Olitko tuolla esittelyssä? Minä niin tohkeissani sitä elasin, että tällainen jäi huomaamatta vaikka Niccisi on kyllä tuttu.. taisit vaan olla pitkään evakossa putkirempan tms takia? Muistanko oikein?



Kylläpä niitä kommentteja saa kuulla. Ei niihin kaikkiin totu koskaan. Nyt en ole uskaltanut puhua kuumeilusta kenellekään enkä tiedä miten kertoisin raskaudestakaan. Sepä onkin sitten sen ajan ilo/murhe. Nyt kuumeillaan kaikessa hiljaisuudessa.



Minä olen kanssa aika pieneltä kylältä, täällä pohjoisessa osassa suomea. Olen aikaisemminkin sanonut, etten viitsi paikkakuntaa julkistaa kun tulee niin paljon sanomista. En ole vielä niin kovanahkainen, että kestäisin kaiken p...n niskassani. Sanotaanko näin, että kateus on kauhea asia.

Aika yksin joudun katraani kanssa olemaan. En jostain syystä ole päässyt näiden lähialueen äitien kanssa samalle aaltopituudelle. Päivärytmikin on niin erilainen, etten edes samaan perhekerhoonkaan ikinä ehtinyt. Niinpä olen pudonnut kelkasta. Käytiin pienimpien kanssa yhdessä kerhossa syksyllä : siellä ei käynyt ketään muita ja nyt sitäkään ei ole enää.

Sosiaalinen tyhjiö on imaissut minut sisäänsä. Eikä ole tukiverkkoa kannattamaan. Jos tarvin tunniksikaan hoitopaikkaa, on se kysyttävä jo pari viikkoa aiemmin. Nelonen piti käydä yksin synnyttämässä kun miehen piti jäädä kotiin muiden kanssa.. Että sellaista elämä on.

Yhdeltä työkaverilta kyselin Nalle Puh Elokuvia, sanoi, että olisi viisain sinunkin tulla töihin kun et muusta osaa puhua. Sanoin, että kuka tahansa siinä talossa viettäis mieluusti 1/2 vuotta katsellen Puhia kun vaihtoehtona on asiakkaiden iänikuinen valitus ja haukkumiset. Ei kommentoinut siihen mitään.



Uhhuh.. tää ruikutus johtunee siitä, että olen tädin pakottamana siivonnut kuin raivopää viikonlopusta saakka ja viime yön valvoin kirkuvan kuopuksen kanssa. Nyt ottaa voimille ja sietokyky on täysin nolla. Tänään en tee yhtään mitään..



Mukavaa päivänjatkoa...